Tässä pienet näytteet Reiskasta ja Tompasta talvikunnossa. Aika vaikeaa tuntuu olevan tämä videoiden lataaminen tänne blogiin, kestää tovin jos toisenkin. Laittelen näitä tänne lisää, kunhan atk-tuki saa työnsä tehtyä :).
maanantai 29. joulukuuta 2008
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Pojat talvipäivänä
Pitkästä aikaa oli ihan mukava ilma. Aurinko paistoi ja oli peräti kuusi astetta pakkasta! Hyvä päivä kuvata poikia, jotka ovat muuttuneet syksystä melkoisesti. Tässä muutama onnistuneimmista otoksista.
perjantai 19. joulukuuta 2008
Pallit pois joulun kunniaksi
Joimme hetki sitten glögiä sen kunniaksi, että eläinlääkäri kävi pudottamassa Virrukan pallit. Julmaa vai mitä? Virrukka-raasu on vielä onnellisen tietämätön kohtalostaan, mutta eiköhän se totuus valkene viimeistään siinä vaiheessa, kun kipulääke lakkaa vaikuttamasta. Tallissa on nyt sitten yksi ori vähemmän. Kolme on kuitenkin vielä jäljellä, joten eiköhän näitä pallien pudottajaisia lähitulevaisuudessa vielä pidetä.
Ruunauksen yhteydessä muut hevoset rokotettiin. Ajankohta tähän on mitä parhain, sillä influenssa on riehunut jo jonkin aikaa ilmeisesti myös täällä Huittisissa. Kummallakaan, kesällisellä eikä vuotiaalla, varsalla ei vielä ollut ensimmäistäkään rokotusta, joten kyllä sitä vähän on sydän syrjällään pelännyt influessan tuloa myös tänne Vesiniitylle. No, nyt pitäisi sitten vastetta sille viheliäiselle influessallekin olla.
Rokottamatta jäi ainoastaan Durando, jonka Hanna rokotti jo sen sairasloman alkajaisiksi. Hyvä niin, sillä Durando on nyt vihdoin siinä kunnossa, että sillä voi ratsastaa normaalisti. Se ei tarvitse yhtään lisää lomailua.
Ruunauksen yhteydessä muut hevoset rokotettiin. Ajankohta tähän on mitä parhain, sillä influenssa on riehunut jo jonkin aikaa ilmeisesti myös täällä Huittisissa. Kummallakaan, kesällisellä eikä vuotiaalla, varsalla ei vielä ollut ensimmäistäkään rokotusta, joten kyllä sitä vähän on sydän syrjällään pelännyt influessan tuloa myös tänne Vesiniitylle. No, nyt pitäisi sitten vastetta sille viheliäiselle influessallekin olla.
Rokottamatta jäi ainoastaan Durando, jonka Hanna rokotti jo sen sairasloman alkajaisiksi. Hyvä niin, sillä Durando on nyt vihdoin siinä kunnossa, että sillä voi ratsastaa normaalisti. Se ei tarvitse yhtään lisää lomailua.
sunnuntai 14. joulukuuta 2008
Kuka voi tulevaisuudessa pitää hevosia?
Onko tulevaisuuden hevosen pitäjällä oltava 100 hehtaarin maatila ja vähintään 100 000 euron vuosittaiset tulot? Perjantain 12.12. Hevosurheilun Vieraskynässä Juha Salonen kysyy: ”Onko eläinten elintasokilpailu alkanut?” Erittäin ajankohtaisessa kirjoituksessaan Salonen on huolissaan ympäristöhallinnon ajamasta uudesta eläinsuojelukäsitteestä, jossa hänen mielestään hevosia inhimillistetään ja niille vaaditaan paremmat elinolosuhteet kuin enemmistöllä maapallon ihmisistä on käytössään. Salonen ottaa kantaa myös uusiin hevosten pitoa koskeviin, tiukentuviin ympäristömääräyksiin.
Salonen kertoo eläinsuojelun ylilyönneistä naapurimaassamme Ruotsissa ja otaksuu, että on vain ajan kysymys, milloin samanlaisia ylilyöntejä tapahtuu täällä meillä Suomessa. Salosen mielestä hevosen on saatava elää hevosen elämää päivittäisine mutakylpyineen. Kun lakeja ja säädöksiä tekevät urbaanit, maalaiselämästä vieraantuneet ihmiset seuraukset ovat sen mukaisia: naapurit voivat tehdä eläinsuojeluviranomaiselle ilmoituksen mitä, meille maalaisille, käsittämättömimmästä syystä: esim. tarha on liian kurainen, tarhassa ei ole kuivaa kohtaa tai suojaa sateelta, tarha on talvella jäinen ja liukas tai hevosella on liian pieni tarha 100 hehtaarin laitumen sijaan.
Toki me kaikki hevosihmiset haluaisimme tarjota hevosellemme aina kuivan tai jäättömän tarhan, mutta Suomen olosuhteissa se ei vaan ole aina mahdollista. Nyt kun vettä on satanut yhteen putkeen kolme kuukautta eikä pakkasesta ole tietoakaan, tarhat muistuttavat lähinnä sikolättiä. Täällä meillä vettä on joka paikassa niin paljon, että se ei enää laske mihinkään. On myös hyvin todennäköistä, että kun pakkanen vihdoin tulee, seuraavaksi tarhat ovat jäisiä. Toki aion kunnostaa tarhat sopimaan paremmin nykyiseen, leutoon talveen. Mutta kuiviksi jäättömiksi niitä ei saa kuin maalämmitysjärjestelmällä. Tähänkö sitten pitäisi ryhtyä? Syyllistynkö siis eläinten huonoon kohteluun viedessäni hevoseni näihin ulkoilemaan näihin olosuhteisiin?
Onneksi ainakaan lähin naapurini ei ole sitä mieltä. Kohta 90 ikävuottaan lähestyvä teräsmummo jaksaa ihmetellä nykyistä hevosenhoitoa eikä voi ymmärtää, miksi hevoselle laitetaan loimia tai syötetään lisärehuja; ennen perunankuoret ja oluen mäski riittivät. Ei siis tarvitse pelätä, että ainakaan naapurini hälyttäisi viranomaiset paikalle.
Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Pekka Soini vastaa Salosen kirjoitukseen vain ympäristökysymysten osalta, mikä on helppo ratkaisu. Ympäristötalkoisiin on kaikkien osallistuttava, myös hevosihmisten. Se on selvä. Mutta tähän toiseen asiaan, hevosten tiukentuviin olosuhdevaatimuksiin, hän ei ota kantaa. Mielestäni kuitenkin Hippoksen kaltaisen organisaation on pidettävä julkista keskustelua yllä siitä, miten ja milloin hevosten elinympäristö on Suomen olosuhteissa hyvä. Ylilyönnit mahdollistava lainsäädäntö vaikeuttaa hevosten pitoa ja siten koko hevostaloutta. On helppo piiloutua virkakielisten ilmausten taakse ja puhua normikokonaisuuksista, prosesseista ja kategorisista määräyksistä. Näin välttyy ottamasta kantaa mihinkään ja varmistaa sen, ettei oikeasti sano yhtään mitään.
Salonen kertoo eläinsuojelun ylilyönneistä naapurimaassamme Ruotsissa ja otaksuu, että on vain ajan kysymys, milloin samanlaisia ylilyöntejä tapahtuu täällä meillä Suomessa. Salosen mielestä hevosen on saatava elää hevosen elämää päivittäisine mutakylpyineen. Kun lakeja ja säädöksiä tekevät urbaanit, maalaiselämästä vieraantuneet ihmiset seuraukset ovat sen mukaisia: naapurit voivat tehdä eläinsuojeluviranomaiselle ilmoituksen mitä, meille maalaisille, käsittämättömimmästä syystä: esim. tarha on liian kurainen, tarhassa ei ole kuivaa kohtaa tai suojaa sateelta, tarha on talvella jäinen ja liukas tai hevosella on liian pieni tarha 100 hehtaarin laitumen sijaan.
Toki me kaikki hevosihmiset haluaisimme tarjota hevosellemme aina kuivan tai jäättömän tarhan, mutta Suomen olosuhteissa se ei vaan ole aina mahdollista. Nyt kun vettä on satanut yhteen putkeen kolme kuukautta eikä pakkasesta ole tietoakaan, tarhat muistuttavat lähinnä sikolättiä. Täällä meillä vettä on joka paikassa niin paljon, että se ei enää laske mihinkään. On myös hyvin todennäköistä, että kun pakkanen vihdoin tulee, seuraavaksi tarhat ovat jäisiä. Toki aion kunnostaa tarhat sopimaan paremmin nykyiseen, leutoon talveen. Mutta kuiviksi jäättömiksi niitä ei saa kuin maalämmitysjärjestelmällä. Tähänkö sitten pitäisi ryhtyä? Syyllistynkö siis eläinten huonoon kohteluun viedessäni hevoseni näihin ulkoilemaan näihin olosuhteisiin?
Onneksi ainakaan lähin naapurini ei ole sitä mieltä. Kohta 90 ikävuottaan lähestyvä teräsmummo jaksaa ihmetellä nykyistä hevosenhoitoa eikä voi ymmärtää, miksi hevoselle laitetaan loimia tai syötetään lisärehuja; ennen perunankuoret ja oluen mäski riittivät. Ei siis tarvitse pelätä, että ainakaan naapurini hälyttäisi viranomaiset paikalle.
Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Pekka Soini vastaa Salosen kirjoitukseen vain ympäristökysymysten osalta, mikä on helppo ratkaisu. Ympäristötalkoisiin on kaikkien osallistuttava, myös hevosihmisten. Se on selvä. Mutta tähän toiseen asiaan, hevosten tiukentuviin olosuhdevaatimuksiin, hän ei ota kantaa. Mielestäni kuitenkin Hippoksen kaltaisen organisaation on pidettävä julkista keskustelua yllä siitä, miten ja milloin hevosten elinympäristö on Suomen olosuhteissa hyvä. Ylilyönnit mahdollistava lainsäädäntö vaikeuttaa hevosten pitoa ja siten koko hevostaloutta. On helppo piiloutua virkakielisten ilmausten taakse ja puhua normikokonaisuuksista, prosesseista ja kategorisista määräyksistä. Näin välttyy ottamasta kantaa mihinkään ja varmistaa sen, ettei oikeasti sano yhtään mitään.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
Hyppy-sunnuntai
Olemme ottaneet tavaksi hypyttää varsoja aina sunnuntaisin. Sunnuntai kun on ainoa päivä, jolloin on aikaa rakentaa ja purkaa hypytyskuja sekä hypyttää ne varsat.
Tänään koko orikatras hyppäsi hyvin ja mielellään; homma alkaa olla niille ilmeisesti jo rutiinia. Erityisesti on kuitenkin mainittava Reiska, joka parantaa kerta kerran jälkeen. Nostimme okserin ensimmäistä kertaa 120 cm:iin, eikä poika epäröinyt yhtään. Rohkeutta ja intoa tuntuu riittävän. Aika hyvin kouluhevoseksi. Tekniikasta en osaa sanoa muuta kuin, että Reiska avaa hyvin takaa. Etujalkoja kun ei pahemmin takaa päin näy.
Päästäkseen mahdollisimman vähällä esteiden edestakaisella kantamisella Tepa hyppäsi myös Pirkon tänään. Pirkko sai eteensä portin, jonka se ylitti heti ensi yrittämällä. Hyvä, hyvä, hyvä! Eipä olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että se semmoisen yli voisi joskus vapaaehtoisesti mennä. Tepalle tämä on kyllä puhdas työvoitto; kaksinkamppailu alkaa kääntyä Tepan eduksi :).
Tänään koko orikatras hyppäsi hyvin ja mielellään; homma alkaa olla niille ilmeisesti jo rutiinia. Erityisesti on kuitenkin mainittava Reiska, joka parantaa kerta kerran jälkeen. Nostimme okserin ensimmäistä kertaa 120 cm:iin, eikä poika epäröinyt yhtään. Rohkeutta ja intoa tuntuu riittävän. Aika hyvin kouluhevoseksi. Tekniikasta en osaa sanoa muuta kuin, että Reiska avaa hyvin takaa. Etujalkoja kun ei pahemmin takaa päin näy.
Päästäkseen mahdollisimman vähällä esteiden edestakaisella kantamisella Tepa hyppäsi myös Pirkon tänään. Pirkko sai eteensä portin, jonka se ylitti heti ensi yrittämällä. Hyvä, hyvä, hyvä! Eipä olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että se semmoisen yli voisi joskus vapaaehtoisesti mennä. Tepalle tämä on kyllä puhdas työvoitto; kaksinkamppailu alkaa kääntyä Tepan eduksi :).
lauantai 6. joulukuuta 2008
Onnea KT-tallin Kauko ja Teija!
Hevosurheilu 5.12.2008 kertoo äetsäläispariskunnasta Kauko ja Teija Tuomisesta, jotka ovat olleet ratsastuskouluyrittäjiä pian 30 vuotta. Aika on kohdellut pariskuntaa hellästi, sillä mielestäni he näyttävät HU:n kuvassa aivan samalta kuin 27 vuotta sitten!
27 vuotta sitten isä vei tyttärensä Huittisten kauppaoppilaitoksen vappumarkkinoille. Vappumarkkinoilla he törmäsivät isän nuoruuden ystävään Kauko Tuomiseen, joka ajelutti ponillaan Elmerillä markkinaväkeä. Kauko vei isän ja tyttären ajelulle ja kehotti isää tuomaan tyttärensä Keikyän Heinimaahan ratsastamaan.
- Toi Kauko taitaa olla aika kaheli, kun se tuollaisten ponien kanssa pelaa, totesi isä poniajelun jälkeen tyttärelleen. Kauko ei ollut kaheli vaan visionääri, joka jo tuolloin 1980-luvun alussa uskoi ratsastusharrastukseen. Itseasiassa isä tajusi liian myöhään olevansa kaheli vietyään tyttärensä Heinimaahan ratsastamaan, sillä sillä tiellä tytär on vieläkin tänäpäivänä, tätiratsastajana.
Tätiratsastaja haluaa sydämmestään onnitella seudun ratsastusharrastuksen uranuurtajia Kaukoa ja Teijaa. Ilman teitä moni seudun kilparatsastajista harrastaisi naisvoimistelua, joogaa, kankaanpainantaa tai jotain muuta täysin käsittämätöntä :).
27 vuotta sitten isä vei tyttärensä Huittisten kauppaoppilaitoksen vappumarkkinoille. Vappumarkkinoilla he törmäsivät isän nuoruuden ystävään Kauko Tuomiseen, joka ajelutti ponillaan Elmerillä markkinaväkeä. Kauko vei isän ja tyttären ajelulle ja kehotti isää tuomaan tyttärensä Keikyän Heinimaahan ratsastamaan.
- Toi Kauko taitaa olla aika kaheli, kun se tuollaisten ponien kanssa pelaa, totesi isä poniajelun jälkeen tyttärelleen. Kauko ei ollut kaheli vaan visionääri, joka jo tuolloin 1980-luvun alussa uskoi ratsastusharrastukseen. Itseasiassa isä tajusi liian myöhään olevansa kaheli vietyään tyttärensä Heinimaahan ratsastamaan, sillä sillä tiellä tytär on vieläkin tänäpäivänä, tätiratsastajana.
Tätiratsastaja haluaa sydämmestään onnitella seudun ratsastusharrastuksen uranuurtajia Kaukoa ja Teijaa. Ilman teitä moni seudun kilparatsastajista harrastaisi naisvoimistelua, joogaa, kankaanpainantaa tai jotain muuta täysin käsittämätöntä :).
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Reiska on korkattu
Tänään oli viimein se päivä, kun Reiska korkattiin ratsuhevosena. Kippis sille! Kippasin kuin kippasinkin Tepan kyytiin ihan onnistuneesti. Vielä ei voi puhua ratsastamisesta, mutta selässä on käyty ja pysytty :).
Reiskan kanssa on pakko edetä varovaisesti. Se on kuuliainen mutta erittäin arka hevonen, joka pelästyessään pystyy aika rajuun menoon. Reiska on takuulla kiltein koulutuksessani ollut varsa; arkuutensa vuoksi sille ei tulisi edes mieleen kyseenalaistaa, kuka tätä orkesteria oikein johtaa. Mutta pelästyttää sitä ei saa millään äkkinäisellä toiminnalla. Kaikkiin uusiin asioihin on otettava aikaa. Niinpä ratsastuskin on varmaan vielä kuukauden verran selässä istumista ja käyntiä talutuksessa niin kaun, ettei poikaa enää paino selässä pelota.
Durando alkaa olla jo oikein hyvä. Intoa riittää ja liike on jo lähes entisenlainen. Kaarteet tuottavat vielä vaikeuksia. Täytyy ottaa vielä melko rauhallisesti ensi viikkoon saakka, jolloin toivottavasti saadaan terveen hevosen paperit ultrassa.
Perjantaina Durando saa kiropraktisen hoidon. Uskoisin sen auttavan Durandoa suoristumaan pitkän vaseman kyljen säästelyn jälkeen.
Reiskan kanssa on pakko edetä varovaisesti. Se on kuuliainen mutta erittäin arka hevonen, joka pelästyessään pystyy aika rajuun menoon. Reiska on takuulla kiltein koulutuksessani ollut varsa; arkuutensa vuoksi sille ei tulisi edes mieleen kyseenalaistaa, kuka tätä orkesteria oikein johtaa. Mutta pelästyttää sitä ei saa millään äkkinäisellä toiminnalla. Kaikkiin uusiin asioihin on otettava aikaa. Niinpä ratsastuskin on varmaan vielä kuukauden verran selässä istumista ja käyntiä talutuksessa niin kaun, ettei poikaa enää paino selässä pelota.
Durando alkaa olla jo oikein hyvä. Intoa riittää ja liike on jo lähes entisenlainen. Kaarteet tuottavat vielä vaikeuksia. Täytyy ottaa vielä melko rauhallisesti ensi viikkoon saakka, jolloin toivottavasti saadaan terveen hevosen paperit ultrassa.
Perjantaina Durando saa kiropraktisen hoidon. Uskoisin sen auttavan Durandoa suoristumaan pitkän vaseman kyljen säästelyn jälkeen.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Kouluratsastuksen arvioinnin uudistuksesta
Hevosurheilu-lehti uutisoi perjantain 28.11. numerossaan FEI:n kouluratsastusohjelmien muuttumisesta. Tuntuvin muutos on tulossa ns. alanumeroihin eli yleisvaikutelmanumeroihin. Hevosen liikkeitä ja niiden irtonaisuutta arvioivien numeroiden kertoimet putoavat kakkosesta ykköseen.
Uusi arviointimuutos tarkoittaa sitä, että näyttävyyden ja suurien liikkeiden vaikutus kokonaisuuteen laskee suorituksen arvioinnissa. Käytännössä muutos johtaa siihen, että teknisesti hyvät mutta eivät niin näyttävät suoritukset nousevat paremmille pisteille kuin aikaisemmin. Toisin sanoen kouluratsastuksessa on nyt otettu suuri askel kohti hyvän ja tarkan ratsastamisen palkitsemista, mikä ei tietenkään voi olla huono asia. Vai voiko?
Asioilla on tapana olla kaksi puolta, niin tässäkin tapauksessa. Toisaalta on hienoa, että taitavat ratsastajat saavat ansaitsemansa kunnian myös hyvien pisteiden muodossa. Mutta toisaalta lajin hohto suuren yleisön silmissä saattaa kärsiä. Kouluratsastus ei ole muutenkaan se kaikkein yleisöystävällisin laji. Lajia ymmärtämätön esteetikko saattaa kuitenkin nauttia kauniin ja näyttäväliikkeisen hevosen katselemisesta. Esteetikolle on yhdentekevää, jos hevonen rikkoo keskiravin tai sarjavaihdot menevät pieleen. Hän nauttii siitä, että näkee hevosen liitävän ja tanssivan.
Arvointimuutos vaikutus tulee ulottumaan myös ruohonjuuritasolle esim. aluekilpailuihin, joissa ei muutenkaan yleisöä pahemmin näy. Aluekilpailuissa arvioivat tuomarit eivät yleensä ole siitä kokeneemmasta päästä ja se näkyy erityisesti kyvyttömyytenä arvioida hevosen liikkeiden vaikutusta suoritukseen. Aluetasolla tuomitseva tuomari uskaltaa vain harvoin arvostaa korkein pistein hyvin liikkuvaa hevosta, kun taas kokenut kansallisen ja kansainvälisenkin tason tuomari palkitsee hyvin liikkuvan hevosen. Uusi sääntömuutos voi pahentaa tilannetta entisestään ja siksi pahin tulevaisuuden kouluratsastuksen tulevaisuuden skenaario on sellainen, jossa liikkeettömät ja varmat pätikät (Terhi Laurilaa lainatakseni) vievät kirkkaimmat mitalit.
Kouluratsastuksen arviointiuudistus pistää mietteliääksi sekä ratsastajana että kasvattajana: Mikä on lajin tulevaisuus? Olemmeko menossa kohti sellaista kouluratsastuksen tulevaisuutta, jossa katsomossa istuvat toimihenkilöiden lisäksi vain ”surevat” omaiset? Urheilulaji ei säily, jos se ei kiinnosta ketään muuta kuin itse urheilijaa. Eleettömästä ja tarkasta ratsastamisesta palkitseminen on toki hieno asia mutta nähtäväksi jää, innostuuko suuri yleisö jännittämään, miten hyvin taivutus voltilla onnistuu.
Uusi arviointimuutos tarkoittaa sitä, että näyttävyyden ja suurien liikkeiden vaikutus kokonaisuuteen laskee suorituksen arvioinnissa. Käytännössä muutos johtaa siihen, että teknisesti hyvät mutta eivät niin näyttävät suoritukset nousevat paremmille pisteille kuin aikaisemmin. Toisin sanoen kouluratsastuksessa on nyt otettu suuri askel kohti hyvän ja tarkan ratsastamisen palkitsemista, mikä ei tietenkään voi olla huono asia. Vai voiko?
Asioilla on tapana olla kaksi puolta, niin tässäkin tapauksessa. Toisaalta on hienoa, että taitavat ratsastajat saavat ansaitsemansa kunnian myös hyvien pisteiden muodossa. Mutta toisaalta lajin hohto suuren yleisön silmissä saattaa kärsiä. Kouluratsastus ei ole muutenkaan se kaikkein yleisöystävällisin laji. Lajia ymmärtämätön esteetikko saattaa kuitenkin nauttia kauniin ja näyttäväliikkeisen hevosen katselemisesta. Esteetikolle on yhdentekevää, jos hevonen rikkoo keskiravin tai sarjavaihdot menevät pieleen. Hän nauttii siitä, että näkee hevosen liitävän ja tanssivan.
Arvointimuutos vaikutus tulee ulottumaan myös ruohonjuuritasolle esim. aluekilpailuihin, joissa ei muutenkaan yleisöä pahemmin näy. Aluekilpailuissa arvioivat tuomarit eivät yleensä ole siitä kokeneemmasta päästä ja se näkyy erityisesti kyvyttömyytenä arvioida hevosen liikkeiden vaikutusta suoritukseen. Aluetasolla tuomitseva tuomari uskaltaa vain harvoin arvostaa korkein pistein hyvin liikkuvaa hevosta, kun taas kokenut kansallisen ja kansainvälisenkin tason tuomari palkitsee hyvin liikkuvan hevosen. Uusi sääntömuutos voi pahentaa tilannetta entisestään ja siksi pahin tulevaisuuden kouluratsastuksen tulevaisuuden skenaario on sellainen, jossa liikkeettömät ja varmat pätikät (Terhi Laurilaa lainatakseni) vievät kirkkaimmat mitalit.
Kouluratsastuksen arviointiuudistus pistää mietteliääksi sekä ratsastajana että kasvattajana: Mikä on lajin tulevaisuus? Olemmeko menossa kohti sellaista kouluratsastuksen tulevaisuutta, jossa katsomossa istuvat toimihenkilöiden lisäksi vain ”surevat” omaiset? Urheilulaji ei säily, jos se ei kiinnosta ketään muuta kuin itse urheilijaa. Eleettömästä ja tarkasta ratsastamisesta palkitseminen on toki hieno asia mutta nähtäväksi jää, innostuuko suuri yleisö jännittämään, miten hyvin taivutus voltilla onnistuu.
maanantai 24. marraskuuta 2008
Piia Pantsu Huittisissa
Mielestäni oli todella hienoa, että Piia Pantsun kaltainen ratsastajastara saatiin tänne Huittisten takahikiälle (Pantsua itseään lainaten) valmentamaan. Oikeasti. Kiitos kuuluu omalla kotiseuralleni Varsalle sekä tietenkin K&K-tallin väelle. Hieno homma!
Olin itse eilen sunnuntaina seuraamassa vain yhden ryhmän, jossa hyppäsi Pirkko pilottinaan serkkuni Tepa. Vaikka en hirmuisesti tästä esteratsastustouhusta ymmärräkään, on helppo seurata estevalmennusta, jossa valmentajan ohjeet pätevät yhtä hyvin myös kouluratsastukseen: suussa ei saa roikkua, jalat kiinni hevosen kylkiin, hevosella oltava luontainen eteenpäinpyrkimys ja jos sellainen puuttuu, se hankitaan keinolla millä hyvänsä, joitakin esimerkkejä mainitakseni.
Piian valmennuksesta näkyi erityisesti se, että hän ratsastaa paljon nuoria hevosia. Piialla olikin hyvä ote näihin nuoriin estehevosen alkuihin (toki Pirkko ei sellainen ole, mutta kumminkin). Valmennuksessa oli tekemisen meininki: nuori hevonen pistetään suorittamaan tehtävä halusi se sitä tai ei. Johtajuus on aina oltava ratsastajalla, näinhän se on.
Etenkin porttiharjoitus teki Pirkko-tammalle hyvää, sillä Pirkko ei ole moista kapistusta eläessään nähnyt saati hypännyt. Nuo pelkät puomitkin ovat olleet riittävän vaikeita ylitettäväksi. Mutta niin vaan kävi, että Pirkkokin pääsi portin yli ja Tepa pysyi kuin pysyikin kyydissä.
Olin itse eilen sunnuntaina seuraamassa vain yhden ryhmän, jossa hyppäsi Pirkko pilottinaan serkkuni Tepa. Vaikka en hirmuisesti tästä esteratsastustouhusta ymmärräkään, on helppo seurata estevalmennusta, jossa valmentajan ohjeet pätevät yhtä hyvin myös kouluratsastukseen: suussa ei saa roikkua, jalat kiinni hevosen kylkiin, hevosella oltava luontainen eteenpäinpyrkimys ja jos sellainen puuttuu, se hankitaan keinolla millä hyvänsä, joitakin esimerkkejä mainitakseni.
Piian valmennuksesta näkyi erityisesti se, että hän ratsastaa paljon nuoria hevosia. Piialla olikin hyvä ote näihin nuoriin estehevosen alkuihin (toki Pirkko ei sellainen ole, mutta kumminkin). Valmennuksessa oli tekemisen meininki: nuori hevonen pistetään suorittamaan tehtävä halusi se sitä tai ei. Johtajuus on aina oltava ratsastajalla, näinhän se on.
Etenkin porttiharjoitus teki Pirkko-tammalle hyvää, sillä Pirkko ei ole moista kapistusta eläessään nähnyt saati hypännyt. Nuo pelkät puomitkin ovat olleet riittävän vaikeita ylitettäväksi. Mutta niin vaan kävi, että Pirkkokin pääsi portin yli ja Tepa pysyi kuin pysyikin kyydissä.
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Kaarina Böckmannia ei noteerata Suomen ratsastusjournalismissa
Tätiratsastaja on päättänyt laajentaa kirjoitustensa aihepiiriä. Hän lukee joka ikinen perjantai Hevosurheilu-lehden. Ja tädistä tuntuu kovasti siltä, että lehden ratsastusosiosta hänellä olisi joskus jotakin kommentoitavaa. Niinpä täti päätti aloittaa Hevosurheilun ratsastus-juttujen kommentoimisen viikoittain. Seuraavassa ensimmäinen juttu:
HU 21.11. 2008 otsikoi ”Kaarina Böckmann Saksan ranking paras suomalainen”. Jutussa kerrotaan, että Kaarina on Saksan ranking-listan menestynein suomalainen ratsastaja, mutta hänen menestystään ei noteerata Suomessa. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että esim. Terhi Stegarsista kirjoitetaan paljon mutta Kaarina Böckmannista ei mitään, vaikka Kaarina on tällä hetkellä ensin mainittua menestyneempi Saksassa. Miksi näin?
Viestinnän alan ihmisenä tiedän, että palstatilaa saa se, joka markkinoi itseään ja haluaa julkisuuteen. Esim. juuri Terhillä on taloudellinen intressi työntää itseään suomalaisten ratsastajien tietoisuuteen valmentajana ja ratsuttajana. Mitä enemmän hänestä kirjoitetaan, sitä tunnetumpi hän kotimaassaan on. Tästä luonnollisesti seuraa kotimaisten toimeksiantojen (ratsutus, valmennus) kasvua. Terhi Stegars on itse aktiivinen median suhteen ja ts. tiedottaa asioistaan Suomen suuntaan. En minä toki tästä Terhiä moiti, näinhän ne markkinat toimivat; julkisuus ja esillä olo lisäävät tuotteen tunnettuutta ja menekkiä.
Mitä tekee Kaarina? Häntä ei ehkä voisi vähempää kiinnostaa, mitä hänestä Suomessa kirjoitetaan vai kirjoitetaanko ylipäätään yhtään mitään. Kaarinan elämä ja työ ovat olleet jo kymmeniä vuosia Saksassa, eikä hän siten tarvitse kotimaista mediaa mihinkään. Hänen asiakassuhteisiinsa tai menestymiseensä ratsuttajana ei vaikuta se, mitä Suomessa hänestä kirjoitetaan tai jätetään kirjoittamatta. Kaarina on varsin vaatimaton ja työteliäs ihminen. Hänen suoraviivaiseen tapaansa toimia ei edes kuulu pyrkimys miellyttää mediaa tai kotimaista yleisöä. Hän pyrkii vain ratsastamaan ja voittamaan. Se pitää saksalaiset asiakkaat tyytyväisenä, se riittänee hänelle. Ai, mistäkö minä sen tiedän?
Tutustuin henkilökohtaisesti Kaarinaan ja hänen perheeseensä 1990-luvulla ollessani töissä Klövensten Reitshoffissa. Kaarinan ja hänen miehensä olivat tuolloin molemmat ”Klövarin” ratsuttajina. Kaarina menestyi jo siihen aikaan Saksassa Intermediaire II -tasolla hevosellaan Marceto.
Niin minusta on hieman kaksinaismoralistista, että Hevosurheilun toimittaja Margit Ticklen ihmettelee, ettei Böckmannia noteerata Suomessa. Toimittaja kuitenkin hyvin tietää, miten media toimii sekä miten ja millä keinoin jutut lehteen päätyvät. Hyvä kuitenkin, että edes tällä kertaa Kaarinan Böckmannin ranking-tulos oli jostain putkahtanut toimittajankin löydettäväksi.
HU 21.11. 2008 otsikoi ”Kaarina Böckmann Saksan ranking paras suomalainen”. Jutussa kerrotaan, että Kaarina on Saksan ranking-listan menestynein suomalainen ratsastaja, mutta hänen menestystään ei noteerata Suomessa. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että esim. Terhi Stegarsista kirjoitetaan paljon mutta Kaarina Böckmannista ei mitään, vaikka Kaarina on tällä hetkellä ensin mainittua menestyneempi Saksassa. Miksi näin?
Viestinnän alan ihmisenä tiedän, että palstatilaa saa se, joka markkinoi itseään ja haluaa julkisuuteen. Esim. juuri Terhillä on taloudellinen intressi työntää itseään suomalaisten ratsastajien tietoisuuteen valmentajana ja ratsuttajana. Mitä enemmän hänestä kirjoitetaan, sitä tunnetumpi hän kotimaassaan on. Tästä luonnollisesti seuraa kotimaisten toimeksiantojen (ratsutus, valmennus) kasvua. Terhi Stegars on itse aktiivinen median suhteen ja ts. tiedottaa asioistaan Suomen suuntaan. En minä toki tästä Terhiä moiti, näinhän ne markkinat toimivat; julkisuus ja esillä olo lisäävät tuotteen tunnettuutta ja menekkiä.
Mitä tekee Kaarina? Häntä ei ehkä voisi vähempää kiinnostaa, mitä hänestä Suomessa kirjoitetaan vai kirjoitetaanko ylipäätään yhtään mitään. Kaarinan elämä ja työ ovat olleet jo kymmeniä vuosia Saksassa, eikä hän siten tarvitse kotimaista mediaa mihinkään. Hänen asiakassuhteisiinsa tai menestymiseensä ratsuttajana ei vaikuta se, mitä Suomessa hänestä kirjoitetaan tai jätetään kirjoittamatta. Kaarina on varsin vaatimaton ja työteliäs ihminen. Hänen suoraviivaiseen tapaansa toimia ei edes kuulu pyrkimys miellyttää mediaa tai kotimaista yleisöä. Hän pyrkii vain ratsastamaan ja voittamaan. Se pitää saksalaiset asiakkaat tyytyväisenä, se riittänee hänelle. Ai, mistäkö minä sen tiedän?
Tutustuin henkilökohtaisesti Kaarinaan ja hänen perheeseensä 1990-luvulla ollessani töissä Klövensten Reitshoffissa. Kaarinan ja hänen miehensä olivat tuolloin molemmat ”Klövarin” ratsuttajina. Kaarina menestyi jo siihen aikaan Saksassa Intermediaire II -tasolla hevosellaan Marceto.
Niin minusta on hieman kaksinaismoralistista, että Hevosurheilun toimittaja Margit Ticklen ihmettelee, ettei Böckmannia noteerata Suomessa. Toimittaja kuitenkin hyvin tietää, miten media toimii sekä miten ja millä keinoin jutut lehteen päätyvät. Hyvä kuitenkin, että edes tällä kertaa Kaarinan Böckmannin ranking-tulos oli jostain putkahtanut toimittajankin löydettäväksi.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Pimeetä meininkiä
Pimeetä meininkiä, ei voi muuta sanoa: Aamusta iltaan sataa vettä eikä päivän valo pääse maahan saakka. Oman varsin mielenkiintoisen osuutensa tekevät jokapäiväiset hevosten uintitreenit. Meillä oli ennen hevosilla omat tarhat, nyt niillä on omat uima-altaat.
Reiska sai perjantaina etukengät, ja kengittäjä-setä jäi kuin jäikin henkiin. Saattaapa kaveri tulla vielä uudestaankin meille, jos kauniisti pyydän :).
Reiska sai sellaiset vieteritossut alleen, että itsekin jäin suu auki katsomaan, kun se niillä liihotteli pitkin maneesia. Olin toki jo epäillyt pitkään, että sen raukan kaviot ovat aika kuluneet ja arat. Nyt sitten päästään tosi toimiin, kun on lenkkarit ja kaikki.
Suunnittelin että ensi viikolla heitän tuon Tepan Reiskan kyytiin. Sitä ennen täytyy vielä vähän treenailla liinassa ja lukea muutama esirukous ;).
Reiska sai perjantaina etukengät, ja kengittäjä-setä jäi kuin jäikin henkiin. Saattaapa kaveri tulla vielä uudestaankin meille, jos kauniisti pyydän :).
Reiska sai sellaiset vieteritossut alleen, että itsekin jäin suu auki katsomaan, kun se niillä liihotteli pitkin maneesia. Olin toki jo epäillyt pitkään, että sen raukan kaviot ovat aika kuluneet ja arat. Nyt sitten päästään tosi toimiin, kun on lenkkarit ja kaikki.
Suunnittelin että ensi viikolla heitän tuon Tepan Reiskan kyytiin. Sitä ennen täytyy vielä vähän treenailla liinassa ja lukea muutama esirukous ;).
perjantai 14. marraskuuta 2008
Shockissa
Kävimme hakemassa jälleen tänään annoksen Shock Wavea Kangasalan hevospraktiikasta. On se vaan niin juhlavaa hommaa; käyttää yksi päivä ja viikon ansiot klinikkareissuun vaivaisen hevosen kanssa. No, eipäs aloiteta heti tätä valitusvirttä. Hevosharrastus on hieno harrastus, jossa yhdistyy ulkoilu, fyysinen kunto, estetiikka, ihmisen ja luonnon välinen yhteys. Ja jos on mahdollista harrastaa näin hienoa lajia, rahan ja ajan menolla ei ole väliä, NI!
Durando on nyt siis yhden askeleen edempänä kohti tervehtymistään. Ohjeeksi sain ratsastaa vielä viikon hiljakseen, ja sen jälkeen lisätä liikuntaa vähitellen. Kolmen viikon kuluttua on vielä ultraus ja mahdollinen, viimeinen Shockki.
Nyt pitäisi rientää talliin liikuttamaan Durando ja Reiska. Kengittäjä-setä on tulossa vaihtamaan Durandon menomonot ja laittamaan ensitennarit Reiskalle etusiin. Saa nähä kuin sedän käy :). Reiska tarvitsee etukengät, sillä aion aloittaa sen treenaamisen oripäiviä varten. Aivan, luit ihan oikein: oripäiviä varten. Sen verran shokissa taidan olla itsekin, että olen pyörtänyt vuoren varman päätökseni Reiskan ruunaamisesta ja päättänyt jättää sen pallit rauhaan ainakin oripäiviin saakka.
Durando on nyt siis yhden askeleen edempänä kohti tervehtymistään. Ohjeeksi sain ratsastaa vielä viikon hiljakseen, ja sen jälkeen lisätä liikuntaa vähitellen. Kolmen viikon kuluttua on vielä ultraus ja mahdollinen, viimeinen Shockki.
Nyt pitäisi rientää talliin liikuttamaan Durando ja Reiska. Kengittäjä-setä on tulossa vaihtamaan Durandon menomonot ja laittamaan ensitennarit Reiskalle etusiin. Saa nähä kuin sedän käy :). Reiska tarvitsee etukengät, sillä aion aloittaa sen treenaamisen oripäiviä varten. Aivan, luit ihan oikein: oripäiviä varten. Sen verran shokissa taidan olla itsekin, että olen pyörtänyt vuoren varman päätökseni Reiskan ruunaamisesta ja päättänyt jättää sen pallit rauhaan ainakin oripäiviin saakka.
lauantai 8. marraskuuta 2008
Astuttaako vai eikö astuttaa?
Astuttaako vai eikö astuttaa? Kas siinä pulma...ratkaistavaksi ennen kevättä. Olen toden teolla miettinyt, mitä Pirkko-tammani kanssa tekisin. Tässä vaiheessa on kuitenkin täysin selvää, että minulle siitä ei ratsua tule. Syy: Pirkon ja minun maailmat eivät syystä ja toisesta kohtaa. Ja jos kohtaavat, puhutaan hyvin ohikiitävistä hetkistä. Tepa kyllä jaksaa Pirkon säntäilyä ja muuta höyryämistä. Minä en. Olen siihen liian vanha ja liian kärsimätön. Pirkosta ei siis tule tätiratsua, koskaan.
Tämä vuosi oli varsaton vuosi pitkään aikaan. Ei ollut mitä odottaa. Ensi vuonna pitäisi taas ryhtyä astutuspuuhin, oli tamma sitten Pirkko tai ei. Jos riittävän hyvä liising-tamma löytyy, voisi sitäkin harkita. Tosin riittävän hyvä tarkoittaa jo niin hyvää, että tarjokkaita tuskin muodostuu jonoksi asti. Mutta jos joku hyvän periyttäjätamman omistaja tämän lukee, kiinnostusta voisi liisinkiin löytyä.
Pirkon astuttamista tukee se tosiasia, että kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut, Tomppa on paras varsa, joka meillä on syntynyt. Durando ei ole maailmanluokan ori eikä ori ollenkaan. Jos näinkin vaatimattomasta orista nyk. ruunasta tulee niin hyvä kuin Tomppa, mitä jättäisikään se maailmanluokan ori? Toisaalta Tomppa on linjasiitoksen tuotos, joten tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä.
Tietysti sitä tekisi mieli jatkaa omaa ja hyväksi todettua tammalinjaa. Pirkon emä Noblesse on AB-palkittu. Kaikki Noblessen varsat ovat olleet keskiarvoa parempia. Toisaalta Pirkko voisi hyvin menestyä kilpakentillä ensi kesänä nuorten hevosten luokissa...
Yksi vaihtoehto voisi olla, että veisi Pirkon astuttettavaksi esim. Saksaan, jolloin voisi käyttää myös sellaisia oreja, joiden sperma ei kestä siirtoja. Voisihan sitä ensi kesän lomareissun tehdä vaikkapa Saksaan.
Olen kuitenkin kahden vaiheilla tämän astutusasian kanssa, joten kysympä mielipidettä vielä Sinultakin, hyvä lukijani. Äänestä puolesta tai vastaan!
Tämä vuosi oli varsaton vuosi pitkään aikaan. Ei ollut mitä odottaa. Ensi vuonna pitäisi taas ryhtyä astutuspuuhin, oli tamma sitten Pirkko tai ei. Jos riittävän hyvä liising-tamma löytyy, voisi sitäkin harkita. Tosin riittävän hyvä tarkoittaa jo niin hyvää, että tarjokkaita tuskin muodostuu jonoksi asti. Mutta jos joku hyvän periyttäjätamman omistaja tämän lukee, kiinnostusta voisi liisinkiin löytyä.
Pirkon astuttamista tukee se tosiasia, että kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut, Tomppa on paras varsa, joka meillä on syntynyt. Durando ei ole maailmanluokan ori eikä ori ollenkaan. Jos näinkin vaatimattomasta orista nyk. ruunasta tulee niin hyvä kuin Tomppa, mitä jättäisikään se maailmanluokan ori? Toisaalta Tomppa on linjasiitoksen tuotos, joten tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä.
Tietysti sitä tekisi mieli jatkaa omaa ja hyväksi todettua tammalinjaa. Pirkon emä Noblesse on AB-palkittu. Kaikki Noblessen varsat ovat olleet keskiarvoa parempia. Toisaalta Pirkko voisi hyvin menestyä kilpakentillä ensi kesänä nuorten hevosten luokissa...
Yksi vaihtoehto voisi olla, että veisi Pirkon astuttettavaksi esim. Saksaan, jolloin voisi käyttää myös sellaisia oreja, joiden sperma ei kestä siirtoja. Voisihan sitä ensi kesän lomareissun tehdä vaikkapa Saksaan.
Olen kuitenkin kahden vaiheilla tämän astutusasian kanssa, joten kysympä mielipidettä vielä Sinultakin, hyvä lukijani. Äänestä puolesta tai vastaan!
tiistai 4. marraskuuta 2008
Topi muutti talliimme
Toperi Ducati alias Topi muutti tallimme asukkaaksi sunnuntaina 2.11. Topi on Durandon kesällä syntynyt orivarsa, jonka emä on KWPN-tamma Lucarla. Durandon molemmat pojat ovat nyt sitten kotona. Topi ja Tomppa asustelevat vierekkäisissä karsinoissa kuin kaksi marjaa.
Topissa on paljon samaa kuin isässään. Se on rauhallinen, määrätietoinen ja rohkea. Se on perinyt isänsä kauniin ja ilmeikkään pään. Väriltään Topi on ”valitettavan” tavallinen rautias, mutta onneksi Topista sentään näyttäisi tulevan maksanrautias. Topi myös liikkuu oikein hyvin.
Se että tässä yhteydessä Topista ei ole kuvaa, on tietoinen valinta. Topi näyttää lämpimässä talviturkissaan lähinnä kaukaasian paimenkoiralta tai laamalta. Se on muutenkin aika hankalassa kasvuvaiheessa, joten jätän kuvaamisen suosiolla suotuisampaan ajankohtaan.
Sain tänään kuulla, että ainakin Tompalla ja miksei Topillakin olisi mahdollisuus päästä Oldenburg -r-kantakirjaan. Tämä asia täytyy selvittää, sillä silloin Tomppa pääsee esim. Kyvyt esiin -tilaisuuksiin. Näyttäisin Tomppaa muutoinkin mielelläni asiantuntijoille, sillä pidän sitä edelleen parhaana kasvattinani. Oma arvioni on, että Tomppa yltäisi ykköseen, jos se arvioitaisiin. Sillä on enoaan Reiskaa huomattavasti parempi tyyppi ja se on liikkeiltään myös parempi.
Topissa on paljon samaa kuin isässään. Se on rauhallinen, määrätietoinen ja rohkea. Se on perinyt isänsä kauniin ja ilmeikkään pään. Väriltään Topi on ”valitettavan” tavallinen rautias, mutta onneksi Topista sentään näyttäisi tulevan maksanrautias. Topi myös liikkuu oikein hyvin.
Se että tässä yhteydessä Topista ei ole kuvaa, on tietoinen valinta. Topi näyttää lämpimässä talviturkissaan lähinnä kaukaasian paimenkoiralta tai laamalta. Se on muutenkin aika hankalassa kasvuvaiheessa, joten jätän kuvaamisen suosiolla suotuisampaan ajankohtaan.
Sain tänään kuulla, että ainakin Tompalla ja miksei Topillakin olisi mahdollisuus päästä Oldenburg -r-kantakirjaan. Tämä asia täytyy selvittää, sillä silloin Tomppa pääsee esim. Kyvyt esiin -tilaisuuksiin. Näyttäisin Tomppaa muutoinkin mielelläni asiantuntijoille, sillä pidän sitä edelleen parhaana kasvattinani. Oma arvioni on, että Tomppa yltäisi ykköseen, jos se arvioitaisiin. Sillä on enoaan Reiskaa huomattavasti parempi tyyppi ja se on liikkeiltään myös parempi.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Home sweet home
Oli mukava palata sateiseen koti-Suomeen helteisestä Egyptistä. Oikeasti. Viikon pilvetön auringon porotus sai kaipaamaan jopa sadetta. Taidan olla aika kummallinen ihminen.
Kamelillakin tuli ratsastettua. En kuitenkaan vaihtaisi ihan vielä Durandoa dromedaariin vaikka kamelin kyyti oli tasaista. Passi käynti näyttäisi erittäin pahalta kouluradalla eikä rollkuuri väärin päin olisi ainakaan klassisen kouluratsastuksen harrastajien mieleen.
Hevosen selkään en ole vielä päässyt. En säästynyt "faaraon kiroukselta" vaikka en edes käynyt lähelläkään pyramideja. Ei mahda mitään. Toivottavasti tästä toipuu pian.
Kotiin paluu oli kerrankin kivaa, kun tiesi että hevoset eivät saaneet pakollista seisokkia lomani ajaksi. Tepa ja Sanni huolehtivat liikutuksesta. Durando oli durandomaiseen tapaansa stressaantunut poissa olostani. Se vihaa kaikenlaisia muutoksia laumassaan ja minun puuttumiseni on sille iso muutos. Ensi töikseen D järjesti Tepan tutkimaan maneesin pohjan koostumusta. Nyt sitten tietää Tepakin, miksi vältän viimeiseen asti tilanteita, joissa D laittaa kannat kattoon. Niissä hypyissä on mahdotonta pysyä kyydissä.
Pirkko kunnostautui esteratsuna ja ylitti Tepan kanssa estesarjan! Vielä kuukausi sitten olimme lähes varmoja, että tamma ei tule ikinä hyppäämään kahta peräkkäin laitettua estettä. Tepa pitkäpinnaisuus Pirkon kanssa on tuottanut siis tulosta. Itse en viitsisi edes yrittää tilanteessa, jossa hevonen ei mene edes toiseen päähän hallia nähdessään pystytetyn esteen. Mutta nyt Pirkko menee jopa kaksi estettä, hip hei.
Kamelillakin tuli ratsastettua. En kuitenkaan vaihtaisi ihan vielä Durandoa dromedaariin vaikka kamelin kyyti oli tasaista. Passi käynti näyttäisi erittäin pahalta kouluradalla eikä rollkuuri väärin päin olisi ainakaan klassisen kouluratsastuksen harrastajien mieleen.
Hevosen selkään en ole vielä päässyt. En säästynyt "faaraon kiroukselta" vaikka en edes käynyt lähelläkään pyramideja. Ei mahda mitään. Toivottavasti tästä toipuu pian.
Kotiin paluu oli kerrankin kivaa, kun tiesi että hevoset eivät saaneet pakollista seisokkia lomani ajaksi. Tepa ja Sanni huolehtivat liikutuksesta. Durando oli durandomaiseen tapaansa stressaantunut poissa olostani. Se vihaa kaikenlaisia muutoksia laumassaan ja minun puuttumiseni on sille iso muutos. Ensi töikseen D järjesti Tepan tutkimaan maneesin pohjan koostumusta. Nyt sitten tietää Tepakin, miksi vältän viimeiseen asti tilanteita, joissa D laittaa kannat kattoon. Niissä hypyissä on mahdotonta pysyä kyydissä.
Pirkko kunnostautui esteratsuna ja ylitti Tepan kanssa estesarjan! Vielä kuukausi sitten olimme lähes varmoja, että tamma ei tule ikinä hyppäämään kahta peräkkäin laitettua estettä. Tepa pitkäpinnaisuus Pirkon kanssa on tuottanut siis tulosta. Itse en viitsisi edes yrittää tilanteessa, jossa hevonen ei mene edes toiseen päähän hallia nähdessään pystytetyn esteen. Mutta nyt Pirkko menee jopa kaksi estettä, hip hei.
torstai 23. lokakuuta 2008
Akkuja lataamaan
Tätiratsastaja jättää nyt päiväkirjan kirjoittamisen viikoksi. On nimittäin lomailun ja akkujen lataamisen aika. Loma tulee tarpeeseen niin siviilityön kuin hevostenkin osalta. Tätiratsastajan arki on arkea lomallakin, jos pysyttelee kotona. Hevosista pitää huolehtia jouluna ja juhanuksena. Lomien aikaan puhailen myös enemmän hevosten kanssa, koska silloin työt eivät häiritse niin paljoa. Nyt aion pitää lomaa myös hevosista.
Durando jää parantelemaan vatsalihastaan Tepan hoiviin. Tepa on mielissään, kun pääsee ratsastamaan "pappamopolla" käyntiä ja vähän ravia. Pirkon liikutuksesta huolehtivat Sanni ja Tepa yhteisvastuullisesti. Sanni osallistuu maanantaina Pirkolla Marko Björsin valmennukseen Huittisten ratsastuskeskuksessa ja Tepa jatkaa Pirkon estetreenien parissa.
Kerrankin on mukava lähteä lomailemaan, kun hevosten liikutukseen ei tule taukoa. Hevosten hoito on myös hyvissä käsissä, sillä oma mies-kulta jätetään kotolaiseksi.
En aio lomailla rakkaasta harrastuksestani aivan kokonaan, sillä aion pian kokeilla kamelilla ratsastamista. Ja sitten ei muuta kuin lomailemaan :).
Durando jää parantelemaan vatsalihastaan Tepan hoiviin. Tepa on mielissään, kun pääsee ratsastamaan "pappamopolla" käyntiä ja vähän ravia. Pirkon liikutuksesta huolehtivat Sanni ja Tepa yhteisvastuullisesti. Sanni osallistuu maanantaina Pirkolla Marko Björsin valmennukseen Huittisten ratsastuskeskuksessa ja Tepa jatkaa Pirkon estetreenien parissa.
Kerrankin on mukava lähteä lomailemaan, kun hevosten liikutukseen ei tule taukoa. Hevosten hoito on myös hyvissä käsissä, sillä oma mies-kulta jätetään kotolaiseksi.
En aio lomailla rakkaasta harrastuksestani aivan kokonaan, sillä aion pian kokeilla kamelilla ratsastamista. Ja sitten ei muuta kuin lomailemaan :).
perjantai 17. lokakuuta 2008
Risuja Ratsujalostusliitolle Kyvyt esiin -finaalin järjestelyistä
Mielestäni on käsittämätöntä, että eilen Fim Horse Show’ssa nähdyssä Kyvyt esiin -finaalissa esiintyi vain yksi 2-vuotias askellajifinalisti. Tämä ei ole hyvä asia katsojille, jotka ovat tulleet seuraamaan nuoria hevosia. Jos kilpailua mainostetaan kolmen finalistin kilpailuksi, on kilpailusta myös löydyttävä kolme finalistia. Eräs eilistä finaalia seuraamassa ollut ystäväni luonnehti finaalia täydelliseksi flopiksi ja tynkäkisaksi erilaisine viivytyksineen.
Kyvyt esiin -tynkäfinaali on lisäksi erittäin huono asia varsojen omistajille ja kasvattajille, joiden varsat sijoittuivat heti kolmen finaaliin valitun varsan jälkeen. Helsingissä Kyvyt esiin -finaalia on joka tapauksessa seuraamassa parisen tuhatta potentiaalista varsan ostajaa, joten varsan tuomiseen tällaiseen tilaisuuteen on kasvattajalla taloudellisia intressejä saadusta asiantuntija-arviosta puhumattakaan.
Oma varsani oli Ypäjän Kyvyt esiin -loppukilpailussa neljäs. Ja voin vain todeta, että Reiska olisi kiidätetty Helsinkiin hyvinkin pienellä varoitusajalla, jos tilaisuus sellaiseen vain olisi tullut. Jos Kyvyt esiin -finaaliin tulee poisjääntejä, on varsojen omistajien oikeusturvan mukaista, että seuraavilta sijaluvuilta nostetaan poisjääjien tilalle. RJL:ssa ei vain kukaan tunnu hoitavan tällaisia asioita.
Kun RJL on ottanut vastattavakseen Kyvyt esiin -tapahtuman, sen on kyettävä tekemään tapahtumasta sellainen, että myös ensi vuonna kasvattajat haluavat tuoda ja maksaa varsansa tilaisuuteen. On toki muistettava, että Kyvyt esiin -tapahtuma ei ole osallistujille ollenkaan ilmainen.
Kyvyt esiin -tynkäfinaali on lisäksi erittäin huono asia varsojen omistajille ja kasvattajille, joiden varsat sijoittuivat heti kolmen finaaliin valitun varsan jälkeen. Helsingissä Kyvyt esiin -finaalia on joka tapauksessa seuraamassa parisen tuhatta potentiaalista varsan ostajaa, joten varsan tuomiseen tällaiseen tilaisuuteen on kasvattajalla taloudellisia intressejä saadusta asiantuntija-arviosta puhumattakaan.
Oma varsani oli Ypäjän Kyvyt esiin -loppukilpailussa neljäs. Ja voin vain todeta, että Reiska olisi kiidätetty Helsinkiin hyvinkin pienellä varoitusajalla, jos tilaisuus sellaiseen vain olisi tullut. Jos Kyvyt esiin -finaaliin tulee poisjääntejä, on varsojen omistajien oikeusturvan mukaista, että seuraavilta sijaluvuilta nostetaan poisjääjien tilalle. RJL:ssa ei vain kukaan tunnu hoitavan tällaisia asioita.
Kun RJL on ottanut vastattavakseen Kyvyt esiin -tapahtuman, sen on kyettävä tekemään tapahtumasta sellainen, että myös ensi vuonna kasvattajat haluavat tuoda ja maksaa varsansa tilaisuuteen. On toki muistettava, että Kyvyt esiin -tapahtuma ei ole osallistujille ollenkaan ilmainen.
Ryhdistäydy ihminen
Kyselin tuossa muutama viikko takaperin Sinulta hyvä lukijani, että miten Tätiratsastajan pitäisi toimia voittaakseen syysmasennuksen. 61 prosenttia kaikista tämän blogin lukijoista valitse vaihto-ehdon C, joka kuuluu näin:
Ryhdistäydy ihminen. Olet itse halunnut neljä hevosta. Sinun on huolehdittava niistä, myös silloin, kun se ei ole niin kivaa. Sitä paitsi ihmisen elämä ei voi aina olla kivaa. SIIS KÄRSI TAUKKI. Kippis vaan, Salkkarit alkaa just. Muista laittaa lämmintä päälle, ulkona on vähän kylmä.
Niinpä niin, ei kai tässä muu auta vaikka Durando muistuttaa tällä hetkellä pappamopoa ja varsoilla on kolmen sentin mutakuorrute karvapeitteensä koristeena. Tämä on vaan tätä tätiratsastajan elämää.
Tätiratsastaja ajatteli kuitenkin piristää itseään hieman enemmän ja vaihtaa hevoset viikoksi kameleihin. Eiköhän sen jälkeen nuo normiratsutkin tunnu taas ihan kelpopeleiltä.
Ryhdistäydy ihminen. Olet itse halunnut neljä hevosta. Sinun on huolehdittava niistä, myös silloin, kun se ei ole niin kivaa. Sitä paitsi ihmisen elämä ei voi aina olla kivaa. SIIS KÄRSI TAUKKI. Kippis vaan, Salkkarit alkaa just. Muista laittaa lämmintä päälle, ulkona on vähän kylmä.
Niinpä niin, ei kai tässä muu auta vaikka Durando muistuttaa tällä hetkellä pappamopoa ja varsoilla on kolmen sentin mutakuorrute karvapeitteensä koristeena. Tämä on vaan tätä tätiratsastajan elämää.
Tätiratsastaja ajatteli kuitenkin piristää itseään hieman enemmän ja vaihtaa hevoset viikoksi kameleihin. Eiköhän sen jälkeen nuo normiratsutkin tunnu taas ihan kelpopeleiltä.
tiistai 14. lokakuuta 2008
Reikä vatsalihaksessa
Tulin juuri kotiin Durandon kanssa Kangasalta. Kävimme Wääksyn Hevossairaalassa, koska D ei ole ollut kovinkaan hyvä muutamaan viikkoon. Oireet ovat olleet aika samankaltaiset kuin viimeksi sen ollessa toipilaana.
Heikki S. löysi Durandon vasemmasta vatsalihaksesta reiän. Eipä tullut yllätyksenä tämä diagnoosi. Sain Heikiltä "monisanaiset" ohjeet ratsastaa paljon käyntiä ja jonkin verran ravia. Kolmen viikon päästä taas uusi käsittely Shock wave -aparaatilla ja sitten vielä kolmen viikon päästä seuraava.
Joten voin jälleen unohtaa laukanvaihdot, piruetit ja muut hömpötykset sekä keskittyä olennaiseen: ratsastamaan kevyttäravia hallia ympäri, huoh... Mutta näin tämä hevosihmisen arki vaan menee. Pitäisi jaksaa olla tyytyväinen, kun 50 % hevosista on kunnossa, ainakin fyysisesti. Henkisestä puolesta en olisi ihan niin varma.
Heikki S. löysi Durandon vasemmasta vatsalihaksesta reiän. Eipä tullut yllätyksenä tämä diagnoosi. Sain Heikiltä "monisanaiset" ohjeet ratsastaa paljon käyntiä ja jonkin verran ravia. Kolmen viikon päästä taas uusi käsittely Shock wave -aparaatilla ja sitten vielä kolmen viikon päästä seuraava.
Joten voin jälleen unohtaa laukanvaihdot, piruetit ja muut hömpötykset sekä keskittyä olennaiseen: ratsastamaan kevyttäravia hallia ympäri, huoh... Mutta näin tämä hevosihmisen arki vaan menee. Pitäisi jaksaa olla tyytyväinen, kun 50 % hevosista on kunnossa, ainakin fyysisesti. Henkisestä puolesta en olisi ihan niin varma.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Tallitähdet on hanurista
Tallitähdet ohjelmaformaatti on syvältä. Rinnastaisin ohjelman samaan kastiin Extreme Duudsoneiden kanssa: laitetaan ihmiset tekemään vaarallisia, täysin pähkähulluja juttuja ja katsotaan kuinka käy. Koko formaatin voittaja voisi olla ja lopulta onkin kai se tähti, joka onnistuu selviämään maaliin saakka ilman murtumia tai muita ruhjeita.
Jokainen pitkään ratsastusta harrastanut tietää, miten vaikeaa ratsastaminen on. Pelkästään hyvän tasapainon saavuttamiseen menee kuukausia, jopa vuosia. Tallitähdet-sarjassa ratsastuksen opettelu oikaistaan oikein kunnolla ja laitetaan ”jauhosäkit” heittoistuimeen. Täysin holtittomasti satulassa heittelehtivät tähdet laitetaan ratsastamaan ilman talutusta, laukkaamaan ja jopa hyppäämään esteitä. Kukaan asiansa osaava ratsastuksenopettaja ei pistäisi asiakkaitansa tällaisten tehtävien eteen muutaman ratsastustunnin jälkeen.
Suomen ratsastusvalmentajien eliitti Kyra Kyrklundia myöten on marssitettu opettamaan näitä onnettomia tähtösiä, vaikka he tosiasiassa tarvitsisivat vain kokeneen ratsastuskoulun opettajan, joiden suurin asiakaskunta koostuu alkeisratsastajista. Uskallan jopa väittää, että Mikko Forstenin, Piia Pantsun, Kyra Kyrklundin jne. ratsastustunnit tähdille eivät anna mitään lisäarvoa ratsastuksen opetteluun. Eivät Mikko, Piia ja Kyra opeta työkseen vasta-alkajia, he VALMENTAVAT työkseen ja ovat siinä todella erinomaisia. Tavallinen duunari eli ratsiope hoitaisi homman paremmin, mutta ketä se kiinnostaisi ainakaan televisiossa.
Toinen erittäin omituinen seikka tallitähdissä on siihen valitut hevoset, joita ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa aloittelijoille sopiviksi. Hevosilla on liikaa liikettä, liikaa virtaa, ne säikkyvät liian helposti ja ovat liian kokemattomia. Ei aloittelijalle voi valita hevosta sillä perusteella, että näyttää hyvältä televisiossa. Siksi kysynkin: miksi tähän todella dorkaan ohjelmaan ei valittu ratsuiksi suomenhevosia? Suomenpolle kun ei tunnetusti hötky, kun kranaatit viuhuvat korvissa. Ei suomipolle pahemmin häiriinny, jos ratsastaja pomppoilee miten sattuu, repii suun korviin tai läjäyttää nyrkillä päähään. Se on jalostettu kestämään.
Ehdotan että seuraava tähtikisailuformaatti on F1-kisa, sanotaan nyt sitten vaikka, Monacossa. Kilpailijat eivät enää selviäisi pelkin ruhjein ja murtumin. Pitänee laittaa ehdotus menemään TV2:lle, siellä kun tykkäävät lentävistä tähdistä (sairaalassa).
Jokainen pitkään ratsastusta harrastanut tietää, miten vaikeaa ratsastaminen on. Pelkästään hyvän tasapainon saavuttamiseen menee kuukausia, jopa vuosia. Tallitähdet-sarjassa ratsastuksen opettelu oikaistaan oikein kunnolla ja laitetaan ”jauhosäkit” heittoistuimeen. Täysin holtittomasti satulassa heittelehtivät tähdet laitetaan ratsastamaan ilman talutusta, laukkaamaan ja jopa hyppäämään esteitä. Kukaan asiansa osaava ratsastuksenopettaja ei pistäisi asiakkaitansa tällaisten tehtävien eteen muutaman ratsastustunnin jälkeen.
Suomen ratsastusvalmentajien eliitti Kyra Kyrklundia myöten on marssitettu opettamaan näitä onnettomia tähtösiä, vaikka he tosiasiassa tarvitsisivat vain kokeneen ratsastuskoulun opettajan, joiden suurin asiakaskunta koostuu alkeisratsastajista. Uskallan jopa väittää, että Mikko Forstenin, Piia Pantsun, Kyra Kyrklundin jne. ratsastustunnit tähdille eivät anna mitään lisäarvoa ratsastuksen opetteluun. Eivät Mikko, Piia ja Kyra opeta työkseen vasta-alkajia, he VALMENTAVAT työkseen ja ovat siinä todella erinomaisia. Tavallinen duunari eli ratsiope hoitaisi homman paremmin, mutta ketä se kiinnostaisi ainakaan televisiossa.
Toinen erittäin omituinen seikka tallitähdissä on siihen valitut hevoset, joita ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa aloittelijoille sopiviksi. Hevosilla on liikaa liikettä, liikaa virtaa, ne säikkyvät liian helposti ja ovat liian kokemattomia. Ei aloittelijalle voi valita hevosta sillä perusteella, että näyttää hyvältä televisiossa. Siksi kysynkin: miksi tähän todella dorkaan ohjelmaan ei valittu ratsuiksi suomenhevosia? Suomenpolle kun ei tunnetusti hötky, kun kranaatit viuhuvat korvissa. Ei suomipolle pahemmin häiriinny, jos ratsastaja pomppoilee miten sattuu, repii suun korviin tai läjäyttää nyrkillä päähään. Se on jalostettu kestämään.
Ehdotan että seuraava tähtikisailuformaatti on F1-kisa, sanotaan nyt sitten vaikka, Monacossa. Kilpailijat eivät enää selviäisi pelkin ruhjein ja murtumin. Pitänee laittaa ehdotus menemään TV2:lle, siellä kun tykkäävät lentävistä tähdistä (sairaalassa).
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Laatutamma
Meillä on tallissa todistetusti laatutamma. Enkä nyt tarkoita tällä itseäni enkä edes Viivi Avellania. Vaan tarkoitan ensimmäistä omaa kasvattiani Primera Damaa eli Pirkkoa.
Laatuarvostelusta on jo muutama viikko aikaa, mutta en omilta työkiireiltäni ennättänyt niistä zembaloista tänne kirjoitella. Lisäksi on inhottavaa kirjoittaa omista henkilökohtaisista epäonnistumisista, joten olen lykännyt kirjoittamista myös tästä syystä. Mutta nyt sen teen.
Pirkko sijoittui erittäin kovatasoisessa laatukouluhevoskilpailussa 7. sijalle. Rakenteesta se sai 38 pistettä. Hypyistä tuli 7,8, mikä on aivan käsittämätöntä. Lähdimmehän tavoittelemaan sitä, että Pirkko ylipäätään suostuisi hyppäämään edes yhden esteen. Kiitos tästä kuuluukin Maria Heikkilälle. Askellajikokeesta tuli 7,91, joka myös oli kelpotulos.
Mutta mutta, koulurata meni pahasti alakanttiin. Keskiarvo 7,0 oli pettymys, mutta täysin ansaittu. Ratsastin itse niin huonosti kuin vain kolmen unettoman yön jälkeen vain voi: täysin kuutamolla. Ei pidä lähteä moiseen, jos ei ole edes ehtinyt ratsastamaan viikkoon tai saati opettelemaan rataa. Tässä tulos.
Olenhan minä ennenkin huonoja suorituksia tehnyt, mutta tässä kerrassa harmitti erityisesti se, että muut tekivät niin älyttömän hyvää työtä ja minä tulin ja mokasin. Mokasin juuri sen, minkä piti olla se varmin osuus. Olen kuitenkin antanut itselleni jo anteeksi: kolmen viikon mittaiset itsetutkiskelut, erilaiset masokistiset menetelmät ja katumusharjoitukset ovat taakse jäänyttä elämää.
Mutta iloisena voin todeta olen onnistunut kasvattamaan laatutamman.
Laatuarvostelusta on jo muutama viikko aikaa, mutta en omilta työkiireiltäni ennättänyt niistä zembaloista tänne kirjoitella. Lisäksi on inhottavaa kirjoittaa omista henkilökohtaisista epäonnistumisista, joten olen lykännyt kirjoittamista myös tästä syystä. Mutta nyt sen teen.
Pirkko sijoittui erittäin kovatasoisessa laatukouluhevoskilpailussa 7. sijalle. Rakenteesta se sai 38 pistettä. Hypyistä tuli 7,8, mikä on aivan käsittämätöntä. Lähdimmehän tavoittelemaan sitä, että Pirkko ylipäätään suostuisi hyppäämään edes yhden esteen. Kiitos tästä kuuluukin Maria Heikkilälle. Askellajikokeesta tuli 7,91, joka myös oli kelpotulos.
Mutta mutta, koulurata meni pahasti alakanttiin. Keskiarvo 7,0 oli pettymys, mutta täysin ansaittu. Ratsastin itse niin huonosti kuin vain kolmen unettoman yön jälkeen vain voi: täysin kuutamolla. Ei pidä lähteä moiseen, jos ei ole edes ehtinyt ratsastamaan viikkoon tai saati opettelemaan rataa. Tässä tulos.
Olenhan minä ennenkin huonoja suorituksia tehnyt, mutta tässä kerrassa harmitti erityisesti se, että muut tekivät niin älyttömän hyvää työtä ja minä tulin ja mokasin. Mokasin juuri sen, minkä piti olla se varmin osuus. Olen kuitenkin antanut itselleni jo anteeksi: kolmen viikon mittaiset itsetutkiskelut, erilaiset masokistiset menetelmät ja katumusharjoitukset ovat taakse jäänyttä elämää.
Mutta iloisena voin todeta olen onnistunut kasvattamaan laatutamman.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
Syksyn epäsäveliä
Syksy ei vaan oo mun juttu. Olen inhonnut syksyä aina: hevosia pitää alkaa loimittamaan, on pestävä kuraisia jalkoja ja varusteita päivittäin, on aloitettava suunnistusharjoitukset pilkkopimeässä tarhasta talliin ja toisin päin.
Ja joka ikinen syksy on hyväksyttävä se tosiasia, että kun ns. siviili nauttii kynttilän valossa myöhäisestä teehetkestään ja katselee Idolsia, minä rämmin Kontiot jalassa, taskulampun valossa etsien taas sitä v...n kuravelliin uponnutta v...n etukenkää.
Toisin sanoen on jälleen se aika vuodessa, kun tosi-ratsastajuus punnitaan. Ei huvita pimeät pihat, pieni maneesi, treenimatkat pimeässä, ei sitten niin mikään. Yhtään helpommaksi asiaa ei tee se, että Durandoa odottelee jälleen klinikkareissu ja sairasloma. Kyseessä on todennäköisesti uusi lihasrevähdys. Ja kun piti taas alkaa niitä laukanvaihtoja vääntämään, mutta ei kun ei.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Ps. Auta tätiratsastajaa voittamaan syysmasennus ja äänestä mielestäsi paras tapa voittaa se. Vaihtoehdot alla. Äänestä oikealla olevan palikan kautta.
a) Kuvittele hevoset karhuiksi. Ne voi laittaa talviunille moneksi kuukaudeksi, joiden aikana voit tehdä ihan mitä huvittaa: käydä muodikkaasti kaupunkikahviloissa, spinning-tunneilla, lukea kirjaa ja katsella televisiosta kaikki primetime-ohjelmat.
b) Ilmoittaudu mukaan Big Brotheriin. BB-talossa on lämmintä, ulkoilua ei tarvitse harrastaa lainkaan, ruokaa ja juomaa tarjolla omiksi tarpeiksi ja mikä parasta aina on seurana joku, joka ei ole vielä kuullut, miten voitit ne takahikiän tallikilpailut, kun kisan toinen ratsukko hylättiin radalta poistumisen vuoksi.
c) Ryhdistäydy ihminen. Olet itse halunnut neljä hevosta. Sinun on huolehdittava niistä, myös silloin, kun se ei ole niin kivaa. Sitä paitsi ihmisen elämä ei voi aina olla kivaa. SIIS KÄRSI TAUKKI. Kippis vaan, Salkkarit alkaa just. Muista laittaa lämmintä päälle, ulkona on vähän kylmä.
Ja joka ikinen syksy on hyväksyttävä se tosiasia, että kun ns. siviili nauttii kynttilän valossa myöhäisestä teehetkestään ja katselee Idolsia, minä rämmin Kontiot jalassa, taskulampun valossa etsien taas sitä v...n kuravelliin uponnutta v...n etukenkää.
Toisin sanoen on jälleen se aika vuodessa, kun tosi-ratsastajuus punnitaan. Ei huvita pimeät pihat, pieni maneesi, treenimatkat pimeässä, ei sitten niin mikään. Yhtään helpommaksi asiaa ei tee se, että Durandoa odottelee jälleen klinikkareissu ja sairasloma. Kyseessä on todennäköisesti uusi lihasrevähdys. Ja kun piti taas alkaa niitä laukanvaihtoja vääntämään, mutta ei kun ei.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Ps. Auta tätiratsastajaa voittamaan syysmasennus ja äänestä mielestäsi paras tapa voittaa se. Vaihtoehdot alla. Äänestä oikealla olevan palikan kautta.
a) Kuvittele hevoset karhuiksi. Ne voi laittaa talviunille moneksi kuukaudeksi, joiden aikana voit tehdä ihan mitä huvittaa: käydä muodikkaasti kaupunkikahviloissa, spinning-tunneilla, lukea kirjaa ja katsella televisiosta kaikki primetime-ohjelmat.
b) Ilmoittaudu mukaan Big Brotheriin. BB-talossa on lämmintä, ulkoilua ei tarvitse harrastaa lainkaan, ruokaa ja juomaa tarjolla omiksi tarpeiksi ja mikä parasta aina on seurana joku, joka ei ole vielä kuullut, miten voitit ne takahikiän tallikilpailut, kun kisan toinen ratsukko hylättiin radalta poistumisen vuoksi.
c) Ryhdistäydy ihminen. Olet itse halunnut neljä hevosta. Sinun on huolehdittava niistä, myös silloin, kun se ei ole niin kivaa. Sitä paitsi ihmisen elämä ei voi aina olla kivaa. SIIS KÄRSI TAUKKI. Kippis vaan, Salkkarit alkaa just. Muista laittaa lämmintä päälle, ulkona on vähän kylmä.
perjantai 26. syyskuuta 2008
Kauhajoen jälkeen
Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeen on tädilläkin ollut aika sanaton olo, eikä vähiten siksi, että täti siviilissä on myös opettaja ammattikorkeakoulussa. Tädillä on myös poika, jonka kasvattaminen ei-kiusatuksi ja ei-kiusaajaksi on jälleen entistä vastuullisempi ja tärkeämpi tehtävä.
Täti uskoo, että elämä lapselle eläinten ympäröimänä on hyväksi. Eläimet opettavat lapselle elämän kunnioittamista jo pienestä pitäen. Poikani on oppinut jo hyvin nuorella iällä sen, että jos eläintä satuttaa, se itkee omalla tavallaan. Hän myös tietää, että heikompiaan pitää suojella ja puolustaa. Kaikella viisivuotiaan viisaudellaan ja tarmollaan hän hellii ja hoivaa kolmea pientä koiranpentuamme. Hän tietää, että pentujen kanssa on oltava hyvin varovainen.
Eläin ei hyljeksi ketään. Eläin on ystäväsi, olit millainen tahansa. Se hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet ja auttaa näin vahvistamaan lapsen kehittyvää itsetuntoa. Eläin myös antaa palautteen hyvälle kohtelulle kiintymyksenä sekä iloisuutena, ja näin vahvistaa oikeanlaista käyttäytymismallia. Suurimpinakin kiukunpuuskinaan poikani saa koiraltamme Ellulta pusuja ja iloista hännän heilutusta. Kuka jaksaa olla vihainen, kun joku nuolee naamaa?
Poikani elää elämäänsä eläinten ympäröimänä, minkä uskon ja toivon olevan hänelle voimavara sekä resurssi elämässä ihmisten keskellä.
Ps. Yhtenä päivänä poikani totesi, että hoidossa hänellä on kaveri, jonka kotona ei ole yhtään hevosta. Toisin sanoen poikani elää maailmassa, jossa oletusarvona on, että perheeseen kuuluu yksi tai useampi hevonen. Ei mikään ihme. Aloin oikein miettiä, että montako sellaista aikuista ihmistä poikani elämässä on, jolla ei hevosia ole. Eipä niitä montaa ole. Elämä eläinten ja eläinihmisten keskellä.
Täti uskoo, että elämä lapselle eläinten ympäröimänä on hyväksi. Eläimet opettavat lapselle elämän kunnioittamista jo pienestä pitäen. Poikani on oppinut jo hyvin nuorella iällä sen, että jos eläintä satuttaa, se itkee omalla tavallaan. Hän myös tietää, että heikompiaan pitää suojella ja puolustaa. Kaikella viisivuotiaan viisaudellaan ja tarmollaan hän hellii ja hoivaa kolmea pientä koiranpentuamme. Hän tietää, että pentujen kanssa on oltava hyvin varovainen.
Eläin ei hyljeksi ketään. Eläin on ystäväsi, olit millainen tahansa. Se hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet ja auttaa näin vahvistamaan lapsen kehittyvää itsetuntoa. Eläin myös antaa palautteen hyvälle kohtelulle kiintymyksenä sekä iloisuutena, ja näin vahvistaa oikeanlaista käyttäytymismallia. Suurimpinakin kiukunpuuskinaan poikani saa koiraltamme Ellulta pusuja ja iloista hännän heilutusta. Kuka jaksaa olla vihainen, kun joku nuolee naamaa?
Poikani elää elämäänsä eläinten ympäröimänä, minkä uskon ja toivon olevan hänelle voimavara sekä resurssi elämässä ihmisten keskellä.
Ps. Yhtenä päivänä poikani totesi, että hoidossa hänellä on kaveri, jonka kotona ei ole yhtään hevosta. Toisin sanoen poikani elää maailmassa, jossa oletusarvona on, että perheeseen kuuluu yksi tai useampi hevonen. Ei mikään ihme. Aloin oikein miettiä, että montako sellaista aikuista ihmistä poikani elämässä on, jolla ei hevosia ole. Eipä niitä montaa ole. Elämä eläinten ja eläinihmisten keskellä.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Tepa osti "Topin"
Serkkuni Tepa teki kaupat Hannan kanssa ja osti itselleen Durandon toisen ja viimeisen jälkeläisen Toperin Ducatin. "Topin" emä on KWPN-tamma Lucarla W ja isä tallissani asuva ruuna Durando."Topi" asustelee vielä Toperin oriasemalla emänsä kanssa. Marraskuun aikana se tulee kuitenkin muuttamaan omaan yksiöönsä Vesiniitylle. Tämä tarkoittaa sitä, että Tomppa saa veljestään peuhukaverin.
Topista odottelemme Tepan tulevaa kilparatsua. Lajista ei vielä voi sanoa muuta kuin, että mikään ei ole poissuljettua. Topin isä on pitkänlinjan saksalaisen koulujalostuksen tuotos, emä edustaa hyvää hollantilaista hyppylinjaa ja ratsastaja on täysiverinen kenttäratsastaja. Niin että todennäköisin lajivalinta on jotain hevospoolon ja valjakkoajon väliltä :).
Vakavasti ottaen Topi on erittäin hyvin liikkuva ja ryhdikäs oripoika. Sillä on suorat jalka-asennot ja se näyttää hyvinkin siltä, että potkua voisi olla ainakin kouluradoille. Jään odottelemaan.
torstai 18. syyskuuta 2008
Tepa tuli Huittisiin
Serkkuni Terhi (Tepa) Kiukkonen muutti syyskuun alussa Seinäjoelta Huittisiin. Tepan tarkoituksena on päättää tradenomiopinnot SAMKin Liiketalouden Huittisten yksikössä ja ratsastaa.
Tepa muistetaan parhaiten parhaiten runsaasti menestystä niittäneen Forrest Gump Jr. -ponin pilottina. Tepa kilpaili "Simolla" vielä juniorivuosinaankin saavuttaen ainakin junioreiden SM-kultaa.
Simon jälkeen Tepalla ei ole ollut omaa hevosta vaan hän on kouluttanut muiden hevosia Pohjanmaalla. Tätä Tepa aikoo tehdä nyt myös Huittisissa. Täältä minun tallistani löytyykin jo neljä Tepan ratsua: Durando ja Pirkko hyppäävät Tepan alla kerran viikossa. Reiskan ratsukoulutuksen Tepa aloittaa välittömästi, kun Reiskan pudotetut pallit on haudattu Vesiniityn maaperään. Tepa myös hyppää tallillani asustavaa suomenhevosoria Virrukkaa, jonka omistaa Carita Mikkola.
PS. Tässä kirjoituksessa esiintyy kymmenen kertaa sana TEPA. Virallisesti Tepa haluaisi olla Terhi. En kuitenkaan voi sallia tätä. Tepa on ollut minulla aina Tepa, niinpä lanseeraan Tepan Tepana myös kaikille huittislaisille :).
Tepa muistetaan parhaiten parhaiten runsaasti menestystä niittäneen Forrest Gump Jr. -ponin pilottina. Tepa kilpaili "Simolla" vielä juniorivuosinaankin saavuttaen ainakin junioreiden SM-kultaa.
Simon jälkeen Tepalla ei ole ollut omaa hevosta vaan hän on kouluttanut muiden hevosia Pohjanmaalla. Tätä Tepa aikoo tehdä nyt myös Huittisissa. Täältä minun tallistani löytyykin jo neljä Tepan ratsua: Durando ja Pirkko hyppäävät Tepan alla kerran viikossa. Reiskan ratsukoulutuksen Tepa aloittaa välittömästi, kun Reiskan pudotetut pallit on haudattu Vesiniityn maaperään. Tepa myös hyppää tallillani asustavaa suomenhevosoria Virrukkaa, jonka omistaa Carita Mikkola.
PS. Tässä kirjoituksessa esiintyy kymmenen kertaa sana TEPA. Virallisesti Tepa haluaisi olla Terhi. En kuitenkaan voi sallia tätä. Tepa on ollut minulla aina Tepa, niinpä lanseeraan Tepan Tepana myös kaikille huittislaisille :).
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
I'm back
On se vaan valitettavaa, kun työt häiritsevät harrastuksia. En ole viime viikkoina juurikaan kerinnyt ratsastamaan enkä kirjoittamaan, kuten päiväkirjamerkinnöistäkin käy ilmi.
En oikein edes tiedä, mistä kaiken kertomisen aloittaisi. Niin paljon on ehtinyt tapahtua hevosrintamalla. Jos nyt vaikka sitten aloittaisi jotenkin näistä "kohokohdista".
Luvian kansallisissa kävi se mitä ei ennen ole käynyt: menin ja tipuin. Saavutus kai sekin, kun onnistuu lentämään koulukisoissa. Durando kävi verkassa kuumana ja sinkosi minut maatakiertävälle radalle. Ennen kuin huomasinkaan tutkin Luvian ratsastuskentän pohjan koostumusta.
Onneksi minulla oli kannustusjoukot mukana. Poikani Konsta totesi yks'kantaan: "Äiti mä arvasin että sulle käy noin." Että näin.
En oikein edes tiedä, mistä kaiken kertomisen aloittaisi. Niin paljon on ehtinyt tapahtua hevosrintamalla. Jos nyt vaikka sitten aloittaisi jotenkin näistä "kohokohdista".
Luvian kansallisissa kävi se mitä ei ennen ole käynyt: menin ja tipuin. Saavutus kai sekin, kun onnistuu lentämään koulukisoissa. Durando kävi verkassa kuumana ja sinkosi minut maatakiertävälle radalle. Ennen kuin huomasinkaan tutkin Luvian ratsastuskentän pohjan koostumusta.
Onneksi minulla oli kannustusjoukot mukana. Poikani Konsta totesi yks'kantaan: "Äiti mä arvasin että sulle käy noin." Että näin.
tiistai 26. elokuuta 2008
Ellu on onnellinen kolmen pennun äiti
En ole työkiireiden vuoksi ennättänyt kirjoitella tänne mitään. Mutta sen verran täytyy ehtiä kertomaan, että Ellun ihanat kolme pentua syntyivät sunnuntai-iltana: kaksi narttua ja yksi uros.
Valitettavasti ensimmäinen urospentu menehtyi ilmeisesti hapen puutteeseen, koska kätilö eli minä en toiminut riittävän ripeästi. Muiden pentujen kohdalla olinkin sitten valmppaampi ja toimin ripeämmin.
Narttu pennut ovat mustia (kuten isänsä kääpiösnautseri) pienin valkoisin merkein ja urospentu on tummanruskea. Laitan kuvia tänne heti, kun ehdin pentuja kuvaamaan.
Hevosten kuulumisia päivittyy sitä mukaan, kun aikaa kirjoittamiselle järjestyy.
Valitettavasti ensimmäinen urospentu menehtyi ilmeisesti hapen puutteeseen, koska kätilö eli minä en toiminut riittävän ripeästi. Muiden pentujen kohdalla olinkin sitten valmppaampi ja toimin ripeämmin.
Narttu pennut ovat mustia (kuten isänsä kääpiösnautseri) pienin valkoisin merkein ja urospentu on tummanruskea. Laitan kuvia tänne heti, kun ehdin pentuja kuvaamaan.
Hevosten kuulumisia päivittyy sitä mukaan, kun aikaa kirjoittamiselle järjestyy.
maanantai 11. elokuuta 2008
Kohti laatuarvostelua
Syyskuussa järjestettävään nuorten hevosten laatuarvosteluun alkaa olla tasan kuukausi aikaa. Primera Dama eli Pirkko valmistautuu koitokseen täyttä häkää. Koulupuoli on enemmän kuin kunnossa, mutta ne kolme estettä aiheuttavat sekä hevoselle että ratsastajalle vakavia mielenterveysongelmia.
Sääntöjen mukaan kouluhevosille tarkoitettuun laatuarvosteluun osallistuvan on hypättävä kolme 60-80 senttistä estettä. Vaatimus ei ole mikään suuren suuri eikä kouluhevosia laiteta mahdottoman tehtävän eteen. Pirkko on kuitenkin ilmaissut kantansa näihin kolmeenkin esteeseen varsin selkeästi. Sen mielestä kaikenlainen puomien yms. ylittely on aivan jonninjoutavaa toimintaa, joten Pirkon estekuski Maria Heikkilä on haasteellisen tehtävän edessä. Saapi nähdä millaista viimehetken kehitystä tässä vielä ehtii tapahtua.
Mutta palataan niihin positiivisiin asioihin: Pirkon koulutreenit sujuvat erinomaisesti, mikä on kouluhevoselle hjuva asia :). Tosin pientä takapakkia tuli kilpauralla, sillä joudun jättämään Pirkon kotiin Ylistaron kisoista. Syy: edeltävän viikon estetreeneistä kipeytynyt selkä. Näin voi käydä, jos esteradan kiertämisessä kestää vähemmän aikaa kuin Kovalaisen renkaan vaihdossa.
Pirkon kisailutreenit ovat seuraavan kerran Nuorten hevosten festivaalin yhteydessä pidettävissä harjoituskilpailuissa 4-vuotiaille. Jep, Pirkko on 5-vuotta mutta kuuluu kategoriaan varsoneet tammat.
Sääntöjen mukaan kouluhevosille tarkoitettuun laatuarvosteluun osallistuvan on hypättävä kolme 60-80 senttistä estettä. Vaatimus ei ole mikään suuren suuri eikä kouluhevosia laiteta mahdottoman tehtävän eteen. Pirkko on kuitenkin ilmaissut kantansa näihin kolmeenkin esteeseen varsin selkeästi. Sen mielestä kaikenlainen puomien yms. ylittely on aivan jonninjoutavaa toimintaa, joten Pirkon estekuski Maria Heikkilä on haasteellisen tehtävän edessä. Saapi nähdä millaista viimehetken kehitystä tässä vielä ehtii tapahtua.
Mutta palataan niihin positiivisiin asioihin: Pirkon koulutreenit sujuvat erinomaisesti, mikä on kouluhevoselle hjuva asia :). Tosin pientä takapakkia tuli kilpauralla, sillä joudun jättämään Pirkon kotiin Ylistaron kisoista. Syy: edeltävän viikon estetreeneistä kipeytynyt selkä. Näin voi käydä, jos esteradan kiertämisessä kestää vähemmän aikaa kuin Kovalaisen renkaan vaihdossa.
Pirkon kisailutreenit ovat seuraavan kerran Nuorten hevosten festivaalin yhteydessä pidettävissä harjoituskilpailuissa 4-vuotiaille. Jep, Pirkko on 5-vuotta mutta kuuluu kategoriaan varsoneet tammat.
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Nokkossopalla sininen rusetti
Jälleen on yksi kilpailu onnistuneesti takana. Durando oli jälleen radalla yhteistyöhaluinen ja virkeä. Tuomarit eivät tosin arvostaneet suoritustamme sellaisilla megalomaanisilla kehuilla ja pisteillä kuin viimeksi(minkäs tekee kun tuomarit on täysiä puusilmiä :)). Olimme kuitenkin toisia helpossa A:ssa ihan kelpo tuloksella 63 % ottaen huomioon, että keskiravi meni täysin pipariksi.
Pirkko ja Sanni olivat samassa heille jo vaikeassa luokassa puolen välin tietämillä hyvällä 59 % tuloksella. Pirkko sai kehuja hienoista liikkeistään.
Tärkeimmät asiat jatkon kannalta ovat Pirkon osoitetusti hyvä ”kisapää” ja Durandon muuttuminen virkuksi myös kisapaikalla. Olen kovasti yrittänyt analysoida, mistä tämä Durandon muutos johtuu. Analyysini ei ole ainakaan vielä johtanut mihinkään yhteen selvään ratkaisuun, ehkä sen selvittämiseen tarvitaan kolmannen asteen yhtälöitä, joiden selvittämiseen aivojeni rakenne ei sovellu. Tässä kuitenkin ovat tämänhetkiset suosikkini Durandon positiiviselle muutokselle:
Durando on vain tullut siihen tulokseen, että kisoissa ravaaminen on kivaa ja tätikin on aina niin tyytyväinen; täti on oppinut valmistelemaan hevosensa kilpailuihin oikein; Durando on saanut puuttuvaa kisarutiinia tai mieheni Villen kisa-aattoiltana valmistama ja Durandolle syöttämä nokkossoppa on jotain ihme ainetta, joka saa hevosen lentämään (jos näin niin, laitan patenttihakemuksen heti vetämään).
Nyt täti on päättänyt uskaltautua oikein kansallisiin. Hän pakkaa autoon Durandon sekä Pirkon ja suuntaa kohti Ylistaroa vajaan kahden viikon kuluttua.
Pirkko ja Sanni olivat samassa heille jo vaikeassa luokassa puolen välin tietämillä hyvällä 59 % tuloksella. Pirkko sai kehuja hienoista liikkeistään.
Tärkeimmät asiat jatkon kannalta ovat Pirkon osoitetusti hyvä ”kisapää” ja Durandon muuttuminen virkuksi myös kisapaikalla. Olen kovasti yrittänyt analysoida, mistä tämä Durandon muutos johtuu. Analyysini ei ole ainakaan vielä johtanut mihinkään yhteen selvään ratkaisuun, ehkä sen selvittämiseen tarvitaan kolmannen asteen yhtälöitä, joiden selvittämiseen aivojeni rakenne ei sovellu. Tässä kuitenkin ovat tämänhetkiset suosikkini Durandon positiiviselle muutokselle:
Durando on vain tullut siihen tulokseen, että kisoissa ravaaminen on kivaa ja tätikin on aina niin tyytyväinen; täti on oppinut valmistelemaan hevosensa kilpailuihin oikein; Durando on saanut puuttuvaa kisarutiinia tai mieheni Villen kisa-aattoiltana valmistama ja Durandolle syöttämä nokkossoppa on jotain ihme ainetta, joka saa hevosen lentämään (jos näin niin, laitan patenttihakemuksen heti vetämään).
Nyt täti on päättänyt uskaltautua oikein kansallisiin. Hän pakkaa autoon Durandon sekä Pirkon ja suuntaa kohti Ylistaroa vajaan kahden viikon kuluttua.
perjantai 1. elokuuta 2008
Sikiäväistä sakkia
Siirin omistaja ilmoitti tänään ilo uutisen: Siiri on todettu tiineeksi Fiance Noirista. Siiri tuli heti laakista kantavaksi, mikä ei ole lainkaan ihme, sillä Siirillä oli jo 1-vuotiskeväänä säännölliset ja hyvät kiimat. Siiri jatkaa hienosti emänsä viitoittamaa, hedelmällistä tietä :).
Muille tulee varsoja, meille koiranpentuja. Jackrusselin terrierimme Ellu pyöräyttänee 4-5 pentua parin viikon sisällä. Ellu teki meille aikamoiset yllärit. Se mokoma viekas, lurjus oli ilmeisesti karannut ystävänsä kääpiösnautserin matkaan vajaat pari kuukautta sitten. Ainakin se kaksikko tästä pihasta hävisi pariin otteeseen omille teilleen, ja minä kun en tiennyt Ellun edes olevan juoksussa.
Ja huomenna kisoihin.
Muille tulee varsoja, meille koiranpentuja. Jackrusselin terrierimme Ellu pyöräyttänee 4-5 pentua parin viikon sisällä. Ellu teki meille aikamoiset yllärit. Se mokoma viekas, lurjus oli ilmeisesti karannut ystävänsä kääpiösnautserin matkaan vajaat pari kuukautta sitten. Ainakin se kaksikko tästä pihasta hävisi pariin otteeseen omille teilleen, ja minä kun en tiennyt Ellun edes olevan juoksussa.
Ja huomenna kisoihin.
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Tästä on hyvä jatkaa
Niinisalon aluekoulukilpailut sujuivat tänään hienosti! Talliamme edusti peräti kolme ratsukkoa: Carita 4-vuotiaalle suomenhevosoriillaan Viltsulla, Sanni jälleen Pirkolla ja minä Durandolla.
Caritan ja Viltsun rata päätyi valitettavasti hylkäykseen, sillä Viltsu päätti poistua leikkikehästä kesken kaiken. Väliäkö tuolla, sillä pääasia on, että nuori pojankoltiainen käyttäytyi hyvin. Reissusta Carita ja Viltsu keräsivät kosolti kokemusta, joten eiköhän tästä parista vielä kuulla.
Sanni ja Pirkko tekivät jälleen tasaisen suorituksen. Harmittavaisesti Sanni unohti radan kaksi kertaa ja menetti melko varman rusetin. Tärkeintä kuitenkin on, että kokematon Pirkko sai jälleen kelpo radan alleen. Voipi olla siis, että Pirkko nähdään vielä elokuussa 5-vuotisderbyssä, katsotaan.
Durando oli kuitenkin päivän positiivisin yllättäjä. Se sai radastaan 70 % ja rapiat päälle! Kotiin viemisinä sinivalkoinen rusetti ja erittäin tyytyväinen kuski. Durando oli radalla energinen ja kuuliainen, juuri sellainen kuin kotonakin. Hyytymisestä ei ollut tietoakaan. Hieno homma!!!
Ja tällä jaksaa seuraavat kaksikymmentä epäonnistumista, tippumista tai muuta normaalia säätöä: toinen luokan tuomareista tuli onnittelemaan jälkikäteen oikein kädestä pitäen ja kehui, että kyllä oli kerrassaan upeaa katsella minun ja D:n menoa. Ja oli kuulemma tippa meinannut linssiin liikutuksesta tulla, niin hienolta näytti. Jestas että menin sanattomaksi. Sain sentään ähkäistyä: KIITOS. No kyllä herra arvon tuomari minua pitkällä kahdeksikkolistalla muistikin.
Caritan ja Viltsun rata päätyi valitettavasti hylkäykseen, sillä Viltsu päätti poistua leikkikehästä kesken kaiken. Väliäkö tuolla, sillä pääasia on, että nuori pojankoltiainen käyttäytyi hyvin. Reissusta Carita ja Viltsu keräsivät kosolti kokemusta, joten eiköhän tästä parista vielä kuulla.
Sanni ja Pirkko tekivät jälleen tasaisen suorituksen. Harmittavaisesti Sanni unohti radan kaksi kertaa ja menetti melko varman rusetin. Tärkeintä kuitenkin on, että kokematon Pirkko sai jälleen kelpo radan alleen. Voipi olla siis, että Pirkko nähdään vielä elokuussa 5-vuotisderbyssä, katsotaan.
Durando oli kuitenkin päivän positiivisin yllättäjä. Se sai radastaan 70 % ja rapiat päälle! Kotiin viemisinä sinivalkoinen rusetti ja erittäin tyytyväinen kuski. Durando oli radalla energinen ja kuuliainen, juuri sellainen kuin kotonakin. Hyytymisestä ei ollut tietoakaan. Hieno homma!!!
Ja tällä jaksaa seuraavat kaksikymmentä epäonnistumista, tippumista tai muuta normaalia säätöä: toinen luokan tuomareista tuli onnittelemaan jälkikäteen oikein kädestä pitäen ja kehui, että kyllä oli kerrassaan upeaa katsella minun ja D:n menoa. Ja oli kuulemma tippa meinannut linssiin liikutuksesta tulla, niin hienolta näytti. Jestas että menin sanattomaksi. Sain sentään ähkäistyä: KIITOS. No kyllä herra arvon tuomari minua pitkällä kahdeksikkolistalla muistikin.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Pääntautia hoitamassa orilaitumella
Tänään jo kaikkien orivarsojen leuan alta löytyi paiseita, toisilta yksi ja toisilta useampia. Parilla varsalla on myös taudinkuvaan kuuluvaa voimakasta ja paksua sierainvuotoa sekä lämpöä. Kaikki varsat kuitenkin söivät, joten välitöntä hätää ei ole yhdelläkään.
Eläinlääkäri määräsi kuumeisille varsoille tulehduskipulääkettä. Antibioottia ei vielä otettu käyttöön, sillä se saattaa pitkittää tautia. Antibioottikuuri aloitetaan vasta, jos sairaimpien varsojen tila pahenee ja alkaa esiintyä syömättömyyttä.
Pääasia nyt on, että tautia ei päästetä leviämään. Kaikkien orivarsojen omistajia on tiedotettu pääntaudista, jotta omistajat eivät tietämättään levittäisi sairautta kotona oleviin hevosiinsa. Myös hoitavalle eläinlääkärille on kaikki valtuudet tiedottaa tautiesiintymästä edelleen.
Laitumen ylläpitäjä seuraa päivittäin varsojen tilaa: syömistä ja juomista. Me, mieheni Villen kanssa, käymme lääkitsemässä ja seuraamme paiseiden kehittymistä myös päivittäin. Pesemme kaikki vaatteet jokaisen käyntikerran jälkeen sekä desinfioimme kädet ja jalkineet. Emme mekään todellakaan pääntautia omaan talliimme halua tuliaisena viedä.
Eläinlääkäri määräsi kuumeisille varsoille tulehduskipulääkettä. Antibioottia ei vielä otettu käyttöön, sillä se saattaa pitkittää tautia. Antibioottikuuri aloitetaan vasta, jos sairaimpien varsojen tila pahenee ja alkaa esiintyä syömättömyyttä.
Pääasia nyt on, että tautia ei päästetä leviämään. Kaikkien orivarsojen omistajia on tiedotettu pääntaudista, jotta omistajat eivät tietämättään levittäisi sairautta kotona oleviin hevosiinsa. Myös hoitavalle eläinlääkärille on kaikki valtuudet tiedottaa tautiesiintymästä edelleen.
Laitumen ylläpitäjä seuraa päivittäin varsojen tilaa: syömistä ja juomista. Me, mieheni Villen kanssa, käymme lääkitsemässä ja seuraamme paiseiden kehittymistä myös päivittäin. Pesemme kaikki vaatteet jokaisen käyntikerran jälkeen sekä desinfioimme kädet ja jalkineet. Emme mekään todellakaan pääntautia omaan talliimme halua tuliaisena viedä.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Pääntautia orilaitumella!
Kävimme tänään orilaitumella katsomassa Reiskaa ja Tomppaa. Oli todellinen onni, että kävimme, sillä huomasimme kauhuksemme lähes jokaisen varsan yhdeksästä sairastavan pääntautia. Tompalla ja Hannan toisella varsalla Matilla oireet olivat ehkä pahimmat: sierainvuotoa ja molemmat vaikuttivat melko noopeilta. Kuitenkin lähes jokaisella varsalla oli yksi tai useampi paise leuan alapuolella, joten sairastapauksia hoidettavaksi on odotettavissa lisää.
Onneksi varsat ovat saaressa eristyksessä, joten ne eivät pääse levittämään tautia eteenpäin. Toisaalta saari myös tekee hevosten lääkinnästä hieman haasteellista venematkoineen päivineen. Olemme vielä tänään menossa mittaamaa ainakin noopeiden oriiden kuumeet ja ilmeisesti antamaan niille tulehduskipulääkettä Hyvinkään eläinsairaalasta saatujen ohjeiden mukaisesti. Myös Hanna eläinlääkärinä on tulossa mukaan lääkitsemään hevosia.
Kurja juttu. Toivotaan että orivarsat selviävät taudista mahdollisimman vähällä. Sinänsä pääntautiesiintymä ei ole tällä alueella mikään ihme. Parin alueella toimivan hevosia hoitavan eläinlääkärin mukaan vuoden sisällä on useita pääntautitapauksia tavattu ainakin Porin ja Vammalan seuduilla.
Onneksi varsat ovat saaressa eristyksessä, joten ne eivät pääse levittämään tautia eteenpäin. Toisaalta saari myös tekee hevosten lääkinnästä hieman haasteellista venematkoineen päivineen. Olemme vielä tänään menossa mittaamaa ainakin noopeiden oriiden kuumeet ja ilmeisesti antamaan niille tulehduskipulääkettä Hyvinkään eläinsairaalasta saatujen ohjeiden mukaisesti. Myös Hanna eläinlääkärinä on tulossa mukaan lääkitsemään hevosia.
Kurja juttu. Toivotaan että orivarsat selviävät taudista mahdollisimman vähällä. Sinänsä pääntautiesiintymä ei ole tällä alueella mikään ihme. Parin alueella toimivan hevosia hoitavan eläinlääkärin mukaan vuoden sisällä on useita pääntautitapauksia tavattu ainakin Porin ja Vammalan seuduilla.
torstai 10. heinäkuuta 2008
Ei kai tämä ole estehevonen?
”Ei kai tämä vain ole estehevonen?” Kysyi Maria Heikkilä kokeiltuaan 5-vuotiasta Pirkko-tammaani. Ei onneksi ole, mutta kolme estettä sen pitäisi pystyä ylittämään syyskuun puolessa välissä pidettävässä laatuarvostelussa.
Kärräsin eilen sekä Durandon että Pirkon Ypäjälle. Itse menin valmennustunnille Durandolla ja Pirkko pääsi kokeilemaan puomien ylitystä Maria Heikkilän alla. Pirkon puolesta hieman jännitti, kun se edeltävänä päivänä oikein suostunut ylittämään edes maapuomia ja jos suostui, täydessä laukassa. Maria sai kuin saikin Pirkon yli pienestä ristikosta ja puomeistakin mutta vauhtia riitti edelleen. Toisin sanoen Pirkko ei vielä vakuuttanut Mariaa ainakaan tällä viikolla siitä, että se kolme 60−80 senttistä estettä ylittyisi syyskuussa. No ehkä ensi viikolla ;).
Durando oli viimekertaista valmennusta tahmeampi, joka selittynee sillä, että menoa kentällä ja sen ympäristössä oli enemmän. Syntyi jähmetysreaktio kuten kisoissakin. K.N. ei muutenkaan päästänyt helpolla: heti alkuun takaosakäännöksiä (jotka eivät ole meille helppoja) ja sitten pysähdyksiä (jotka sentään olivat ripeämpiä kuin viimeksi :)). Lisäykset ja kokoamiset onnistuivat laukassa suhteellisen mukavasti.
Ensi viikolla jatketaan taas harjoituksia sekä Durandon että Pirkon osalta.
Kärräsin eilen sekä Durandon että Pirkon Ypäjälle. Itse menin valmennustunnille Durandolla ja Pirkko pääsi kokeilemaan puomien ylitystä Maria Heikkilän alla. Pirkon puolesta hieman jännitti, kun se edeltävänä päivänä oikein suostunut ylittämään edes maapuomia ja jos suostui, täydessä laukassa. Maria sai kuin saikin Pirkon yli pienestä ristikosta ja puomeistakin mutta vauhtia riitti edelleen. Toisin sanoen Pirkko ei vielä vakuuttanut Mariaa ainakaan tällä viikolla siitä, että se kolme 60−80 senttistä estettä ylittyisi syyskuussa. No ehkä ensi viikolla ;).
Durando oli viimekertaista valmennusta tahmeampi, joka selittynee sillä, että menoa kentällä ja sen ympäristössä oli enemmän. Syntyi jähmetysreaktio kuten kisoissakin. K.N. ei muutenkaan päästänyt helpolla: heti alkuun takaosakäännöksiä (jotka eivät ole meille helppoja) ja sitten pysähdyksiä (jotka sentään olivat ripeämpiä kuin viimeksi :)). Lisäykset ja kokoamiset onnistuivat laukassa suhteellisen mukavasti.
Ensi viikolla jatketaan taas harjoituksia sekä Durandon että Pirkon osalta.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Ollako vai eikö olla?
Aika ajoin sitä tulee miettineeksi näitä hevosihmisen suuria peruskysymyksiä kuten: Onko tässä mitään järkeä, että ratsastan täällä muiden jo nukkuessa? Tai miksi minä väännän samaa volttia kymmenettä kertaa, kun muut nauttii kesästä terassilla siiderilasi kädessään?
Niin miksi tätiratsastaja? Miksi uhraat kesälomasi, terassikaljasi, Ruisrockin, kesäalennusmyyntien ihanat valikoimat vain huomataksesi, että kesän kisasaldo on pari keltaista rusettia K.N. Specialista seurakilpailuista Juupajoelta?
Itse asiassa en tiedä, osaanko vastata tähän aivan yksiselitteisesti ja perustellusti. Voi olla, että yli kaksikymmentä hevosentäyteistä vuotta ovat johtaneet siihen, ettei osaa elää enää muunlaista elämää. Voi myös olla, että pienet, hetkelliset onnistumisen tunteet palkitsevat, kuten pohkeenväistö sujuu helpommin kuin eilen tai on saanut tammansa ravaamaan kaksi metriä kiitämättä (metri lisäystä edelliseen päivään:)).
Ehkä parasta motivointia ovat onnistuneet treenit, kun valmentajan kehut ovat muotoa: ”Nyt täytyy sanoa että meni ensimmäistä kertaa hyvin tämän hevosen kanssa” (ja pari vuotta on jo käyty). Palkitsevaa on myös se, että ylipäätään pääsee kilpailuihin saakka vaikka sinne Juupajoen seuraluokkaan. Monta vuotta on ollut, että ei ole voinut edes haaveilla kilpailuista hevosten sairastelujen tms. vuoksi. Hienointa on kuitenkin seurata omien kasvattien kasvamista ja kehittymistä, kouluttaa niitä itse ja katsoa mihin se tulevaisuudessa riittää. Ei ehkä sitä K.N:ää pidemmälle mutta volteista ainakin tulee kaseja!
Ei hellettä heinäkuussa, ei paarmoja kentällä = sopivat kelit taas volttien vääntämiselle. Ei kun menoks!
Niin miksi tätiratsastaja? Miksi uhraat kesälomasi, terassikaljasi, Ruisrockin, kesäalennusmyyntien ihanat valikoimat vain huomataksesi, että kesän kisasaldo on pari keltaista rusettia K.N. Specialista seurakilpailuista Juupajoelta?
Itse asiassa en tiedä, osaanko vastata tähän aivan yksiselitteisesti ja perustellusti. Voi olla, että yli kaksikymmentä hevosentäyteistä vuotta ovat johtaneet siihen, ettei osaa elää enää muunlaista elämää. Voi myös olla, että pienet, hetkelliset onnistumisen tunteet palkitsevat, kuten pohkeenväistö sujuu helpommin kuin eilen tai on saanut tammansa ravaamaan kaksi metriä kiitämättä (metri lisäystä edelliseen päivään:)).
Ehkä parasta motivointia ovat onnistuneet treenit, kun valmentajan kehut ovat muotoa: ”Nyt täytyy sanoa että meni ensimmäistä kertaa hyvin tämän hevosen kanssa” (ja pari vuotta on jo käyty). Palkitsevaa on myös se, että ylipäätään pääsee kilpailuihin saakka vaikka sinne Juupajoen seuraluokkaan. Monta vuotta on ollut, että ei ole voinut edes haaveilla kilpailuista hevosten sairastelujen tms. vuoksi. Hienointa on kuitenkin seurata omien kasvattien kasvamista ja kehittymistä, kouluttaa niitä itse ja katsoa mihin se tulevaisuudessa riittää. Ei ehkä sitä K.N:ää pidemmälle mutta volteista ainakin tulee kaseja!
Ei hellettä heinäkuussa, ei paarmoja kentällä = sopivat kelit taas volttien vääntämiselle. Ei kun menoks!
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Siiristä Hippoksen hanketamma toisessa polvessa
Kasvattini Siiri (Play with Me) pääsi tänä vuonna Hippoksen tammahankkeeseen. Siiri on itse syntynyt ensimmäisestä tammahankkeesta, joten se on jo toisen polven projektilainen. Siirin emä Noblesse, AB-palkittu jälkeläisistään, pääsi mukaan ensimmäiseen tammaprojektiin vuonna 2004.
Kovasti haluaisin tietää, että onko Siiri laatuaan ensimmäinen. Toisin sanoen onko tämän vuoden tammahankkeessa muita tammoja, jotka syntyivät ensimmäisen hankkeen "lopputuotoksena".
Täytyy nyt vain toivoa, että Siiri tiinehtyy hyvin ja synnyttää elävän hankevarsan Fiance Noirista.
P.S. Uudenkaupungin kisojen tulokset: Durando oli omassa luokassaan kolmas.
Kovasti haluaisin tietää, että onko Siiri laatuaan ensimmäinen. Toisin sanoen onko tämän vuoden tammahankkeessa muita tammoja, jotka syntyivät ensimmäisen hankkeen "lopputuotoksena".
Täytyy nyt vain toivoa, että Siiri tiinehtyy hyvin ja synnyttää elävän hankevarsan Fiance Noirista.
P.S. Uudenkaupungin kisojen tulokset: Durando oli omassa luokassaan kolmas.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Kilpailut Uudessakaupungissa
Durando ja Pirkko olivat kilpailuissa Uudessakaupungissa tänään. Sanni ratsasti Pirkolla C-merkin kouluohjelman ja sijoittui toiseksi. Ottaen huomioon Pirkon hekikopteritreenit ja että nämä olivat vasta sen toiset kilpailut, tulos oli mitä erinomaisin. Sekä Sanni että Pirkko ylsivät maltilliseen ja mallikkaaseen suoritukseen. Tästä on hyvä jatkaa.
Jälleen kerran Durando oli se murheenkryyni, tosin huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla. Hyytyminen ei ollut aivan niin totaalista kuin viimeksi, joten valoa vilkahtelee tunnelin päässä. Vieraalla ulkokentällä meneminen jotenkin lamauttaa tämän pollen. Kyse ei ole varsinaisesti radalle hyytymisestä vaan hyytyminen tapahtuu jo verryttelyssä sen kuikuilessa ja ihmetellessä paikkoja sekä vieraita hevosia.
Olen päättänyt, että Durando ei siirry yhtään vaativimpiin luokkiin ennen kuin tuo jännityksestä johtuva lamaantuminen on jotenkin voitettu. D menisi jo hyvin helppoa A:ta mutta mitä vaikeampia asioita radalla pitää tehdä, sitä lamaantuneemmaksi polle tulee.
Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä Durandon lopullista sijoitusta, mutta tulokseksi se sai 65 %, joka mielestäni on ihan kelpo tulos suoritukseen nähden.
Jälleen kerran Durando oli se murheenkryyni, tosin huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla. Hyytyminen ei ollut aivan niin totaalista kuin viimeksi, joten valoa vilkahtelee tunnelin päässä. Vieraalla ulkokentällä meneminen jotenkin lamauttaa tämän pollen. Kyse ei ole varsinaisesti radalle hyytymisestä vaan hyytyminen tapahtuu jo verryttelyssä sen kuikuilessa ja ihmetellessä paikkoja sekä vieraita hevosia.
Olen päättänyt, että Durando ei siirry yhtään vaativimpiin luokkiin ennen kuin tuo jännityksestä johtuva lamaantuminen on jotenkin voitettu. D menisi jo hyvin helppoa A:ta mutta mitä vaikeampia asioita radalla pitää tehdä, sitä lamaantuneemmaksi polle tulee.
Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä Durandon lopullista sijoitusta, mutta tulokseksi se sai 65 %, joka mielestäni on ihan kelpo tulos suoritukseen nähden.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Siiri kävi kylässä
Joensuuhun myyty kasvattini Play with Me (i: Fair Play, e: Noblesse) eli Siiri kävi kyläilemässä. Se tuli poikkeamaan matkallaan miehelään, Fiance Noirin luokse.
Siiristä on kehittynyt varsinainen kaunotar. Tyypiltään se onkin mielestäni Noblessen paras varsa, tosin tämänkeväinen varsa on vielä näkemättä. Antaisinkin Siirille tyypistä numeroksi yhdeksän. Katsotaan syksyllä, ovatko näyttelytuomarit samaa mieltä.
Olen hyvilläni, että Siirin nykyinen omistaja Jemina Heimo valitsi Suomessa astuvista oreista juuri Fiance Noirin, sillä se sopii tyypiltään Siirille erinomaisesti. Toivoin myös Siirille sulhasta, jolla olisi liikkeessä paljon polvea, ja sitähän FN:lla on paljon.
Toivottavasti Siiri saadaan tiineeksi. Alku ei ollut aivan käsikirjoituksen mukainen, sillä Siiri saapui oriasemalle juuri onnistuneesti ovuloineena. Että näin. Mamban sanoin: ”Vielä on kesää jäljellä”, mutta olisihan se hyvä, että tuleva varsa syntyisi hyvissä ajoin ainakin ennen joulua.
Siiristä on kehittynyt varsinainen kaunotar. Tyypiltään se onkin mielestäni Noblessen paras varsa, tosin tämänkeväinen varsa on vielä näkemättä. Antaisinkin Siirille tyypistä numeroksi yhdeksän. Katsotaan syksyllä, ovatko näyttelytuomarit samaa mieltä.
Olen hyvilläni, että Siirin nykyinen omistaja Jemina Heimo valitsi Suomessa astuvista oreista juuri Fiance Noirin, sillä se sopii tyypiltään Siirille erinomaisesti. Toivoin myös Siirille sulhasta, jolla olisi liikkeessä paljon polvea, ja sitähän FN:lla on paljon.
Toivottavasti Siiri saadaan tiineeksi. Alku ei ollut aivan käsikirjoituksen mukainen, sillä Siiri saapui oriasemalle juuri onnistuneesti ovuloineena. Että näin. Mamban sanoin: ”Vielä on kesää jäljellä”, mutta olisihan se hyvä, että tuleva varsa syntyisi hyvissä ajoin ainakin ennen joulua.
torstai 19. kesäkuuta 2008
Treenit Ypäjällä
Pakkasin eilen aamuvarhaisella Durandon ja Pirkon koppiin ja lähdin navigoimaan treeneihin Ypäjälle. Pirkko pääsi mukaan aivan ensimmäistä kertaa. Kuten tapanani on, jokin hässäkkä piti taas järjestää. Puhelimesta loppui akku matkalla, laturia ei tietenkään ollut mukana enkä ollut huomannut sopia valmennuksen tarkkaa osoitetta K.N:n kanssa. Purin hevoset estehallin ja -kentän edessä, sillä yleensä olemme jommassakummassa. Nyt ketään ei kuitenkaan näkynyt mailla halmeilla. Pari K.N:n valmennuksesta puhuvaa ratsastajaa meni traikkumme ohi, joten päätin sännätä Durandon kanssa heidän peräänsä. Ennen kuin löysin oikean paikan olin kiertänyt lähes koko Ypäjän hölkäten. Saavuin valmennukseen siis hyvin verrytelleenä (lue valmiiksi puolikuolleena.)
Valmennus sujui kaikesta huolimatta hyvin. Durando oli oikein reipas, eikä sunnuntaisesta hyytymisestä ollut tietoakaan. (Näin jälkiviisaana voinkin todeta, että starttaaminen oli todella tyhmää.) Harjoittelimme takaosakäännöksiä (jotka ovat kyllä vielä aika kesken) ja siirtymisiä keskilaukan ja harjoituslaukan välillä. Durandon ravi sai tällä kertaa kehuja napakkuudesta, hyvä hyvä!
Pirkon vuoro oli sitten Durandon jälkeen, ja minä olin entistä verrytelleempi :). Pirkkokin suoriutui oikein hyvin siitä huolimatta, että se joutui olemaan isolla kentällä aivan yksikseen. Alkuun sitä jännitti aika paljon ja niin taisi minuakin. Pirkko kuitenkin rentoutui ja esitti oikein hyviä pätkiä kaikissa askellajeissa. Niin hyviä, että K.N.:n kehuista ei meinannut tulla loppua. Olo oli melko epätodellinen. Kaikkien näiden vuosien ja hevosten jälkeen K.N:n valmennuksessa olin mitä ilmeisimmin onnistunut kärräämään näytille hevosen, joka on nyt sitten on The Hevonen. Ja se hevonen on vielä oma kasvattini. Ihmeiden aika ei ole sittenkään vielä ohi!
Valmennus sujui kaikesta huolimatta hyvin. Durando oli oikein reipas, eikä sunnuntaisesta hyytymisestä ollut tietoakaan. (Näin jälkiviisaana voinkin todeta, että starttaaminen oli todella tyhmää.) Harjoittelimme takaosakäännöksiä (jotka ovat kyllä vielä aika kesken) ja siirtymisiä keskilaukan ja harjoituslaukan välillä. Durandon ravi sai tällä kertaa kehuja napakkuudesta, hyvä hyvä!
Pirkon vuoro oli sitten Durandon jälkeen, ja minä olin entistä verrytelleempi :). Pirkkokin suoriutui oikein hyvin siitä huolimatta, että se joutui olemaan isolla kentällä aivan yksikseen. Alkuun sitä jännitti aika paljon ja niin taisi minuakin. Pirkko kuitenkin rentoutui ja esitti oikein hyviä pätkiä kaikissa askellajeissa. Niin hyviä, että K.N.:n kehuista ei meinannut tulla loppua. Olo oli melko epätodellinen. Kaikkien näiden vuosien ja hevosten jälkeen K.N:n valmennuksessa olin mitä ilmeisimmin onnistunut kärräämään näytille hevosen, joka on nyt sitten on The Hevonen. Ja se hevonen on vielä oma kasvattini. Ihmeiden aika ei ole sittenkään vielä ohi!
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Ensimmäinen startti tänä vuonna takana
Ensimmäiset kisat ovat nyt sitten tänä kesänä takana Durandon kanssa, enkä voi millään muotoa sanoa onnistuneesti. Maaliin kuitenkin selvisimme, juuri ja juuri. Olisi pitänyt älytä olla starttaamatta ”kengityshässäkän” takia, sillä Durando pääsi hädin tuskin liikkeelle kavioillaan kilpailuja edeltävänä iltana. Taisi joku viisas joskus sanoa, että ennen kisoja ei kannata hevosia kengittää. Viikko kengityksestä on sopivampi aika startata.
No oli niin tai näin, Durando hyytyi radalle aivan totaalisesti. Kunto ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Keli oli sateiden jälkeen todella raskas, eikä lähes koko talven köpötelleen hevon fysiikka kestänyt. Viisas olisi jättänyt verryttelyn viiteen minuuttiin tai hankkinut hevoselleen räpylät, minä en. Näin oli näppylät tällä kertaa.
Mitäpä sitten lääkkeeksi uusia kilpailuja ajatellen? Kuntotreenit käyntiin, iso ravi pienemmäksi ja terävämmäksi, niin että polle jaksaa kauemmin. Siinä valkun ohjeistus, ja eikun toteuttamaan! Keskiviikkona onkin sitten taas treeningit Ypäjällä.
No oli niin tai näin, Durando hyytyi radalle aivan totaalisesti. Kunto ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Keli oli sateiden jälkeen todella raskas, eikä lähes koko talven köpötelleen hevon fysiikka kestänyt. Viisas olisi jättänyt verryttelyn viiteen minuuttiin tai hankkinut hevoselleen räpylät, minä en. Näin oli näppylät tällä kertaa.
Mitäpä sitten lääkkeeksi uusia kilpailuja ajatellen? Kuntotreenit käyntiin, iso ravi pienemmäksi ja terävämmäksi, niin että polle jaksaa kauemmin. Siinä valkun ohjeistus, ja eikun toteuttamaan! Keskiviikkona onkin sitten taas treeningit Ypäjällä.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Kauden ensimmäiset kilpailut lähestyvät
Tosiaan, ensi sunnuntaina on sitten ensimmäinen kilpailu sitten viime syksyn. Tarkoituksenani on startata oman seuran kilpailuissa Huittisissa Kenttäkilpailuohjelma nro 6, joka on helpohko helppo A. Sinänsä itse kilpailu ei jännitä vaan jännitystä luo verryttely ennen suoritusta. Durando kun ei edelleenkään siedä aivan iholle tulevia tuttuja eikä tuntemattomia hevosia. Durandon reaktiot liian lähelle tuleviin hevosiin ovat sen verran rajut, että tämä täti ei välttämättä kyydissä pysy. Tästä syystä olenkin mestari verryttelemään pienessä kulmassa kuuden metrin voltilla…
Kisapäivän tekee vieläkin jännittävämmäksi se, että kasvattini ja edelleen omistuksessani oleva tamma Primera Dama debytoi kouluradalla helpossa C:ssä. Tosin itse en ole tällä kertaa pilottina vaan Pirkkoa muutenkin ratsastava Sanni istuu puikoissa. Saa nähdä, miten käy. Ensi kerrat ovat aina ensi kertoja eikä tammakaan ole mistään helpoimmasta päästä.
Kisapäivän tekee vieläkin jännittävämmäksi se, että kasvattini ja edelleen omistuksessani oleva tamma Primera Dama debytoi kouluradalla helpossa C:ssä. Tosin itse en ole tällä kertaa pilottina vaan Pirkkoa muutenkin ratsastava Sanni istuu puikoissa. Saa nähdä, miten käy. Ensi kerrat ovat aina ensi kertoja eikä tammakaan ole mistään helpoimmasta päästä.
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Reiska ja Tomppa kesäleirille
Reiska ja Tomppa lähtivät keskiviikkona isojen poikien kesäleirille seitsemän muun orivarsan kanssa. Kesäleiri sijaitsee Kokemäenjoen saaressa, jonne piti matkustaa pieni matka lautalla. Reiskaa ei tällainen ”merimatkailu” olisi huvittanut yhtään, mutta meni sekin lauttaan, kun Tomppa saatiin kannettua sinne ensin.
Ilman dramatiikkaa orien lasku laiturille ei sujunut, sillä Reiska onnistui nykäisemään päävehkeet päästään ennen kuin kaikki oriit olivat saaressa. Tulos: pari vammautunutta ihmisen jalkaa (jotka tiettävästi toipuvat). Reiska teki liiaksi tuttavuutta Hannan vuotiaan oriin kanssa. Se päätti mojauttaa Reiskaa oikein kunnolla, otti vauhtia etupäällä ja tuli osuneeksi etukavioilla kiinnipitäjäänsä.
Ennakkoaavisteluista huolimatta Reiska luovutti saaren johtajuuden toisella kaksivuotiaalle lämppärioriille tekemättä vastarintaa. Se luovutti paikkansa eikä edes lähtenyt haastamaan. Hyvä näin, enpä olisi halunnut hakea kotiin lauman johtajaoria, en todellakaan.
Sosiaalisiin taitoihin ja tiimityöhön keskittyvä kesäleiri jatkuu aina tuonne elokuulle saakka, joten tallikin on nyt vähän tyhjempi sen kesäpesua ajatellen.
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Durandosta isukki toisen ja viimeisen kerran
Durando-ruunasta tuli isä toisen ja viimeisen kerran 2.6., jolloin Tompan veli putkahti tähän maailmaan. Orivarsa syntyi Hannalle, Durandon toiselle omistajalle, joka oli tyytyväinen saamaansa ruunanalkuun :) mutta oli kovin harmissaan sen rautiaasta värityksestä. Yönmustanahan sen olisi pitänyt syntyä kuten isänsä ja veljensä Tomppa. Mutta kaikkea ei voi aina saada, ei edes joka kerta. Varsa syntyi kuitenkin elävänä, hyvinvoivana ja kauniina.
Orivarsa muistuttaa kovasti veljeään Tomppaa, mikä on erinomainen asia, sillä pidän Tomppaa edelleen ehdottomasti parhaana kasvattamanani varsana, eivätkä nuo aikaisemmatkaan aivan huonoja ole olleet.
Enempiä tilastovarsoja eunukki-Durando ei tähän maailmaan enää siitä. Onko kirous vai siunaus, sen näemme tulevina vuosina, kun Tomppa veljineen debytoi kouluradoilla.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Noblesselle orivarsa
Neblina kesälaitumella
"Sulo-varsa" ulkoilemassa ensi kertaaOma kasvatustyöni lähti liikkeelle Noblesse-tammasta, jonka myin parisen vuotta sitten jyväskyläläiselle Piia Wilpolalle. Noblesse varsoi minulle kolme varsaa, jotka ovat tamma tamma Primera Dama, Play With me (myyty Joensuuhun Jemina Heimolle) ja Rhymester.
Piia osti Noblessen kantavana Masterista, joten olemme Piian kanssa molemmat Neblina varsan kasvattajia. Neblina muistuttaa tällä hetkellä veljeään Reiskaa: erityisesti pään merkit ja ilme ovat samat. Tosin Neblina on väritykseltään sitä kalliimpaa sorttia Reiskan -tavalliseen rautiaaseen- verrattuna.
Tänä vuonna Noblesse varsoi hienon orivarsan Rosenstolzista. Ori näyttää suurilinjaisemmalta, pitkäjalkaisemmalta ja ryhdikkäämmältä kuin emänsä, mikä tietenkin lupaa hyvää. Emä-tamma on jälleen jättänyt ilmiömäisen hyvät jalka-asentonsa myös varsalle.
perjantai 30. toukokuuta 2008
Voihan valmennus!
Selvisimme kuin selvisimmekin Durandon kanssa hengissä valmennuksesta. Ypäjän estehallin turvalliset olosuhteet loivat meille siihen hyvät edellytykset. Valmennus sujuikin noin niin kuin teknisesti ottaen ihan hyvin, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että ei ollut liian lähelle tulevia suomenhevosia eikä siten mitään katapulttihyppelöitäkään.
Yhteenvetona valmennustunnista todettakoon, että emme päässeet ylpistymään liioista kehuista:). Kuten arvata saattaa, istuntani oli juuri niin kehno kuin aikaisemmin arvelin: jalat heiluivat, kädet heiluivat, polvet puristivat ja istunta on liian takakenossa ( Onneksi korvani sentään olivat hiljaa ja samassa asennossa:)).
Kyllä se Durando hyvin liikkui (kymmenen sekunnin pätkissä, ehkä kaksikin kertaa). Jäämme harjoittelemaan herkempää reagointia, eteenpäin pyrkimystä, pidempää muotoa ja suorempaa kaulaa. Jep jep, taidan liittyä Merkilliset masokistit ry:n riveihin…
Yhteenvetona valmennustunnista todettakoon, että emme päässeet ylpistymään liioista kehuista:). Kuten arvata saattaa, istuntani oli juuri niin kehno kuin aikaisemmin arvelin: jalat heiluivat, kädet heiluivat, polvet puristivat ja istunta on liian takakenossa ( Onneksi korvani sentään olivat hiljaa ja samassa asennossa:)).
Kyllä se Durando hyvin liikkui (kymmenen sekunnin pätkissä, ehkä kaksikin kertaa). Jäämme harjoittelemaan herkempää reagointia, eteenpäin pyrkimystä, pidempää muotoa ja suorempaa kaulaa. Jep jep, taidan liittyä Merkilliset masokistit ry:n riveihin…
maanantai 26. toukokuuta 2008
Kasvattajapäivien saldo ja katse tuleviin koitoksiin
Tuloksena Reiskan 38 (8-8-7-8-7) pistettä ja tallimme vieraileva tähtösen 40 (9-8-7-7-9) pistettä parhaana 2-vuotiaana tammana. Ei huono, mutta Reiskan saama seiska ravista jäi ehkä hieman kismittämään. Eipä ravi paras mahdollinen Reiskan ravi ollut, mutta kun se ravi on sen paras puoli tähän mennessä ollut. No eipä ainakaan tarvitse jäädä arpomaan, että pitääkö orina vai ruunatako. Olisi ymmärtänyt juosta paremmin, niin olisi ehkä saanut pitää ne pallinsa. Saapahan tätiratsastajakin alleen ruunan oriin sijasta, mikä on kuitenkin ympäristöystävällisin ja humaanein vaihtoehto, aivan kaikkien kannalta.
Sain sitten tänään ylitettyä sen Mount Everestin ja kilautin valmentajalle. Sovin tunnin torstaiksi, kääk! Yritin kovasti vedota valkun pehmeään puoleen (jos sellainen ylipäätään on olemassa) ja kertoa hänelle, miten minun ja Durandon sairastelu on vaikuttanut molempien fyysiseen kuntoon. Siksi me toki ansaitsisimme pehmeän laskun valmentautumiseen, helppoja harjoituksia (tai kai sekin riittäisi, että kovin kovaäänistä palautetta ei koko tuntia tulisi :)). En tiedä, oliko tällä vetoomuksella mitään vaikutusta. Sen näemme torstaina, minkälainen K:N. Special meitä odottaa…
Sain sitten tänään ylitettyä sen Mount Everestin ja kilautin valmentajalle. Sovin tunnin torstaiksi, kääk! Yritin kovasti vedota valkun pehmeään puoleen (jos sellainen ylipäätään on olemassa) ja kertoa hänelle, miten minun ja Durandon sairastelu on vaikuttanut molempien fyysiseen kuntoon. Siksi me toki ansaitsisimme pehmeän laskun valmentautumiseen, helppoja harjoituksia (tai kai sekin riittäisi, että kovin kovaäänistä palautetta ei koko tuntia tulisi :)). En tiedä, oliko tällä vetoomuksella mitään vaikutusta. Sen näemme torstaina, minkälainen K:N. Special meitä odottaa…
torstai 22. toukokuuta 2008
Reiska pääsi Kyvyt esiin -finaaliin!
Reiska (Rhymester) selvitti kuin selvittikin tiensä Kyvyt esiin -askellajifinaaliin. Johan oli yllätys, sillä Reiskan karsintapisteet ja arviot eivät olleet mitenkään finaalitasoisia. Valinnoissa ei onneksi ollut otettu pelkästään pistemääriä huomioon, mikä olisikin ollut oikeusmurha, sillä eri tuomareiden antamia pisteitä ei voi verrata suoraan toisiinsa.
Reiska valmistautuu finaaliin pääasiassa orilaitumella oleillen. Syksyn tullen täytynee muutama hyppykujaharjoituskin ottaa.
Reiska valmistautuu finaaliin pääasiassa orilaitumella oleillen. Syksyn tullen täytynee muutama hyppykujaharjoituskin ottaa.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Milloin tätiratsastajan on aika siirtyä tätiratsuihin -kyselyn tulokset
Tätiratsastajan on aika siirtyä tätiratsuihin, kun on tullut vuoranneeksi maneesin laidat vaahtomuovipatjoilla. Suurin osa teistä lukijoistani oli sitä mieltä, joten siihen on luottaminen. Good for me I think. Vielä ei ole hevosenvaihtoviikot.
Ensimmäinen kyselyn vaihtoehto: Kun ratsastaminen vaatii erityistä urheutta. Kyllä, ratsastaminen etenkin nuorilla hevosilla on vaatinut joskus erityistä urheutta. Vaihdan tätiratsuihin, kun urheutta tarvitaan joka kerta tai… joka toinen kerta.
Toinen kyselyn vaihtoehto: Kun mies ehdottaa sisään ratsastettavan varsan viemistä ammattilaiselle. Näinkin on jo käynyt, mutta en anna sen häiritä tätiratsastajan vahvaa itseluottamusta. Minulla on mahdollisuus harrastaa ko. varsalla rodeoratsastusta vielä sen ammattilaisreissunkin jälkeen, joten tämänkään vuoksi en vielä vaihda tätiratsuihin. Posottelen entiseen malliin.
Kolmas kyselyn vaihtoehto: Kun on tullut vuoranneeksi maneesin laidat vaahtomuovipatjoilla. En ole tehnyt tätä vielä. Operaatio on vielä ollut harkinnan asteella, mutta kun sen toteutan. Lupaan vaihtaa jokaisen omistamani hevosen 18−20-vuotiaseen eläkkeelle siirrettyyn vikellyshevoseen.
Neljäs vaihtoehto: Kun ratsautumiseen tarvitaan nosturi. Tämä vaihtoehto sai toiseksi eniten ääniä, joten se on siis otettava huomioon. Kun hankin nosturin päästäkseni hevosen selkään, tallista löytynee muutama Koffin entinen olutvankkurihevonen tai vastaava suuri, vankka ja hidasliikkeinen luottoruuna.
Kiitos sinulle kyselyyn vastanneelle! Pysyhän valppaana, niitä tulee vielä lisää :).
Ensimmäinen kyselyn vaihtoehto: Kun ratsastaminen vaatii erityistä urheutta. Kyllä, ratsastaminen etenkin nuorilla hevosilla on vaatinut joskus erityistä urheutta. Vaihdan tätiratsuihin, kun urheutta tarvitaan joka kerta tai… joka toinen kerta.
Toinen kyselyn vaihtoehto: Kun mies ehdottaa sisään ratsastettavan varsan viemistä ammattilaiselle. Näinkin on jo käynyt, mutta en anna sen häiritä tätiratsastajan vahvaa itseluottamusta. Minulla on mahdollisuus harrastaa ko. varsalla rodeoratsastusta vielä sen ammattilaisreissunkin jälkeen, joten tämänkään vuoksi en vielä vaihda tätiratsuihin. Posottelen entiseen malliin.
Kolmas kyselyn vaihtoehto: Kun on tullut vuoranneeksi maneesin laidat vaahtomuovipatjoilla. En ole tehnyt tätä vielä. Operaatio on vielä ollut harkinnan asteella, mutta kun sen toteutan. Lupaan vaihtaa jokaisen omistamani hevosen 18−20-vuotiaseen eläkkeelle siirrettyyn vikellyshevoseen.
Neljäs vaihtoehto: Kun ratsautumiseen tarvitaan nosturi. Tämä vaihtoehto sai toiseksi eniten ääniä, joten se on siis otettava huomioon. Kun hankin nosturin päästäkseni hevosen selkään, tallista löytynee muutama Koffin entinen olutvankkurihevonen tai vastaava suuri, vankka ja hidasliikkeinen luottoruuna.
Kiitos sinulle kyselyyn vastanneelle! Pysyhän valppaana, niitä tulee vielä lisää :).
lauantai 17. toukokuuta 2008
Kasvattajapäivien lähestyessä
Kasvattajapäiviin on tänään tasan viikko aikaa. Omista kasvateista vain Reiska (i: Riant, e: Noblesse) osallistuu tänä vuonna ko. päiville. Siiri (i: Fair Play, e: Noblesse) asuu Joensuussa eikä pitkän matkan vuoksi matkusta Ypäjälle, samoin Neblina (i: Master, e: Noblesse) osallistuu ilmeisesti lähimpään näyttelyyn vasta syksyllä Korpilahdella.
