Hevosurheilu-lehti uutisoi perjantain 28.11. numerossaan FEI:n kouluratsastusohjelmien muuttumisesta. Tuntuvin muutos on tulossa ns. alanumeroihin eli yleisvaikutelmanumeroihin. Hevosen liikkeitä ja niiden irtonaisuutta arvioivien numeroiden kertoimet putoavat kakkosesta ykköseen.
Uusi arviointimuutos tarkoittaa sitä, että näyttävyyden ja suurien liikkeiden vaikutus kokonaisuuteen laskee suorituksen arvioinnissa. Käytännössä muutos johtaa siihen, että teknisesti hyvät mutta eivät niin näyttävät suoritukset nousevat paremmille pisteille kuin aikaisemmin. Toisin sanoen kouluratsastuksessa on nyt otettu suuri askel kohti hyvän ja tarkan ratsastamisen palkitsemista, mikä ei tietenkään voi olla huono asia. Vai voiko?
Asioilla on tapana olla kaksi puolta, niin tässäkin tapauksessa. Toisaalta on hienoa, että taitavat ratsastajat saavat ansaitsemansa kunnian myös hyvien pisteiden muodossa. Mutta toisaalta lajin hohto suuren yleisön silmissä saattaa kärsiä. Kouluratsastus ei ole muutenkaan se kaikkein yleisöystävällisin laji. Lajia ymmärtämätön esteetikko saattaa kuitenkin nauttia kauniin ja näyttäväliikkeisen hevosen katselemisesta. Esteetikolle on yhdentekevää, jos hevonen rikkoo keskiravin tai sarjavaihdot menevät pieleen. Hän nauttii siitä, että näkee hevosen liitävän ja tanssivan.
Arvointimuutos vaikutus tulee ulottumaan myös ruohonjuuritasolle esim. aluekilpailuihin, joissa ei muutenkaan yleisöä pahemmin näy. Aluekilpailuissa arvioivat tuomarit eivät yleensä ole siitä kokeneemmasta päästä ja se näkyy erityisesti kyvyttömyytenä arvioida hevosen liikkeiden vaikutusta suoritukseen. Aluetasolla tuomitseva tuomari uskaltaa vain harvoin arvostaa korkein pistein hyvin liikkuvaa hevosta, kun taas kokenut kansallisen ja kansainvälisenkin tason tuomari palkitsee hyvin liikkuvan hevosen. Uusi sääntömuutos voi pahentaa tilannetta entisestään ja siksi pahin tulevaisuuden kouluratsastuksen tulevaisuuden skenaario on sellainen, jossa liikkeettömät ja varmat pätikät (Terhi Laurilaa lainatakseni) vievät kirkkaimmat mitalit.
Kouluratsastuksen arviointiuudistus pistää mietteliääksi sekä ratsastajana että kasvattajana: Mikä on lajin tulevaisuus? Olemmeko menossa kohti sellaista kouluratsastuksen tulevaisuutta, jossa katsomossa istuvat toimihenkilöiden lisäksi vain ”surevat” omaiset? Urheilulaji ei säily, jos se ei kiinnosta ketään muuta kuin itse urheilijaa. Eleettömästä ja tarkasta ratsastamisesta palkitseminen on toki hieno asia mutta nähtäväksi jää, innostuuko suuri yleisö jännittämään, miten hyvin taivutus voltilla onnistuu.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
maanantai 24. marraskuuta 2008
Piia Pantsu Huittisissa
Mielestäni oli todella hienoa, että Piia Pantsun kaltainen ratsastajastara saatiin tänne Huittisten takahikiälle (Pantsua itseään lainaten) valmentamaan. Oikeasti. Kiitos kuuluu omalla kotiseuralleni Varsalle sekä tietenkin K&K-tallin väelle. Hieno homma!
Olin itse eilen sunnuntaina seuraamassa vain yhden ryhmän, jossa hyppäsi Pirkko pilottinaan serkkuni Tepa. Vaikka en hirmuisesti tästä esteratsastustouhusta ymmärräkään, on helppo seurata estevalmennusta, jossa valmentajan ohjeet pätevät yhtä hyvin myös kouluratsastukseen: suussa ei saa roikkua, jalat kiinni hevosen kylkiin, hevosella oltava luontainen eteenpäinpyrkimys ja jos sellainen puuttuu, se hankitaan keinolla millä hyvänsä, joitakin esimerkkejä mainitakseni.
Piian valmennuksesta näkyi erityisesti se, että hän ratsastaa paljon nuoria hevosia. Piialla olikin hyvä ote näihin nuoriin estehevosen alkuihin (toki Pirkko ei sellainen ole, mutta kumminkin). Valmennuksessa oli tekemisen meininki: nuori hevonen pistetään suorittamaan tehtävä halusi se sitä tai ei. Johtajuus on aina oltava ratsastajalla, näinhän se on.
Etenkin porttiharjoitus teki Pirkko-tammalle hyvää, sillä Pirkko ei ole moista kapistusta eläessään nähnyt saati hypännyt. Nuo pelkät puomitkin ovat olleet riittävän vaikeita ylitettäväksi. Mutta niin vaan kävi, että Pirkkokin pääsi portin yli ja Tepa pysyi kuin pysyikin kyydissä.
Olin itse eilen sunnuntaina seuraamassa vain yhden ryhmän, jossa hyppäsi Pirkko pilottinaan serkkuni Tepa. Vaikka en hirmuisesti tästä esteratsastustouhusta ymmärräkään, on helppo seurata estevalmennusta, jossa valmentajan ohjeet pätevät yhtä hyvin myös kouluratsastukseen: suussa ei saa roikkua, jalat kiinni hevosen kylkiin, hevosella oltava luontainen eteenpäinpyrkimys ja jos sellainen puuttuu, se hankitaan keinolla millä hyvänsä, joitakin esimerkkejä mainitakseni.
Piian valmennuksesta näkyi erityisesti se, että hän ratsastaa paljon nuoria hevosia. Piialla olikin hyvä ote näihin nuoriin estehevosen alkuihin (toki Pirkko ei sellainen ole, mutta kumminkin). Valmennuksessa oli tekemisen meininki: nuori hevonen pistetään suorittamaan tehtävä halusi se sitä tai ei. Johtajuus on aina oltava ratsastajalla, näinhän se on.
Etenkin porttiharjoitus teki Pirkko-tammalle hyvää, sillä Pirkko ei ole moista kapistusta eläessään nähnyt saati hypännyt. Nuo pelkät puomitkin ovat olleet riittävän vaikeita ylitettäväksi. Mutta niin vaan kävi, että Pirkkokin pääsi portin yli ja Tepa pysyi kuin pysyikin kyydissä.
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Kaarina Böckmannia ei noteerata Suomen ratsastusjournalismissa
Tätiratsastaja on päättänyt laajentaa kirjoitustensa aihepiiriä. Hän lukee joka ikinen perjantai Hevosurheilu-lehden. Ja tädistä tuntuu kovasti siltä, että lehden ratsastusosiosta hänellä olisi joskus jotakin kommentoitavaa. Niinpä täti päätti aloittaa Hevosurheilun ratsastus-juttujen kommentoimisen viikoittain. Seuraavassa ensimmäinen juttu:
HU 21.11. 2008 otsikoi ”Kaarina Böckmann Saksan ranking paras suomalainen”. Jutussa kerrotaan, että Kaarina on Saksan ranking-listan menestynein suomalainen ratsastaja, mutta hänen menestystään ei noteerata Suomessa. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että esim. Terhi Stegarsista kirjoitetaan paljon mutta Kaarina Böckmannista ei mitään, vaikka Kaarina on tällä hetkellä ensin mainittua menestyneempi Saksassa. Miksi näin?
Viestinnän alan ihmisenä tiedän, että palstatilaa saa se, joka markkinoi itseään ja haluaa julkisuuteen. Esim. juuri Terhillä on taloudellinen intressi työntää itseään suomalaisten ratsastajien tietoisuuteen valmentajana ja ratsuttajana. Mitä enemmän hänestä kirjoitetaan, sitä tunnetumpi hän kotimaassaan on. Tästä luonnollisesti seuraa kotimaisten toimeksiantojen (ratsutus, valmennus) kasvua. Terhi Stegars on itse aktiivinen median suhteen ja ts. tiedottaa asioistaan Suomen suuntaan. En minä toki tästä Terhiä moiti, näinhän ne markkinat toimivat; julkisuus ja esillä olo lisäävät tuotteen tunnettuutta ja menekkiä.
Mitä tekee Kaarina? Häntä ei ehkä voisi vähempää kiinnostaa, mitä hänestä Suomessa kirjoitetaan vai kirjoitetaanko ylipäätään yhtään mitään. Kaarinan elämä ja työ ovat olleet jo kymmeniä vuosia Saksassa, eikä hän siten tarvitse kotimaista mediaa mihinkään. Hänen asiakassuhteisiinsa tai menestymiseensä ratsuttajana ei vaikuta se, mitä Suomessa hänestä kirjoitetaan tai jätetään kirjoittamatta. Kaarina on varsin vaatimaton ja työteliäs ihminen. Hänen suoraviivaiseen tapaansa toimia ei edes kuulu pyrkimys miellyttää mediaa tai kotimaista yleisöä. Hän pyrkii vain ratsastamaan ja voittamaan. Se pitää saksalaiset asiakkaat tyytyväisenä, se riittänee hänelle. Ai, mistäkö minä sen tiedän?
Tutustuin henkilökohtaisesti Kaarinaan ja hänen perheeseensä 1990-luvulla ollessani töissä Klövensten Reitshoffissa. Kaarinan ja hänen miehensä olivat tuolloin molemmat ”Klövarin” ratsuttajina. Kaarina menestyi jo siihen aikaan Saksassa Intermediaire II -tasolla hevosellaan Marceto.
Niin minusta on hieman kaksinaismoralistista, että Hevosurheilun toimittaja Margit Ticklen ihmettelee, ettei Böckmannia noteerata Suomessa. Toimittaja kuitenkin hyvin tietää, miten media toimii sekä miten ja millä keinoin jutut lehteen päätyvät. Hyvä kuitenkin, että edes tällä kertaa Kaarinan Böckmannin ranking-tulos oli jostain putkahtanut toimittajankin löydettäväksi.
HU 21.11. 2008 otsikoi ”Kaarina Böckmann Saksan ranking paras suomalainen”. Jutussa kerrotaan, että Kaarina on Saksan ranking-listan menestynein suomalainen ratsastaja, mutta hänen menestystään ei noteerata Suomessa. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että esim. Terhi Stegarsista kirjoitetaan paljon mutta Kaarina Böckmannista ei mitään, vaikka Kaarina on tällä hetkellä ensin mainittua menestyneempi Saksassa. Miksi näin?
Viestinnän alan ihmisenä tiedän, että palstatilaa saa se, joka markkinoi itseään ja haluaa julkisuuteen. Esim. juuri Terhillä on taloudellinen intressi työntää itseään suomalaisten ratsastajien tietoisuuteen valmentajana ja ratsuttajana. Mitä enemmän hänestä kirjoitetaan, sitä tunnetumpi hän kotimaassaan on. Tästä luonnollisesti seuraa kotimaisten toimeksiantojen (ratsutus, valmennus) kasvua. Terhi Stegars on itse aktiivinen median suhteen ja ts. tiedottaa asioistaan Suomen suuntaan. En minä toki tästä Terhiä moiti, näinhän ne markkinat toimivat; julkisuus ja esillä olo lisäävät tuotteen tunnettuutta ja menekkiä.
Mitä tekee Kaarina? Häntä ei ehkä voisi vähempää kiinnostaa, mitä hänestä Suomessa kirjoitetaan vai kirjoitetaanko ylipäätään yhtään mitään. Kaarinan elämä ja työ ovat olleet jo kymmeniä vuosia Saksassa, eikä hän siten tarvitse kotimaista mediaa mihinkään. Hänen asiakassuhteisiinsa tai menestymiseensä ratsuttajana ei vaikuta se, mitä Suomessa hänestä kirjoitetaan tai jätetään kirjoittamatta. Kaarina on varsin vaatimaton ja työteliäs ihminen. Hänen suoraviivaiseen tapaansa toimia ei edes kuulu pyrkimys miellyttää mediaa tai kotimaista yleisöä. Hän pyrkii vain ratsastamaan ja voittamaan. Se pitää saksalaiset asiakkaat tyytyväisenä, se riittänee hänelle. Ai, mistäkö minä sen tiedän?
Tutustuin henkilökohtaisesti Kaarinaan ja hänen perheeseensä 1990-luvulla ollessani töissä Klövensten Reitshoffissa. Kaarinan ja hänen miehensä olivat tuolloin molemmat ”Klövarin” ratsuttajina. Kaarina menestyi jo siihen aikaan Saksassa Intermediaire II -tasolla hevosellaan Marceto.
Niin minusta on hieman kaksinaismoralistista, että Hevosurheilun toimittaja Margit Ticklen ihmettelee, ettei Böckmannia noteerata Suomessa. Toimittaja kuitenkin hyvin tietää, miten media toimii sekä miten ja millä keinoin jutut lehteen päätyvät. Hyvä kuitenkin, että edes tällä kertaa Kaarinan Böckmannin ranking-tulos oli jostain putkahtanut toimittajankin löydettäväksi.
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
Pimeetä meininkiä
Pimeetä meininkiä, ei voi muuta sanoa: Aamusta iltaan sataa vettä eikä päivän valo pääse maahan saakka. Oman varsin mielenkiintoisen osuutensa tekevät jokapäiväiset hevosten uintitreenit. Meillä oli ennen hevosilla omat tarhat, nyt niillä on omat uima-altaat.
Reiska sai perjantaina etukengät, ja kengittäjä-setä jäi kuin jäikin henkiin. Saattaapa kaveri tulla vielä uudestaankin meille, jos kauniisti pyydän :).
Reiska sai sellaiset vieteritossut alleen, että itsekin jäin suu auki katsomaan, kun se niillä liihotteli pitkin maneesia. Olin toki jo epäillyt pitkään, että sen raukan kaviot ovat aika kuluneet ja arat. Nyt sitten päästään tosi toimiin, kun on lenkkarit ja kaikki.
Suunnittelin että ensi viikolla heitän tuon Tepan Reiskan kyytiin. Sitä ennen täytyy vielä vähän treenailla liinassa ja lukea muutama esirukous ;).
Reiska sai perjantaina etukengät, ja kengittäjä-setä jäi kuin jäikin henkiin. Saattaapa kaveri tulla vielä uudestaankin meille, jos kauniisti pyydän :).
Reiska sai sellaiset vieteritossut alleen, että itsekin jäin suu auki katsomaan, kun se niillä liihotteli pitkin maneesia. Olin toki jo epäillyt pitkään, että sen raukan kaviot ovat aika kuluneet ja arat. Nyt sitten päästään tosi toimiin, kun on lenkkarit ja kaikki.
Suunnittelin että ensi viikolla heitän tuon Tepan Reiskan kyytiin. Sitä ennen täytyy vielä vähän treenailla liinassa ja lukea muutama esirukous ;).
perjantai 14. marraskuuta 2008
Shockissa
Kävimme hakemassa jälleen tänään annoksen Shock Wavea Kangasalan hevospraktiikasta. On se vaan niin juhlavaa hommaa; käyttää yksi päivä ja viikon ansiot klinikkareissuun vaivaisen hevosen kanssa. No, eipäs aloiteta heti tätä valitusvirttä. Hevosharrastus on hieno harrastus, jossa yhdistyy ulkoilu, fyysinen kunto, estetiikka, ihmisen ja luonnon välinen yhteys. Ja jos on mahdollista harrastaa näin hienoa lajia, rahan ja ajan menolla ei ole väliä, NI!
Durando on nyt siis yhden askeleen edempänä kohti tervehtymistään. Ohjeeksi sain ratsastaa vielä viikon hiljakseen, ja sen jälkeen lisätä liikuntaa vähitellen. Kolmen viikon kuluttua on vielä ultraus ja mahdollinen, viimeinen Shockki.
Nyt pitäisi rientää talliin liikuttamaan Durando ja Reiska. Kengittäjä-setä on tulossa vaihtamaan Durandon menomonot ja laittamaan ensitennarit Reiskalle etusiin. Saa nähä kuin sedän käy :). Reiska tarvitsee etukengät, sillä aion aloittaa sen treenaamisen oripäiviä varten. Aivan, luit ihan oikein: oripäiviä varten. Sen verran shokissa taidan olla itsekin, että olen pyörtänyt vuoren varman päätökseni Reiskan ruunaamisesta ja päättänyt jättää sen pallit rauhaan ainakin oripäiviin saakka.
