Tästä on hyvä jatkaa

Niinisalon aluekoulukilpailut sujuivat tänään hienosti! Talliamme edusti peräti kolme ratsukkoa: Carita 4-vuotiaalle suomenhevosoriillaan Viltsulla, Sanni jälleen Pirkolla ja minä Durandolla.

Caritan ja Viltsun rata päätyi valitettavasti hylkäykseen, sillä Viltsu päätti poistua leikkikehästä kesken kaiken. Väliäkö tuolla, sillä pääasia on, että nuori pojankoltiainen käyttäytyi hyvin. Reissusta Carita ja Viltsu keräsivät kosolti kokemusta, joten eiköhän tästä parista vielä kuulla.

Sanni ja Pirkko tekivät jälleen tasaisen suorituksen. Harmittavaisesti Sanni unohti radan kaksi kertaa ja menetti melko varman rusetin. Tärkeintä kuitenkin on, että kokematon Pirkko sai jälleen kelpo radan alleen. Voipi olla siis, että Pirkko nähdään vielä elokuussa 5-vuotisderbyssä, katsotaan.

Durando oli kuitenkin päivän positiivisin yllättäjä. Se sai radastaan 70 % ja rapiat päälle! Kotiin viemisinä sinivalkoinen rusetti ja erittäin tyytyväinen kuski. Durando oli radalla energinen ja kuuliainen, juuri sellainen kuin kotonakin. Hyytymisestä ei ollut tietoakaan. Hieno homma!!!

Ja tällä jaksaa seuraavat kaksikymmentä epäonnistumista, tippumista tai muuta normaalia säätöä: toinen luokan tuomareista tuli onnittelemaan jälkikäteen oikein kädestä pitäen ja kehui, että kyllä oli kerrassaan upeaa katsella minun ja D:n menoa. Ja oli kuulemma tippa meinannut linssiin liikutuksesta tulla, niin hienolta näytti. Jestas että menin sanattomaksi. Sain sentään ähkäistyä: KIITOS. No kyllä herra arvon tuomari minua pitkällä kahdeksikkolistalla muistikin.

Pääntautia hoitamassa orilaitumella

Tänään jo kaikkien orivarsojen leuan alta löytyi paiseita, toisilta yksi ja toisilta useampia. Parilla varsalla on myös taudinkuvaan kuuluvaa voimakasta ja paksua sierainvuotoa sekä lämpöä. Kaikki varsat kuitenkin söivät, joten välitöntä hätää ei ole yhdelläkään.

Eläinlääkäri määräsi kuumeisille varsoille tulehduskipulääkettä. Antibioottia ei vielä otettu käyttöön, sillä se saattaa pitkittää tautia. Antibioottikuuri aloitetaan vasta, jos sairaimpien varsojen tila pahenee ja alkaa esiintyä syömättömyyttä.

Pääasia nyt on, että tautia ei päästetä leviämään. Kaikkien orivarsojen omistajia on tiedotettu pääntaudista, jotta omistajat eivät tietämättään levittäisi sairautta kotona oleviin hevosiinsa. Myös hoitavalle eläinlääkärille on kaikki valtuudet tiedottaa tautiesiintymästä edelleen.

Laitumen ylläpitäjä seuraa päivittäin varsojen tilaa: syömistä ja juomista. Me, mieheni Villen kanssa, käymme lääkitsemässä ja seuraamme paiseiden kehittymistä myös päivittäin. Pesemme kaikki vaatteet jokaisen käyntikerran jälkeen sekä desinfioimme kädet ja jalkineet. Emme mekään todellakaan pääntautia omaan talliimme halua tuliaisena viedä.

Pääntautia orilaitumella!

Kävimme tänään orilaitumella katsomassa Reiskaa ja Tomppaa. Oli todellinen onni, että kävimme, sillä huomasimme kauhuksemme lähes jokaisen varsan yhdeksästä sairastavan pääntautia. Tompalla ja Hannan toisella varsalla Matilla oireet olivat ehkä pahimmat: sierainvuotoa ja molemmat vaikuttivat melko noopeilta. Kuitenkin lähes jokaisella varsalla oli yksi tai useampi paise leuan alapuolella, joten sairastapauksia hoidettavaksi on odotettavissa lisää.

Onneksi varsat ovat saaressa eristyksessä, joten ne eivät pääse levittämään tautia eteenpäin. Toisaalta saari myös tekee hevosten lääkinnästä hieman haasteellista venematkoineen päivineen. Olemme vielä tänään menossa mittaamaa ainakin noopeiden oriiden kuumeet ja ilmeisesti antamaan niille tulehduskipulääkettä Hyvinkään eläinsairaalasta saatujen ohjeiden mukaisesti. Myös Hanna eläinlääkärinä on tulossa mukaan lääkitsemään hevosia.

Kurja juttu. Toivotaan että orivarsat selviävät taudista mahdollisimman vähällä. Sinänsä pääntautiesiintymä ei ole tällä alueella mikään ihme. Parin alueella toimivan hevosia hoitavan eläinlääkärin mukaan vuoden sisällä on useita pääntautitapauksia tavattu ainakin Porin ja Vammalan seuduilla.