Reiska valmistautuu vuoden kovimpaan kauneusmittelöön alppimajaharjoittelulla, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että se viettää yöt ulkona toisen orivarsani Tompan (i: Durando, e: Primera Dama) kanssa. Tämä korkeanpaikan leiritys oli pakon sanelema toimenpide, sillä pollet eivät olisi enää muuten mahtuneet talliin. Niin että jos menestystä tulee, happipitoinen ja raikas (lue pakkanen ja lumisade) sää ovat tehneet viimeisen silauksen kestävälle näyttelykunnolle.
Kuskaan myös yhden tallissamme olevan tamman näytille, joten molempina näyttelypäivinä on jotakin jännitettävää. Minun roolini on pelkkä varsojen puunaaminen juhlakuntoon, sillä mieheni Ville esittää varsat, mikä on erinomainen asia. Minun suomalais-ugrilaisella ruumiinrakenteellani ei lujaa juosta ja kyllä se niin vain on, että hevosen esittäminen maasta käsin on sekä tekniikka- että fysiikkalaji.
Liian usein sitä näkee huonosti esitettyjä varsoja: esittäjä ei jaksa juosta tarpeeksi kovaa, esittäjällä ei ole tarpeeksi voimaa tai auktoriteettiä pitää kiinni villiintyvästä varsasta tai esittäjällä ei ole uskallusta juosta tarpeeksi kovaa, sillä varsa karkaa laukalle eikä esittäjän voimat riitä palauttamaan sitä raville. Pelko voimakasta varsaa kohtaan johtaa usein myös kovaan suusta riuhtomiseen, mikä saa varsan ymmälleen: ensin sitä on käsketty eteen, ja kun se lähtee eteen, riuhdotaankin suusta takaisin. Seuraavaksi varsa onkin sitten takajaloillaan, kun ylöspäin on ainoa suunta johon pääsee.
Usein riittäisi se, että ohjaksissa on riittävän voimakas, rauhallinen ja pitkäjalkainen (lue mies) henkilö. Suurin osa varsoista kyllä huomaa, kun taluttaja jaksaa pitää vastaan vaikka se tekisi millaisia loikkia. Pulassa olisin siis minäkin, jos joutuisin varsani itse esittämään.
Reiska valmistautuu vuoden kovimpaan kauneusmittelöön alppimajaharjoittelulla, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että se viettää yöt ulkona toisen orivarsani Tompan (i: Durando, e: Primera Dama) kanssa. Tämä korkeanpaikan leiritys oli pakon sanelema toimenpide, sillä pollet eivät olisi enää muuten mahtuneet talliin. Niin että jos menestystä tulee, happipitoinen ja raikas (lue pakkanen ja lumisade) sää ovat tehneet viimeisen silauksen kestävälle näyttelykunnolle.
Kuskaan myös yhden tallissamme olevan tamman näytille, joten molempina näyttelypäivinä on jotakin jännitettävää. Minun roolini on pelkkä varsojen puunaaminen juhlakuntoon, sillä mieheni Ville esittää varsat, mikä on erinomainen asia. Minun suomalais-ugrilaisella ruumiinrakenteellani ei lujaa juosta ja kyllä se niin vain on, että hevosen esittäminen maasta käsin on sekä tekniikka- että fysiikkalaji.
Liian usein sitä näkee huonosti esitettyjä varsoja: esittäjä ei jaksa juosta tarpeeksi kovaa, esittäjällä ei ole tarpeeksi voimaa tai auktoriteettiä pitää kiinni villiintyvästä varsasta tai esittäjällä ei ole uskallusta juosta tarpeeksi kovaa, sillä varsa karkaa laukalle eikä esittäjän voimat riitä palauttamaan sitä raville. Pelko voimakasta varsaa kohtaan johtaa usein myös kovaan suusta riuhtomiseen, mikä saa varsan ymmälleen: ensin sitä on käsketty eteen, ja kun se lähtee eteen, riuhdotaankin suusta takaisin. Seuraavaksi varsa onkin sitten takajaloillaan, kun ylöspäin on ainoa suunta johon pääsee.
Usein riittäisi se, että ohjaksissa on riittävän voimakas, rauhallinen ja pitkäjalkainen (lue mies) henkilö. Suurin osa varsoista kyllä huomaa, kun taluttaja jaksaa pitää vastaan vaikka se tekisi millaisia loikkia. Pulassa olisin siis minäkin, jos joutuisin varsani itse esittämään.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Valloitettavana ainakin yksi kerrostalo ja Mount Everest
Viime viikonloppuna talliin saapui uusi kerrostalonkokoinen ulkomaalaisvahvistus Saksasta. Tallin uusi ”heittoistuin” on 180-senttinen tolppajalka Lasse. Lasse-ruunan 4 v. kokoa kuvaa hyvin se, että Durando näyttää viereisessä karsinassa siihen verrattuna Gotlannin russ-ponilta.
Onhan näitä isoja otuksia ennenkin nähty esim. Zoolandian kirahvi-tarhassa.
Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi kuitenkin se, että minun on määrä ratsastaa tällä jättiläisellä. En vain ole vielä keksinyt, miten sinne satulaan sitten oikein pääsee. Minä 168 senttiä pitkä naisihminen yletän Lassea ehkä juuri ja juuri lapaan saakka.
Perusperiaatteisiini on tähän mennessä kuulunut, että kapuan hevosen selkään aina ilman tuolia tai muuta avustusta. Vastustan muutenkin kaikennäköisiä vippaskonsteja nuorten hevosten kanssa. Mutta Lassen selkään minulla ei ole kerta kaikkiaan mitään asiaa ilman jotakin apuvälinettä. Jatkan tänään Lassen mittailua maasta käsin ja kauhistelen sen kokoa. Ehkä sitä siinä puuhassa tulee jokin keino keksittyä, miten sitä itsensä satulaan saa. Tosiasia kuitenkin on, että tämä hevonen tarvitsi pilotikseen jonkun NBA-koripalloliigasta.
Durando alkaa olla pikkuhiljaa iskussa. Minulla oli eilen pitkästä aikaa sellainen olo, että josko sitä kuitenkin tänä kesänä johonkin kilpailuihin vielä pääsisi. Ensin täytyisi kuitenkin ylittää se suurin kynnys: rimpauttaa valmentajalle ja sopia aika valmennukseen. Ja se kynnys on kasvanut puolen vuoden aikana ainakin Mount Everestiksi. Odotettavissa kun on täysin repsahtanut istunta, väärä tempo, hidas hevonen, epätäsmälliset siirtymiset, liian isot voltit, liian syvä muoto jne. Pitäisikö vielä sittenkin vielä treenata yksikseen kuukauden verran?
Onhan näitä isoja otuksia ennenkin nähty esim. Zoolandian kirahvi-tarhassa.
Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi kuitenkin se, että minun on määrä ratsastaa tällä jättiläisellä. En vain ole vielä keksinyt, miten sinne satulaan sitten oikein pääsee. Minä 168 senttiä pitkä naisihminen yletän Lassea ehkä juuri ja juuri lapaan saakka.
Perusperiaatteisiini on tähän mennessä kuulunut, että kapuan hevosen selkään aina ilman tuolia tai muuta avustusta. Vastustan muutenkin kaikennäköisiä vippaskonsteja nuorten hevosten kanssa. Mutta Lassen selkään minulla ei ole kerta kaikkiaan mitään asiaa ilman jotakin apuvälinettä. Jatkan tänään Lassen mittailua maasta käsin ja kauhistelen sen kokoa. Ehkä sitä siinä puuhassa tulee jokin keino keksittyä, miten sitä itsensä satulaan saa. Tosiasia kuitenkin on, että tämä hevonen tarvitsi pilotikseen jonkun NBA-koripalloliigasta.
Durando alkaa olla pikkuhiljaa iskussa. Minulla oli eilen pitkästä aikaa sellainen olo, että josko sitä kuitenkin tänä kesänä johonkin kilpailuihin vielä pääsisi. Ensin täytyisi kuitenkin ylittää se suurin kynnys: rimpauttaa valmentajalle ja sopia aika valmennukseen. Ja se kynnys on kasvanut puolen vuoden aikana ainakin Mount Everestiksi. Odotettavissa kun on täysin repsahtanut istunta, väärä tempo, hidas hevonen, epätäsmälliset siirtymiset, liian isot voltit, liian syvä muoto jne. Pitäisikö vielä sittenkin vielä treenata yksikseen kuukauden verran?
maanantai 5. toukokuuta 2008
Reiskan kyvyt esiin -askellajiarviot
Kyvyt esiin askellajiarviot:
Käynti
”Puhdas, mutta saisi olla matkaa voittavampaa, ajoittain jännittynyt takaa”
Arvio: tyydyttävä
Ravi
”Tahdikas ja irtonainen, takajalkojen mekaniikka on hyvä, joskin jännittyy ajoittain”
Arvio: hyvä
Laukka
”Vaikuttaa hieman kiireiseltä, saisi olla enemmän joustoa”
Arvio: tyydyttävä
Halukkuus ja eteenpäin pyrkimys
”Hevosella on riittävä eteenpäin pyrkimys, joskin vaikuttaa ajoittain varovaiselta”
Arvio: hyvä
Tarkkaavaisuus
”Alussa hyvinkin jännittynyt, mutta rentoutui loppua kohden”
Arvio: hyvä
Mekaniikka ja kyky kantaa itsensä : 7
Luonne ja yleisvaikutelma: 7
Näitä arvioita voisi hyvinkin kommentoida melko reippaasti. Se on kuitenkin turhaa ja saattaisi vaikuttaa siltä, että omaa varsaansa katsoo niiden ruusunpunaisten Raybaniensa läpi (siihen en syyllisty toki koskaan :)).
Tätiratsastaja ei olisi tätiratsastaja, jos hän ei silti sanoisi jotain. Joten tässä eniten kismittävimmät asiat:
2-vuotias varsa on taatusti aina jännittynyt, kun se tuodaan uuteen maneesiin ja uuteen tilanteeseen. Reiskan jännittyneisyys ilmeni viiden minuutin ajan liikkeiden jännittyneisyytenä. Pitäisikö hyvän kouluvarsan siis käyttäytyä kuten kokenut kisapolle? Rentoutta kai pitäisi alkaa jalostamaan niin, että se ilmenisi heti varsan synnyttyä.
Laukan arviointi oli ehkä se kaikkein huumaannuttavin kokemus. Aika kristallipalloennustaja saa olla, että pystyy arvioimaan hevosen laukkaa estesuoralla, esteiden välissä yhden tai kahden laukka-askeleen perusteella. Mutta voihan se olla, että se kristallipallo oli mukana...
Käynti
”Puhdas, mutta saisi olla matkaa voittavampaa, ajoittain jännittynyt takaa”
Arvio: tyydyttävä
Ravi
”Tahdikas ja irtonainen, takajalkojen mekaniikka on hyvä, joskin jännittyy ajoittain”
Arvio: hyvä
Laukka
”Vaikuttaa hieman kiireiseltä, saisi olla enemmän joustoa”
Arvio: tyydyttävä
Halukkuus ja eteenpäin pyrkimys
”Hevosella on riittävä eteenpäin pyrkimys, joskin vaikuttaa ajoittain varovaiselta”
Arvio: hyvä
Tarkkaavaisuus
”Alussa hyvinkin jännittynyt, mutta rentoutui loppua kohden”
Arvio: hyvä
Mekaniikka ja kyky kantaa itsensä : 7
Luonne ja yleisvaikutelma: 7
Näitä arvioita voisi hyvinkin kommentoida melko reippaasti. Se on kuitenkin turhaa ja saattaisi vaikuttaa siltä, että omaa varsaansa katsoo niiden ruusunpunaisten Raybaniensa läpi (siihen en syyllisty toki koskaan :)).
Tätiratsastaja ei olisi tätiratsastaja, jos hän ei silti sanoisi jotain. Joten tässä eniten kismittävimmät asiat:
2-vuotias varsa on taatusti aina jännittynyt, kun se tuodaan uuteen maneesiin ja uuteen tilanteeseen. Reiskan jännittyneisyys ilmeni viiden minuutin ajan liikkeiden jännittyneisyytenä. Pitäisikö hyvän kouluvarsan siis käyttäytyä kuten kokenut kisapolle? Rentoutta kai pitäisi alkaa jalostamaan niin, että se ilmenisi heti varsan synnyttyä.
Laukan arviointi oli ehkä se kaikkein huumaannuttavin kokemus. Aika kristallipalloennustaja saa olla, että pystyy arvioimaan hevosen laukkaa estesuoralla, esteiden välissä yhden tai kahden laukka-askeleen perusteella. Mutta voihan se olla, että se kristallipallo oli mukana...
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Tätiratsastajan paluu arkeen
Empä sitten saanutkaan laitettua tänne Reiskan arvosteluja, kun iski lomamatkan järjestelyt pahasti päälle. Mitä tulee kun tätiratsastaja suuntaa auringon ottoon tai varjon alle nauttimaan lomajuomista? Lomastressihän siitä syntyy, kun tallissa on kuusi hevosta. Parille pollelle pitäisi löytää joku seikkailumielinen ratsastaja ja jonkun pitäisi pystyä taluttelemaan "kevättä rintaansa saaneita" orivarsoja jne.
Olin siis totisesti loman tarpeessa, kun lentokoneen nokka suuntasi kohti Rhodosta viime viikon perjantaina. Joskus viikko ilman jouhikarvan vilahdustakaan tekee hyvää sielulle ja myös tippumisesta ruhjoontuneelle ruumiille. Tosin Kreikkalaiset ratsupoliisit pilasivat senkin ilon ratsastamalla rannalla friisiläisillään. Tulos: heti alkoi ahistamaan...
No yritän tässä nopsasti päivittää ne kyvyt esiin -hommelit ja kertoilla vähän siitäkin, miten Durandon ja minun ensimmäinen valmennus moneen kuukauteen sujui. Marko B oli valmentelemassa Huittisissa lomalle lähtöä edeltävänä päivänä.
Olin siis totisesti loman tarpeessa, kun lentokoneen nokka suuntasi kohti Rhodosta viime viikon perjantaina. Joskus viikko ilman jouhikarvan vilahdustakaan tekee hyvää sielulle ja myös tippumisesta ruhjoontuneelle ruumiille. Tosin Kreikkalaiset ratsupoliisit pilasivat senkin ilon ratsastamalla rannalla friisiläisillään. Tulos: heti alkoi ahistamaan...
No yritän tässä nopsasti päivittää ne kyvyt esiin -hommelit ja kertoilla vähän siitäkin, miten Durandon ja minun ensimmäinen valmennus moneen kuukauteen sujui. Marko B oli valmentelemassa Huittisissa lomalle lähtöä edeltävänä päivänä.
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Kyvyt esiin Huittisissa, Part II
Kyvyt esiin -tilaisuus Huittisissa oli jälleen hyvin organisoitu, sujuva kokonaisuus. Samoin kuin ensimmäisessä tilaisuudessa Carl-Harry Frey hoiti hommansa ammattitaitoisesti, ja Oripäivät-takkikin oli edelleen mukana menossa.
Samaa ei voi sanoa askellajien arvioinneista. Askellajituomari Päivi Kokon puolustukseksi on toki sanottava, että hän oli hälytetty sairastuneen Kiki Nybergin tilalle. Mutta voi näistä tuomarointikutsuista kieltäytyäkin, etenkin jos on tottunut katselemaan kouluratsukkoja (paino sanalla ratsukko) kouluaitojen sisäpuolella.
Huittisissa nähtiin sekä hyvin että huonosti liikkuvia varsoja. Numerot vaihtelivat kuitenkin 6−7, mikä saa todella ajattelemaan, että tuomari kokemattomuuttaan turvautui koulutuomareiden usein suosimaan turvakutoseen.
Kommentit olivat vähintäänkin yhtä arveluttavia koukistuvine takajalkoineen, puhtaine käynteineen (empä ole vielä varsan nähnyt passia talutettuna esittävän) ja arvio maasta käsin esitetyn hevosen kokoamiskyvystä pistää kyllä tyhmemmänkin mietteliääksi. Laukan arviointi oli mielestäni se käsittämättömin juttu. Jos tuomari näkee hevosen ottavan yhden kunnollisen laukka-askeleen esteiden välissä, ei laukasta voi antaa arviota lainkaan. Eilen Boessa varsat olivatkin esittäneet askellajit irrallaan, mikä tosin johti arviointisession venymiseen puolilleöin.
No ei kokemattomuudelle mitään voi. Mutta toivoisin silti, että Ratsujalostusliitto ei anna hevosille kyvyt esiin -finaalipaikkaa vain annettujen numeroiden perusteella. Eri paikoissa on ollut eri tuomarit. Eri tuomarien pisteitä ei voi millään suhteuttaa toisiinsa, jos kerran jo tilaisuuden järjestelyissä esiintyy edellä mainitun kaltaisia suuria poikkeamia. Ei ainakaan tämänpäiväisen perusteella.
Huomenna laitan tänne Reiskan saamat arviot. Nyt menen nukkumaan ja toipumaan Durandon järjestämästä rodeosta ja sen jälkeisestä ilmalennosta. Sessio käsitti 40 metriä pitkän rodeohyppelön, jonka jälkeen ratsastaja lensi hevosen lautasille ja pomppi siellä kuin trampoliinillä pukkien tahdissa, kunnes polle nakkasi viimein kaaressa kanveesiin. Jep jep, nuorten hevosten kanssa touhuaminen on tädille sopiva harrastus...
Samaa ei voi sanoa askellajien arvioinneista. Askellajituomari Päivi Kokon puolustukseksi on toki sanottava, että hän oli hälytetty sairastuneen Kiki Nybergin tilalle. Mutta voi näistä tuomarointikutsuista kieltäytyäkin, etenkin jos on tottunut katselemaan kouluratsukkoja (paino sanalla ratsukko) kouluaitojen sisäpuolella.
Huittisissa nähtiin sekä hyvin että huonosti liikkuvia varsoja. Numerot vaihtelivat kuitenkin 6−7, mikä saa todella ajattelemaan, että tuomari kokemattomuuttaan turvautui koulutuomareiden usein suosimaan turvakutoseen.
Kommentit olivat vähintäänkin yhtä arveluttavia koukistuvine takajalkoineen, puhtaine käynteineen (empä ole vielä varsan nähnyt passia talutettuna esittävän) ja arvio maasta käsin esitetyn hevosen kokoamiskyvystä pistää kyllä tyhmemmänkin mietteliääksi. Laukan arviointi oli mielestäni se käsittämättömin juttu. Jos tuomari näkee hevosen ottavan yhden kunnollisen laukka-askeleen esteiden välissä, ei laukasta voi antaa arviota lainkaan. Eilen Boessa varsat olivatkin esittäneet askellajit irrallaan, mikä tosin johti arviointisession venymiseen puolilleöin.
No ei kokemattomuudelle mitään voi. Mutta toivoisin silti, että Ratsujalostusliitto ei anna hevosille kyvyt esiin -finaalipaikkaa vain annettujen numeroiden perusteella. Eri paikoissa on ollut eri tuomarit. Eri tuomarien pisteitä ei voi millään suhteuttaa toisiinsa, jos kerran jo tilaisuuden järjestelyissä esiintyy edellä mainitun kaltaisia suuria poikkeamia. Ei ainakaan tämänpäiväisen perusteella.
Huomenna laitan tänne Reiskan saamat arviot. Nyt menen nukkumaan ja toipumaan Durandon järjestämästä rodeosta ja sen jälkeisestä ilmalennosta. Sessio käsitti 40 metriä pitkän rodeohyppelön, jonka jälkeen ratsastaja lensi hevosen lautasille ja pomppi siellä kuin trampoliinillä pukkien tahdissa, kunnes polle nakkasi viimein kaaressa kanveesiin. Jep jep, nuorten hevosten kanssa touhuaminen on tädille sopiva harrastus...
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
Satulapula
Kaikille epätietoisille kerrottakoon, että hevoseni Durando (i: Don Gardinale, ei: Placido) on ollut koko talven enemmän tai vähemmän telakalla erinäisten, lähinnä lihasvaurioiden vuoksi. Nyt D:n pitäisi olla taas iskussa, mutta edelleen se kärsii ainakin kipeästä selästä. Deen liikkumista kun seuraa, ei voi olla vertaamatta sitä Tanssii tähtien kanssa Kanki Kaikkoseen: välillä tahdissa, välillä ei. Liikettä ja potentiaalia on, mutta lihaskunto pettää ja aiheuttaa jatkuvasti kramppeja sekä lievää hyytymistä kesken kaiken.
Ja nyt Deelle alias Kanki Kaikkoselle sitten pitäisi hankkia uusi satula, sillä mitä ilmeisimmin vanha kaiken nähnyt ja kokenut luottosatulani on tullut pulskistuvalle ruunalleni pieneksi. Eipä sitä enempää voi Kaikkoselle enää kankeutta aiheuttaa, joten satulakauppaan on mentävä tai paremminkin kauppa pyydettävä kotiin.
Huomenna satulakaupan pitäisi tuohon pihaan ilmestyä, ja minua jännittää koko homma. Uskokaa tai älkää, satulan valinta ei ole helppoa, sillä tuleehan siinä istuttua enemmän kuin kotisohvalla. Mielessäni on vielä ne satulat, jotka ovat aiheuttaneet minulle sellaiset hiertymät, että bikineihin pukeutuminen olisi aiheuttanut yleisellä rannalla shokin. Illat sitten kuluivatkin hieroessa verestävään takamukseeni mitä kummallisimpia rohtoja: sinkkivoiteista haavasalvoihin. Niin että satulalla on väliä, myös tädin takamukselle.
Toiveenani olisikin löytää pehmeä penkki, jossa on riittävästi tartuntapinta-alaa. Mukavaa olisi, jos satulassa vielä olisi sopivasti erilaisia tukia ja toppauksia, niin että harjoitusravissa istuminen alkaisi näyttää vaivattomalta (lisättyä ravia varten asennutan kahvan).
Ja nyt Deelle alias Kanki Kaikkoselle sitten pitäisi hankkia uusi satula, sillä mitä ilmeisimmin vanha kaiken nähnyt ja kokenut luottosatulani on tullut pulskistuvalle ruunalleni pieneksi. Eipä sitä enempää voi Kaikkoselle enää kankeutta aiheuttaa, joten satulakauppaan on mentävä tai paremminkin kauppa pyydettävä kotiin.
Huomenna satulakaupan pitäisi tuohon pihaan ilmestyä, ja minua jännittää koko homma. Uskokaa tai älkää, satulan valinta ei ole helppoa, sillä tuleehan siinä istuttua enemmän kuin kotisohvalla. Mielessäni on vielä ne satulat, jotka ovat aiheuttaneet minulle sellaiset hiertymät, että bikineihin pukeutuminen olisi aiheuttanut yleisellä rannalla shokin. Illat sitten kuluivatkin hieroessa verestävään takamukseeni mitä kummallisimpia rohtoja: sinkkivoiteista haavasalvoihin. Niin että satulalla on väliä, myös tädin takamukselle.