Durando on nyt siis yhden askeleen edempänä kohti tervehtymistään. Ohjeeksi sain ratsastaa vielä viikon hiljakseen, ja sen jälkeen lisätä liikuntaa vähitellen. Kolmen viikon kuluttua on vielä ultraus ja mahdollinen, viimeinen Shockki.
Nyt pitäisi rientää talliin liikuttamaan Durando ja Reiska. Kengittäjä-setä on tulossa vaihtamaan Durandon menomonot ja laittamaan ensitennarit Reiskalle etusiin. Saa nähä kuin sedän käy :). Reiska tarvitsee etukengät, sillä aion aloittaa sen treenaamisen oripäiviä varten. Aivan, luit ihan oikein: oripäiviä varten. Sen verran shokissa taidan olla itsekin, että olen pyörtänyt vuoren varman päätökseni Reiskan ruunaamisesta ja päättänyt jättää sen pallit rauhaan ainakin oripäiviin saakka.
lauantai 8. marraskuuta 2008
Astuttaako vai eikö astuttaa?
Astuttaako vai eikö astuttaa? Kas siinä pulma...ratkaistavaksi ennen kevättä. Olen toden teolla miettinyt, mitä Pirkko-tammani kanssa tekisin. Tässä vaiheessa on kuitenkin täysin selvää, että minulle siitä ei ratsua tule. Syy: Pirkon ja minun maailmat eivät syystä ja toisesta kohtaa. Ja jos kohtaavat, puhutaan hyvin ohikiitävistä hetkistä. Tepa kyllä jaksaa Pirkon säntäilyä ja muuta höyryämistä. Minä en. Olen siihen liian vanha ja liian kärsimätön. Pirkosta ei siis tule tätiratsua, koskaan.
Tämä vuosi oli varsaton vuosi pitkään aikaan. Ei ollut mitä odottaa. Ensi vuonna pitäisi taas ryhtyä astutuspuuhin, oli tamma sitten Pirkko tai ei. Jos riittävän hyvä liising-tamma löytyy, voisi sitäkin harkita. Tosin riittävän hyvä tarkoittaa jo niin hyvää, että tarjokkaita tuskin muodostuu jonoksi asti. Mutta jos joku hyvän periyttäjätamman omistaja tämän lukee, kiinnostusta voisi liisinkiin löytyä.
Pirkon astuttamista tukee se tosiasia, että kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut, Tomppa on paras varsa, joka meillä on syntynyt. Durando ei ole maailmanluokan ori eikä ori ollenkaan. Jos näinkin vaatimattomasta orista nyk. ruunasta tulee niin hyvä kuin Tomppa, mitä jättäisikään se maailmanluokan ori? Toisaalta Tomppa on linjasiitoksen tuotos, joten tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä.
Tietysti sitä tekisi mieli jatkaa omaa ja hyväksi todettua tammalinjaa. Pirkon emä Noblesse on AB-palkittu. Kaikki Noblessen varsat ovat olleet keskiarvoa parempia. Toisaalta Pirkko voisi hyvin menestyä kilpakentillä ensi kesänä nuorten hevosten luokissa...
Yksi vaihtoehto voisi olla, että veisi Pirkon astuttettavaksi esim. Saksaan, jolloin voisi käyttää myös sellaisia oreja, joiden sperma ei kestä siirtoja. Voisihan sitä ensi kesän lomareissun tehdä vaikkapa Saksaan.
Olen kuitenkin kahden vaiheilla tämän astutusasian kanssa, joten kysympä mielipidettä vielä Sinultakin, hyvä lukijani. Äänestä puolesta tai vastaan!
Tämä vuosi oli varsaton vuosi pitkään aikaan. Ei ollut mitä odottaa. Ensi vuonna pitäisi taas ryhtyä astutuspuuhin, oli tamma sitten Pirkko tai ei. Jos riittävän hyvä liising-tamma löytyy, voisi sitäkin harkita. Tosin riittävän hyvä tarkoittaa jo niin hyvää, että tarjokkaita tuskin muodostuu jonoksi asti. Mutta jos joku hyvän periyttäjätamman omistaja tämän lukee, kiinnostusta voisi liisinkiin löytyä.