Ei kai tämä ole estehevonen?

”Ei kai tämä vain ole estehevonen?” Kysyi Maria Heikkilä kokeiltuaan 5-vuotiasta Pirkko-tammaani. Ei onneksi ole, mutta kolme estettä sen pitäisi pystyä ylittämään syyskuun puolessa välissä pidettävässä laatuarvostelussa.

Kärräsin eilen sekä Durandon että Pirkon Ypäjälle. Itse menin valmennustunnille Durandolla ja Pirkko pääsi kokeilemaan puomien ylitystä Maria Heikkilän alla. Pirkon puolesta hieman jännitti, kun se edeltävänä päivänä oikein suostunut ylittämään edes maapuomia ja jos suostui, täydessä laukassa. Maria sai kuin saikin Pirkon yli pienestä ristikosta ja puomeistakin mutta vauhtia riitti edelleen. Toisin sanoen Pirkko ei vielä vakuuttanut Mariaa ainakaan tällä viikolla siitä, että se kolme 60−80 senttistä estettä ylittyisi syyskuussa. No ehkä ensi viikolla ;).

Durando oli viimekertaista valmennusta tahmeampi, joka selittynee sillä, että menoa kentällä ja sen ympäristössä oli enemmän. Syntyi jähmetysreaktio kuten kisoissakin. K.N. ei muutenkaan päästänyt helpolla: heti alkuun takaosakäännöksiä (jotka eivät ole meille helppoja) ja sitten pysähdyksiä (jotka sentään olivat ripeämpiä kuin viimeksi :)). Lisäykset ja kokoamiset onnistuivat laukassa suhteellisen mukavasti.

Ensi viikolla jatketaan taas harjoituksia sekä Durandon että Pirkon osalta.

Ollako vai eikö olla?

Aika ajoin sitä tulee miettineeksi näitä hevosihmisen suuria peruskysymyksiä kuten: Onko tässä mitään järkeä, että ratsastan täällä muiden jo nukkuessa? Tai miksi minä väännän samaa volttia kymmenettä kertaa, kun muut nauttii kesästä terassilla siiderilasi kädessään?

Niin miksi tätiratsastaja? Miksi uhraat kesälomasi, terassikaljasi, Ruisrockin, kesäalennusmyyntien ihanat valikoimat vain huomataksesi, että kesän kisasaldo on pari keltaista rusettia K.N. Specialista seurakilpailuista Juupajoelta?

Itse asiassa en tiedä, osaanko vastata tähän aivan yksiselitteisesti ja perustellusti. Voi olla, että yli kaksikymmentä hevosentäyteistä vuotta ovat johtaneet siihen, ettei osaa elää enää muunlaista elämää. Voi myös olla, että pienet, hetkelliset onnistumisen tunteet palkitsevat, kuten pohkeenväistö sujuu helpommin kuin eilen tai on saanut tammansa ravaamaan kaksi metriä kiitämättä (metri lisäystä edelliseen päivään:)).

Ehkä parasta motivointia ovat onnistuneet treenit, kun valmentajan kehut ovat muotoa: ”Nyt täytyy sanoa että meni ensimmäistä kertaa hyvin tämän hevosen kanssa” (ja pari vuotta on jo käyty). Palkitsevaa on myös se, että ylipäätään pääsee kilpailuihin saakka vaikka sinne Juupajoen seuraluokkaan. Monta vuotta on ollut, että ei ole voinut edes haaveilla kilpailuista hevosten sairastelujen tms. vuoksi. Hienointa on kuitenkin seurata omien kasvattien kasvamista ja kehittymistä, kouluttaa niitä itse ja katsoa mihin se tulevaisuudessa riittää. Ei ehkä sitä K.N:ää pidemmälle mutta volteista ainakin tulee kaseja!

Ei hellettä heinäkuussa, ei paarmoja kentällä = sopivat kelit taas volttien vääntämiselle. Ei kun menoks!

Siiristä Hippoksen hanketamma toisessa polvessa

Kasvattini Siiri (Play with Me) pääsi tänä vuonna Hippoksen tammahankkeeseen. Siiri on itse syntynyt ensimmäisestä tammahankkeesta, joten se on jo toisen polven projektilainen. Siirin emä Noblesse, AB-palkittu jälkeläisistään, pääsi mukaan ensimmäiseen tammaprojektiin vuonna 2004.

Kovasti haluaisin tietää, että onko Siiri laatuaan ensimmäinen. Toisin sanoen onko tämän vuoden tammahankkeessa muita tammoja, jotka syntyivät ensimmäisen hankkeen "lopputuotoksena".

Täytyy nyt vain toivoa, että Siiri tiinehtyy hyvin ja synnyttää elävän hankevarsan Fiance Noirista.

P.S. Uudenkaupungin kisojen tulokset: Durando oli omassa luokassaan kolmas.