Toiveenani olisikin löytää pehmeä penkki, jossa on riittävästi tartuntapinta-alaa. Mukavaa olisi, jos satulassa vielä olisi sopivasti erilaisia tukia ja toppauksia, niin että harjoitusravissa istuminen alkaisi näyttää vaivattomalta (lisättyä ravia varten asennutan kahvan).
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Kyvyt esiin Huittisissa
Huittisten Kyvyt esiin -tilaisuus oli hyvin järjestetty ja aikataulukin pysyi raameissaan. Kiitokset siitä K&K-tallin väelle. Erityiskiitokset ansaitsee mielestäni myös Carl-Harry Frey, joka siirtyi lähes suoraan oripäivien suurkarkeloista arvioimaan tavistätien tavisvarsoja. Sehän on pakko tunnustaa, että oripäivien kandidaatit ovat pääosin käyneet läpi melkoisen seulan, joten tällaisissa Kyvyt esiin -tilaisuuksissa esiintyy melko harvoin samanlaisia säihkysääriä ja glamourikin on näistä zembaloista kaukana.
Frey teki joka tapauksessa vaikuttavaa työtä, Oripäivät-takki päällään. Hän arvio mielestäni varsoja erittäin järkevästi ja otti arvioissaan hyvin huomioon etenkin 2-vuotiaiden kohdalla, että kyse on vielä varsin kokemattomista lapsukaisista. Hänen kommenttinsa olivat pääosin positiivisia, sillä Frey halusi tuoda esiin jokaisen varsan vahvuudet. Kommentit olivat myös ohjaavia hevosten kouluttajille, mikä mielestäni on tällaisessa tilaisuudessa erinomainen asia. Jos jollekin varsalle oli sattunut ”se hankala päivä”, hän halusi viedä tilanteen kuitenkin loppuun koulutuksellisessa mielessä.
Oma varsani Reiska (Rhymester) selvisi tilaisuudesta varsin mallikkaasti huolimatta siitä, että tulimme tilaisuuteen myöhässä (miehen työpäivä venyi arvaamatta ja minä järkyssä mahataudissa). Reiska käyttäytyi hyvin vieraassa paikassa eikä aiheuttanut esittäjälleen suurempia vaikeuksia. Reiskan hyppysuoritusta Frey arvio jokseenkin näin: Positiivinen ja yhteistyökykyinen varsa, jolla on hyvä tasapaino. Se on innokas, jopa liian innokas, mikä aiheuttaa sille ongelmia hyppytekniikkaan etujalkojen työskentelyyn ja selän käyttöön. Takaa se avaa erittäin hyvin. Se myös vaikuttaa varovaiselta.
Näillä mennään kohti seuraavaa koitosta 22.4., jolloin arvioidaan myös askellajit.
Frey teki joka tapauksessa vaikuttavaa työtä, Oripäivät-takki päällään. Hän arvio mielestäni varsoja erittäin järkevästi ja otti arvioissaan hyvin huomioon etenkin 2-vuotiaiden kohdalla, että kyse on vielä varsin kokemattomista lapsukaisista. Hänen kommenttinsa olivat pääosin positiivisia, sillä Frey halusi tuoda esiin jokaisen varsan vahvuudet. Kommentit olivat myös ohjaavia hevosten kouluttajille, mikä mielestäni on tällaisessa tilaisuudessa erinomainen asia. Jos jollekin varsalle oli sattunut ”se hankala päivä”, hän halusi viedä tilanteen kuitenkin loppuun koulutuksellisessa mielessä.
Oma varsani Reiska (Rhymester) selvisi tilaisuudesta varsin mallikkaasti huolimatta siitä, että tulimme tilaisuuteen myöhässä (miehen työpäivä venyi arvaamatta ja minä järkyssä mahataudissa). Reiska käyttäytyi hyvin vieraassa paikassa eikä aiheuttanut esittäjälleen suurempia vaikeuksia. Reiskan hyppysuoritusta Frey arvio jokseenkin näin: Positiivinen ja yhteistyökykyinen varsa, jolla on hyvä tasapaino. Se on innokas, jopa liian innokas, mikä aiheuttaa sille ongelmia hyppytekniikkaan etujalkojen työskentelyyn ja selän käyttöön. Takaa se avaa erittäin hyvin. Se myös vaikuttaa varovaiselta.
Näillä mennään kohti seuraavaa koitosta 22.4., jolloin arvioidaan myös askellajit.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Oripäivien onnistuneet
Liian helposti sitä tulee puututtua niihin epäkohtiin, joita kaikista elämän ilmiöistä on aina löydettävissä. Me suomalaiset kun olemme tottuneet antamaan palautetta vain, jos on jotain purnattavaa. Siksi päätinkin nostaa tässä jutussani esiin sen, mikä oripäivillä ansaitsee kiitosta. Tätiratsastajan asiantuntija-arvio oripäivien onnistuneimmista osa-alueista:
3-vuotiaiden arviointi
kolmivuotiaiden oriiden arvioinnissa oli havaittavissa muutoksen tuulia. Nuorten oriiden erinomaiset emälinjat olivat saaneet ansaitun huomion ja siten avittivat astutuslupapäätöksiä. Hieno juttu oli se, että nyt kakkosella palkitut esteoriit saivat astutuslupia. Estehevosen ei tarvinnut esittää hienoa ravia saadakseen astutusluvan, vaan pääosaan nousi järkevästi laukan arviointi. Liekö tämä muutos vuoden kestäneen rummutuksen ja julkisen keskustelun tulosta? Väliäkö sillä. Suunta on ainakin oikea.
Kolmivuotiaista kouluoreista parhaiten mieleeni jäi kevyesti liikkunut Fiance Noir, jonka takajalan liike suuntautui alle ja etujalan liikkeessä oli riittävästi polvea. Erityismaininnan ansaitsee myös se, että se liikkui kokoajan ns. ylämäkeen.
Esteoreista suurimman vaikutuksen teki Niclas Aromaan ori Lord, joka hyppäsi taloudellisesti mutta tarkasti, erinomaisella tekniikalla ja omasi vaikuttavan estesuvun.
Maarit Raiskio koeratsastajana
Maaritin ammattitaitoinen ratsastus teki vaikutuksen. Hän osasi löytää helmet sioista, ilman että oriin valmistelu vaikutti arvioon hevosen kapasiteetistä. Jo kymmenen minuutin ratsastuksen jälkeen oriit rentoutuivat ja liikkuivat hyvin Maaritin alla. Sille ei tietenkään kukaan mitään voi, jos ohjaus ei toimi. Kuten Maarit itse totesikin, oripäivät eivät ole oikea paikka kouluttaa hevosta.
Maaritin kommentit koeratsastuksista ansaitsevat myös kiitosta. Kommentit olivat analyyttisia ja ne avautuivat hyvin tavalliselle riviratsastajalle. Maarit puuttui esimerkiksi selän työskentelyyn ja kommentoikin, jos hevonen ei liikkunut läpi selän käynnissä. Silti mielestäni Maarit antoi jokaiselle hevoselle mahdollisuuden, ja mieleeni jäikin erityisesti arvio: ”Tällä hevosella on tänään vaikeuksia laukan kanssa, mutta se tuntuu silti hyvältä urheiluhevoselta.”
Kaden Reinhardt ja Rondo Wenetiano
Herr Reinhardt ansaitsisi vuoden positiivaripalkinnon. Hän ratsasti hymyssä suin ja näytti aidosti siltä, että ratsastaminen on hauska laji. Rondo Wenetiano näytti myös olevan miehen hyvä ystävä. Sitä tosiasiaa ei voi kukaan kieltää, etteikö Rondo Wenetiano olisi ollut yksi hyväluonteisimmista hevosista koko oripäivillä, ja Herr Reinhardt käytti tilaisuutensa näyttääkseen sen meille katsojille: Hän otti todellakin yleisönsä omalla iloisella asenteellaan ratsastusta ja hevostaan kohtaan.
Mikä oivallinen lisä Kaden Reinhardt onkaan, meihin liian usein jalostukseen haudan vakavasti suhtautuvaan ja sitruunoita syöneeseen, tätiporukkaan. Siksi en voi muuta todeta kuin: Danke schön Herr Reinhardt und Rondo Wenetiano und Herzlighen Willkommen nach Finnland!
3-vuotiaiden arviointi
kolmivuotiaiden oriiden arvioinnissa oli havaittavissa muutoksen tuulia. Nuorten oriiden erinomaiset emälinjat olivat saaneet ansaitun huomion ja siten avittivat astutuslupapäätöksiä. Hieno juttu oli se, että nyt kakkosella palkitut esteoriit saivat astutuslupia. Estehevosen ei tarvinnut esittää hienoa ravia saadakseen astutusluvan, vaan pääosaan nousi järkevästi laukan arviointi. Liekö tämä muutos vuoden kestäneen rummutuksen ja julkisen keskustelun tulosta? Väliäkö sillä. Suunta on ainakin oikea.
Kolmivuotiaista kouluoreista parhaiten mieleeni jäi kevyesti liikkunut Fiance Noir, jonka takajalan liike suuntautui alle ja etujalan liikkeessä oli riittävästi polvea. Erityismaininnan ansaitsee myös se, että se liikkui kokoajan ns. ylämäkeen.
Esteoreista suurimman vaikutuksen teki Niclas Aromaan ori Lord, joka hyppäsi taloudellisesti mutta tarkasti, erinomaisella tekniikalla ja omasi vaikuttavan estesuvun.
Maarit Raiskio koeratsastajana
Maaritin ammattitaitoinen ratsastus teki vaikutuksen. Hän osasi löytää helmet sioista, ilman että oriin valmistelu vaikutti arvioon hevosen kapasiteetistä. Jo kymmenen minuutin ratsastuksen jälkeen oriit rentoutuivat ja liikkuivat hyvin Maaritin alla. Sille ei tietenkään kukaan mitään voi, jos ohjaus ei toimi. Kuten Maarit itse totesikin, oripäivät eivät ole oikea paikka kouluttaa hevosta.
Maaritin kommentit koeratsastuksista ansaitsevat myös kiitosta. Kommentit olivat analyyttisia ja ne avautuivat hyvin tavalliselle riviratsastajalle. Maarit puuttui esimerkiksi selän työskentelyyn ja kommentoikin, jos hevonen ei liikkunut läpi selän käynnissä. Silti mielestäni Maarit antoi jokaiselle hevoselle mahdollisuuden, ja mieleeni jäikin erityisesti arvio: ”Tällä hevosella on tänään vaikeuksia laukan kanssa, mutta se tuntuu silti hyvältä urheiluhevoselta.”
Kaden Reinhardt ja Rondo Wenetiano
Herr Reinhardt ansaitsisi vuoden positiivaripalkinnon. Hän ratsasti hymyssä suin ja näytti aidosti siltä, että ratsastaminen on hauska laji. Rondo Wenetiano näytti myös olevan miehen hyvä ystävä. Sitä tosiasiaa ei voi kukaan kieltää, etteikö Rondo Wenetiano olisi ollut yksi hyväluonteisimmista hevosista koko oripäivillä, ja Herr Reinhardt käytti tilaisuutensa näyttääkseen sen meille katsojille: Hän otti todellakin yleisönsä omalla iloisella asenteellaan ratsastusta ja hevostaan kohtaan.
Mikä oivallinen lisä Kaden Reinhardt onkaan, meihin liian usein jalostukseen haudan vakavasti suhtautuvaan ja sitruunoita syöneeseen, tätiporukkaan. Siksi en voi muuta todeta kuin: Danke schön Herr Reinhardt und Rondo Wenetiano und Herzlighen Willkommen nach Finnland!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Opastusta kengityksen saloihin
Kukapa meistä tätiratsastajista ei olisi joskus tuskaillut hevosensa kengityksen kanssa? Hyvän kengittäjän löytäminen voi olla vaikeaa. Hyvät kun ovat ylityöllistettyjä eivätkä helposti ota uusia asiakkaita. Mielestäni hyvän kengittäjän tunnistaa myös siitä, että hän on kiinnostunut kengitettävän hevosen tavasta liikkua. Hän haluaa nähdä hevosen liikkeessä tai ainakin kyselee asiasta ratsastajalta.
Yli kaksikymmentä vuotta hevostelleena immeisenä olen nähnyt kengityksiä ja kengitettyjä kavioita aika paljon. Ainoatakaan kengitystä en ole koskaan tehnyt, mutta uskallan silti väittää, että kengityksen ja sen tuloksen perusteella pystyn arvioimaan hyvinkin kengityksen laatua. Moni voi tietenkin tämän kysenalaistaa hyvin perustein, sillä uskottavuuttani murentaa se tosi asia, että hoidan omia kynsiäni puremalla liian pitkäksi kasvaneet osat poikki.
Mytta kaikennäköisiä nikkaroijia olen kyllä nähnyt. Seuraavassa voi tutustua muutamaan vuosien mittaan eteeni tulleeseen kengitystapaan:
Leningrad cowboys -kengitys
Kavio muistuttaa muodoltaan uimaräpylää. Kasvusuunta on selkeästi maata pitkin. Aivan kavion kärki näyttää siltä, että se nousisi hieman ylöspäin kuten Mato Valtosen kengät. Selkeästi ravurikengittäjien suosiossa, ilmeisesti nopea vaihtoehto.
Kannat kaakkoon -kengitys
Kaviosta vuollaan kanta lähes kokonaan pois. Kengittäjä mutisee jotakin oikeasta kulmauksesta ja luovuttaa vasta, kun kannasta tihkuu veri.
Kyllä lähtee 1 -kengitys
Tunnettu myös nimellä lumikenkä. Kavioon naulataan suuri kenkä, joka kiertää puolensentin kehänä kavion ympärillä. Kengitys on erinomainen hankikannolla, Kengittäjän vakiovarusteisiin kuuluu metallinpaljastin, ja kahvipannukin kannattaa pitää kuumana kengittäjän viikoittaisia vierailuja varten.
Kyllä lähtee 2 -kengitys
Ykköstyypin kengitykseen lisätään kahden sentin kotkaukset, jotka pitävät huolen siitä, että kun kenkä lähtee, lähtee myös kavio. Kengittäjä käy viikoittain mutta vuolemiseen ei kulu aikaa.
Kestää koko kesän -kengitys
Kavio vuollaan mahdollisimman lyhyeksi ja kenkä nuijitaan tiivisti paikalleen mahdollisimman pienen kengän kera. Kengittäjän voi tilata puolen vuoden välein. Halpa (säästyvä raha kannattaa varata tuleviin nivelten piikityksiin)
Sporttistennari -kengitys
Yleisnimitys kaikille Ameriikasta tai päiväntasaajalta tulleille uusille ja kumouksellisille kengitystavoille. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin kuullut eikä nähnyt sellaisia kenkiä mutta on osoitettu tieteellisesti, että ne jalattomankin hevosen liikkumaan (tutkimus suoritettu Angolan seeproilla). Hevonen liihottelee punaisilla tai sinisillä stennareillaan kuin vieterit jalassa. Yleensä uniikkikengitys, sillä seuraavalla kengityskerralla samanlaisia ei enää kengittäjällä ole, koska valmistus on lopetettu. Takuu kallis.
Yli kaksikymmentä vuotta hevostelleena immeisenä olen nähnyt kengityksiä ja kengitettyjä kavioita aika paljon. Ainoatakaan kengitystä en ole koskaan tehnyt, mutta uskallan silti väittää, että kengityksen ja sen tuloksen perusteella pystyn arvioimaan hyvinkin kengityksen laatua. Moni voi tietenkin tämän kysenalaistaa hyvin perustein, sillä uskottavuuttani murentaa se tosi asia, että hoidan omia kynsiäni puremalla liian pitkäksi kasvaneet osat poikki.
Mytta kaikennäköisiä nikkaroijia olen kyllä nähnyt. Seuraavassa voi tutustua muutamaan vuosien mittaan eteeni tulleeseen kengitystapaan:
Leningrad cowboys -kengitys
Kavio muistuttaa muodoltaan uimaräpylää. Kasvusuunta on selkeästi maata pitkin. Aivan kavion kärki näyttää siltä, että se nousisi hieman ylöspäin kuten Mato Valtosen kengät. Selkeästi ravurikengittäjien suosiossa, ilmeisesti nopea vaihtoehto.
Kannat kaakkoon -kengitys
Kaviosta vuollaan kanta lähes kokonaan pois. Kengittäjä mutisee jotakin oikeasta kulmauksesta ja luovuttaa vasta, kun kannasta tihkuu veri.
Kyllä lähtee 1 -kengitys
Tunnettu myös nimellä lumikenkä. Kavioon naulataan suuri kenkä, joka kiertää puolensentin kehänä kavion ympärillä. Kengitys on erinomainen hankikannolla, Kengittäjän vakiovarusteisiin kuuluu metallinpaljastin, ja kahvipannukin kannattaa pitää kuumana kengittäjän viikoittaisia vierailuja varten.
Kyllä lähtee 2 -kengitys
Ykköstyypin kengitykseen lisätään kahden sentin kotkaukset, jotka pitävät huolen siitä, että kun kenkä lähtee, lähtee myös kavio. Kengittäjä käy viikoittain mutta vuolemiseen ei kulu aikaa.
Kestää koko kesän -kengitys
Kavio vuollaan mahdollisimman lyhyeksi ja kenkä nuijitaan tiivisti paikalleen mahdollisimman pienen kengän kera. Kengittäjän voi tilata puolen vuoden välein. Halpa (säästyvä raha kannattaa varata tuleviin nivelten piikityksiin)
Sporttistennari -kengitys
Yleisnimitys kaikille Ameriikasta tai päiväntasaajalta tulleille uusille ja kumouksellisille kengitystavoille. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin kuullut eikä nähnyt sellaisia kenkiä mutta on osoitettu tieteellisesti, että ne jalattomankin hevosen liikkumaan (tutkimus suoritettu Angolan seeproilla). Hevonen liihottelee punaisilla tai sinisillä stennareillaan kuin vieterit jalassa. Yleensä uniikkikengitys, sillä seuraavalla kengityskerralla samanlaisia ei enää kengittäjällä ole, koska valmistus on lopetettu. Takuu kallis.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Irtohypytystreenit
Naapuri tallilla oli pari varsan omistajaa päättänyt järjestää Kyvyt esiin -tilaisuuden, ettei tarvitsisi raahata varsaa kauas kotitallilta. Fiksu ajatus. Matkaa meiltä tilaisuuteen ei tule kuin viitisen kilometriä, joten ajattelin että kai kasvattinikin näytille viedään. Päätöstä helpotti tieto siitä, että minun ei tarvitse sisäisen oriutensa löytänyttä varsaa lähteä kehissä näyttämään, vaan sijaiskärsijäksi voin aina laittaa mieheni. Hänellä 50 senttiä enemmän jalkoja ja 50 kertaa enemmän voimaa kuin minulla. Ylipäätään olen sitä mieltä, että jos nyt on olemassa miesten ja naisten töitä, niin hevosten esittäminen maasta käsin, etenkin oriiden, on miesten homma.
Ennen varsinaista kyvyt esiin tilaisuutta samalla tallilla järjestettiin tänään kenraaliharjoitus, johon 2-vuotias ori Reiskakin (Rhymester I: Riant, ei: Valör) päätettiin viedä. Tyypillisenä tätiratsastajana vietin edeltävän päivän miettien, mitä kaikkea kauheeta voikaan tuollaisen nuoren ja voimakkaan pojan nulikan kanssa sattua. Pessimisti ei pety -asenteellani odotin lisäksi, että varsa hyppii ja loikkii korkealle mutta ei esteiden yli. Paikalle saavuttuamme, se kuitenkin näytti hieman lamaantuneelta uuteen tilanteeseen jouduttuaan ja käyttäytyi ennen suorista aivan mallikkaasti.
Irtohypytystä olemme harjoitelleet kotona, joten se ei Reiskalle ollut mitenkään uutta. Hyppääminen sujuikin sillä peuramaisella tyylillä, jota olen kotona siltä tottunut näkemään: pää pystyssä, kiltisti, sinkona selättömästi jättäen kuitenkin puomit paikoilleen. Yksi hyväkin hyppy mahtui joukkoon 110 senttimetrissä: kauan kadoksissa ollut selkätyöskentely löytyi hetkeksi ja tuleva kouluhevonen jopa ”avasi takaa”, joka minun tietojeni (eivät suuret) tarkoittaa sitä, että hevonen ikään kuin nostaa takajalat taakse eikä tuo jalkoja mahan alle.
Harjoitukset sujuivat siis aivan mallikkaasti, joka poisti hieman jännitystä varsinaisesta tulikokeesta, Kyvyt esiin -tilaisuudesta. Toisaalta reilun viikon päästä tilanne voi olla aivan toinen: nuoret, kauniit naiset ovat ennenkin olleet kompastuskivenä monella lupaavasti alkaneella uralla.
Ennen varsinaista kyvyt esiin tilaisuutta samalla tallilla järjestettiin tänään kenraaliharjoitus, johon 2-vuotias ori Reiskakin (Rhymester I: Riant, ei: Valör) päätettiin viedä. Tyypillisenä tätiratsastajana vietin edeltävän päivän miettien, mitä kaikkea kauheeta voikaan tuollaisen nuoren ja voimakkaan pojan nulikan kanssa sattua. Pessimisti ei pety -asenteellani odotin lisäksi, että varsa hyppii ja loikkii korkealle mutta ei esteiden yli. Paikalle saavuttuamme, se kuitenkin näytti hieman lamaantuneelta uuteen tilanteeseen jouduttuaan ja käyttäytyi ennen suorista aivan mallikkaasti.
Irtohypytystä olemme harjoitelleet kotona, joten se ei Reiskalle ollut mitenkään uutta. Hyppääminen sujuikin sillä peuramaisella tyylillä, jota olen kotona siltä tottunut näkemään: pää pystyssä, kiltisti, sinkona selättömästi jättäen kuitenkin puomit paikoilleen. Yksi hyväkin hyppy mahtui joukkoon 110 senttimetrissä: kauan kadoksissa ollut selkätyöskentely löytyi hetkeksi ja tuleva kouluhevonen jopa ”avasi takaa”, joka minun tietojeni (eivät suuret) tarkoittaa sitä, että hevonen ikään kuin nostaa takajalat taakse eikä tuo jalkoja mahan alle.
Harjoitukset sujuivat siis aivan mallikkaasti, joka poisti hieman jännitystä varsinaisesta tulikokeesta, Kyvyt esiin -tilaisuudesta. Toisaalta reilun viikon päästä tilanne voi olla aivan toinen: nuoret, kauniit naiset ovat ennenkin olleet kompastuskivenä monella lupaavasti alkaneella uralla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)