Pirkon astuttamista tukee se tosiasia, että kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut, Tomppa on paras varsa, joka meillä on syntynyt. Durando ei ole maailmanluokan ori eikä ori ollenkaan. Jos näinkin vaatimattomasta orista nyk. ruunasta tulee niin hyvä kuin Tomppa, mitä jättäisikään se maailmanluokan ori? Toisaalta Tomppa on linjasiitoksen tuotos, joten tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä.
Tietysti sitä tekisi mieli jatkaa omaa ja hyväksi todettua tammalinjaa. Pirkon emä Noblesse on AB-palkittu. Kaikki Noblessen varsat ovat olleet keskiarvoa parempia. Toisaalta Pirkko voisi hyvin menestyä kilpakentillä ensi kesänä nuorten hevosten luokissa...
Yksi vaihtoehto voisi olla, että veisi Pirkon astuttettavaksi esim. Saksaan, jolloin voisi käyttää myös sellaisia oreja, joiden sperma ei kestä siirtoja. Voisihan sitä ensi kesän lomareissun tehdä vaikkapa Saksaan.
Olen kuitenkin kahden vaiheilla tämän astutusasian kanssa, joten kysympä mielipidettä vielä Sinultakin, hyvä lukijani. Äänestä puolesta tai vastaan!
tiistai 4. marraskuuta 2008
Topi muutti talliimme
Toperi Ducati alias Topi muutti tallimme asukkaaksi sunnuntaina 2.11. Topi on Durandon kesällä syntynyt orivarsa, jonka emä on KWPN-tamma Lucarla. Durandon molemmat pojat ovat nyt sitten kotona. Topi ja Tomppa asustelevat vierekkäisissä karsinoissa kuin kaksi marjaa.
Topissa on paljon samaa kuin isässään. Se on rauhallinen, määrätietoinen ja rohkea. Se on perinyt isänsä kauniin ja ilmeikkään pään. Väriltään Topi on ”valitettavan” tavallinen rautias, mutta onneksi Topista sentään näyttäisi tulevan maksanrautias. Topi myös liikkuu oikein hyvin.
Se että tässä yhteydessä Topista ei ole kuvaa, on tietoinen valinta. Topi näyttää lämpimässä talviturkissaan lähinnä kaukaasian paimenkoiralta tai laamalta. Se on muutenkin aika hankalassa kasvuvaiheessa, joten jätän kuvaamisen suosiolla suotuisampaan ajankohtaan.
Sain tänään kuulla, että ainakin Tompalla ja miksei Topillakin olisi mahdollisuus päästä Oldenburg -r-kantakirjaan. Tämä asia täytyy selvittää, sillä silloin Tomppa pääsee esim. Kyvyt esiin -tilaisuuksiin. Näyttäisin Tomppaa muutoinkin mielelläni asiantuntijoille, sillä pidän sitä edelleen parhaana kasvattinani. Oma arvioni on, että Tomppa yltäisi ykköseen, jos se arvioitaisiin. Sillä on enoaan Reiskaa huomattavasti parempi tyyppi ja se on liikkeiltään myös parempi.
Topissa on paljon samaa kuin isässään. Se on rauhallinen, määrätietoinen ja rohkea. Se on perinyt isänsä kauniin ja ilmeikkään pään. Väriltään Topi on ”valitettavan” tavallinen rautias, mutta onneksi Topista sentään näyttäisi tulevan maksanrautias. Topi myös liikkuu oikein hyvin.
Se että tässä yhteydessä Topista ei ole kuvaa, on tietoinen valinta. Topi näyttää lämpimässä talviturkissaan lähinnä kaukaasian paimenkoiralta tai laamalta. Se on muutenkin aika hankalassa kasvuvaiheessa, joten jätän kuvaamisen suosiolla suotuisampaan ajankohtaan.
Sain tänään kuulla, että ainakin Tompalla ja miksei Topillakin olisi mahdollisuus päästä Oldenburg -r-kantakirjaan. Tämä asia täytyy selvittää, sillä silloin Tomppa pääsee esim. Kyvyt esiin -tilaisuuksiin. Näyttäisin Tomppaa muutoinkin mielelläni asiantuntijoille, sillä pidän sitä edelleen parhaana kasvattinani. Oma arvioni on, että Tomppa yltäisi ykköseen, jos se arvioitaisiin. Sillä on enoaan Reiskaa huomattavasti parempi tyyppi ja se on liikkeiltään myös parempi.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Home sweet home
Oli mukava palata sateiseen koti-Suomeen helteisestä Egyptistä. Oikeasti. Viikon pilvetön auringon porotus sai kaipaamaan jopa sadetta. Taidan olla aika kummallinen ihminen.
Kamelillakin tuli ratsastettua. En kuitenkaan vaihtaisi ihan vielä Durandoa dromedaariin vaikka kamelin kyyti oli tasaista. Passi käynti näyttäisi erittäin pahalta kouluradalla eikä rollkuuri väärin päin olisi ainakaan klassisen kouluratsastuksen harrastajien mieleen.
Hevosen selkään en ole vielä päässyt. En säästynyt "faaraon kiroukselta" vaikka en edes käynyt lähelläkään pyramideja. Ei mahda mitään. Toivottavasti tästä toipuu pian.
Kotiin paluu oli kerrankin kivaa, kun tiesi että hevoset eivät saaneet pakollista seisokkia lomani ajaksi. Tepa ja Sanni huolehtivat liikutuksesta. Durando oli durandomaiseen tapaansa stressaantunut poissa olostani. Se vihaa kaikenlaisia muutoksia laumassaan ja minun puuttumiseni on sille iso muutos. Ensi töikseen D järjesti Tepan tutkimaan maneesin pohjan koostumusta. Nyt sitten tietää Tepakin, miksi vältän viimeiseen asti tilanteita, joissa D laittaa kannat kattoon. Niissä hypyissä on mahdotonta pysyä kyydissä.
Pirkko kunnostautui esteratsuna ja ylitti Tepan kanssa estesarjan! Vielä kuukausi sitten olimme lähes varmoja, että tamma ei tule ikinä hyppäämään kahta peräkkäin laitettua estettä. Tepa pitkäpinnaisuus Pirkon kanssa on tuottanut siis tulosta. Itse en viitsisi edes yrittää tilanteessa, jossa hevonen ei mene edes toiseen päähän hallia nähdessään pystytetyn esteen. Mutta nyt Pirkko menee jopa kaksi estettä, hip hei.
Kamelillakin tuli ratsastettua. En kuitenkaan vaihtaisi ihan vielä Durandoa dromedaariin vaikka kamelin kyyti oli tasaista. Passi käynti näyttäisi erittäin pahalta kouluradalla eikä rollkuuri väärin päin olisi ainakaan klassisen kouluratsastuksen harrastajien mieleen.
Hevosen selkään en ole vielä päässyt. En säästynyt "faaraon kiroukselta" vaikka en edes käynyt lähelläkään pyramideja. Ei mahda mitään. Toivottavasti tästä toipuu pian.
Kotiin paluu oli kerrankin kivaa, kun tiesi että hevoset eivät saaneet pakollista seisokkia lomani ajaksi. Tepa ja Sanni huolehtivat liikutuksesta. Durando oli durandomaiseen tapaansa stressaantunut poissa olostani. Se vihaa kaikenlaisia muutoksia laumassaan ja minun puuttumiseni on sille iso muutos. Ensi töikseen D järjesti Tepan tutkimaan maneesin pohjan koostumusta. Nyt sitten tietää Tepakin, miksi vältän viimeiseen asti tilanteita, joissa D laittaa kannat kattoon. Niissä hypyissä on mahdotonta pysyä kyydissä.
Pirkko kunnostautui esteratsuna ja ylitti Tepan kanssa estesarjan! Vielä kuukausi sitten olimme lähes varmoja, että tamma ei tule ikinä hyppäämään kahta peräkkäin laitettua estettä. Tepa pitkäpinnaisuus Pirkon kanssa on tuottanut siis tulosta. Itse en viitsisi edes yrittää tilanteessa, jossa hevonen ei mene edes toiseen päähän hallia nähdessään pystytetyn esteen. Mutta nyt Pirkko menee jopa kaksi estettä, hip hei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)