Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeen on tädilläkin ollut aika sanaton olo, eikä vähiten siksi, että täti siviilissä on myös opettaja ammattikorkeakoulussa. Tädillä on myös poika, jonka kasvattaminen ei-kiusatuksi ja ei-kiusaajaksi on jälleen entistä vastuullisempi ja tärkeämpi tehtävä.
Täti uskoo, että elämä lapselle eläinten ympäröimänä on hyväksi. Eläimet opettavat lapselle elämän kunnioittamista jo pienestä pitäen. Poikani on oppinut jo hyvin nuorella iällä sen, että jos eläintä satuttaa, se itkee omalla tavallaan. Hän myös tietää, että heikompiaan pitää suojella ja puolustaa. Kaikella viisivuotiaan viisaudellaan ja tarmollaan hän hellii ja hoivaa kolmea pientä koiranpentuamme. Hän tietää, että pentujen kanssa on oltava hyvin varovainen.
Eläin ei hyljeksi ketään. Eläin on ystäväsi, olit millainen tahansa. Se hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet ja auttaa näin vahvistamaan lapsen kehittyvää itsetuntoa. Eläin myös antaa palautteen hyvälle kohtelulle kiintymyksenä sekä iloisuutena, ja näin vahvistaa oikeanlaista käyttäytymismallia. Suurimpinakin kiukunpuuskinaan poikani saa koiraltamme Ellulta pusuja ja iloista hännän heilutusta. Kuka jaksaa olla vihainen, kun joku nuolee naamaa?
Poikani elää elämäänsä eläinten ympäröimänä, minkä uskon ja toivon olevan hänelle voimavara sekä resurssi elämässä ihmisten keskellä.
Ps. Yhtenä päivänä poikani totesi, että hoidossa hänellä on kaveri, jonka kotona ei ole yhtään hevosta. Toisin sanoen poikani elää maailmassa, jossa oletusarvona on, että perheeseen kuuluu yksi tai useampi hevonen. Ei mikään ihme. Aloin oikein miettiä, että montako sellaista aikuista ihmistä poikani elämässä on, jolla ei hevosia ole. Eipä niitä montaa ole. Elämä eläinten ja eläinihmisten keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti