Onnellisia "osumia"

Loma on yli puolen välin. Aika kuluu liian nopeasti. Siitä huolimatta kaikennäköistä on ehtinyt sattua ja tapahtua. Tässä pari tapahtumaa mukavimmasta päästä:

Pirkko on jälleen tiine. Ensimmäinen siemennys meni ajallisesti nappiin mutta tyhjäksi vain jäi. Pirkko oli ovuloimassa siemennyshetkellä ja jäi näin tiinehtymättä Johnssonista. Kehotin tamman liisaajaa Miiaa vaihtamaan oria saman tien, sillä Pirkko on tiinehtynyt niin hyvin, että tällaisella ”osumalla” olisi pitänyt tiinehtyä takuuvarmasti. Joko Johnssonin siemen ei ollut hyvää (en tiedä kun sitä ei tutkittu) tai sitten ori ei vain sopinut tammalleni.

Miia vaihtoikin onneksi toiseen oriin, Florencioon ja heti napsahti, vaikka ei oikein olisi pitänyt. Pirkko oli nimittäin jo ovuloinut siemennysvaiheessa. Kirjallisuuden mukaan tiinehtyminen voi tapahtua kuutisen tuntia ovuloinnin jälkeen. Tämä on jo toinen kerta, kun Pirkko tiinehtyy ovuloituaan. Tuukkahan sai alkunsa myös tällaisen siemennyksen jälkeen. Jotenkin vaan en usko tuohon kuuteen tuntiin, sillä kaksi osumaa kuuden tunnin sisään siirto-oreilla ei tunnu mahdolliselta. Yksilöllistä vaihtelua ovuloinnin jälkeisellä tiinehtymisellä täytyy olla.

Mutta väliäkö sillä miten tiinehtyi, kunhan tiinehtyi J.

Toinen mukava asia se, että Sissi-varsalla on nyt uusi omistaja. Paperit Sissistä tehtiin eilen ja Emmi on nyt onnellinen varsan omistaja. On onnellista saada myytyä varsa ihmiselle, joka pitää siitä varmasti hyvää huolta mutta myös tulee viemään sitä tavoitteellisesti eteenpäin. On myös mukavaa, että Sissi jää vielä vieroituksenkin jälkeen meille ainakin toistaiseksi asustelemaan, niin varsan kasvamista saa seurata ihan läheltä.

Sissi                             Kuva: Emilia Nisu

Kesälomaprojektien lähtötilanne - Video check

Tomppa näyttää nyt tältä 4-vuotiskesänään. Tavoitteena pidän sitä, että saisin ruunan kunnon kasvamaan lomani aikana sen verran, että polle jaksaisi pidempään kuin 20 minuuttia menemättä maitohapoille. Tompan peruskunto aivan olematon omasta laiskuudestani johtuvista syistä. Toisaalta ei ole mikään kiire. Tilastorupuruunat eivät pääse edes laatuarvosteluun.

Mitä tähänkin nyt sanoisi? Kivoja ympyröitä... Kuukauden päästä voisin pystyä samaan harjoitusravissa :). Reiskan kanssa ei voi (ainakaan näillä taidoilla) ottaa muuta tavoitetta kuin sen, että saisi ohjien toiseen päähän edes gramman sadasosan. Tyhjä ja jännittynyt lentävä hollantilainen. Ei onnistu nenä eteen ja kaula pitkäksi. Ratsastan siis justiinsa siinä muodossa, kuin saan edes jonkilaisen tuntuman ruunan suuhun. 

Durando on hyvässä kunnossa, koska olen vihdoin oppinut tietämään, missä sen rajat ovat: Ei liikaa kokoavaa työskentelyä eikä takaosan "ahdistelua". Kaivoin laukanvaihdot pitkästä aikaa esiin ja ajattelin, että voisi tehdä niistä sujuvat kesäloman aikana. Kisoihin en itse ruunaa enää vie, mutta katsotaan jos tuo Emmi taas menisi alueen aikuisratsastusmestaruuksiin (vaimitkänenytoli).

Tätiratsastaja tuli takaisin

Toukokuussa syntynyt tammavarsa "Sissi"

Lähes kaksi vuotta on vierähtänyt siitä, kun kirjoitin tänne mitään. Miksi näin? Siksi että alkoi tuntua siltä, ettei näissä omissa hevoshommissa (jälleen kerran) ole järjen hiventäkään. Durandon kanssa oli pakko luovuttaa ja tunnustaa, että sen vatsalihasvamma ei tule kestämään vaativien luokkien vaatimaa kokoamista.  Jälleen kerran kisahaaveet siis karahtivat pahasti karille. Nuoret toki kasvoivat ja kehittyivät, mutta ei siitä helposta Ö:stä ja ”kamikatse-liidosta” jaksa vuosi toisensa perään innostua. Mutta mitä näitä vatvomaan. Mennään mieluummin siihen, miksi herätin Tätiratsastajan taas henkiin.

Tätiratsastajalla on kolme ratsastettavaa hevosta: Durando, Tomppa ja Reiska. Se tekee tätiratsastelusta sikäli hankalaa, että pitäisi ratsastaa melko paljon, enemmän kuin tätiratsastelun sääntökirja sallii ja ehdottomasti enemmän kuin edelleen (jatkuvassa) kasvussa oleva ahteri pystyy kestämään. Onneksi sentään ei tarvitse aina jyystää itse, vaan voi turvautua sijaiskärsijän apuun. Kiitos Emmin.

Tällä hetkellä meneillään on kesälomaprojekti, jonka seurauksena toivottavasti Reiskasta on saatu suurin höyry ulos ja sillä voi oikeasti alkaa harjoittelemaan juttuja. Kapasiteettiä ja liikettä on, mutta ei hermoja. Niinpä olemmekin Emmin kanssa päässeet harjoittelemaan helpon Ö:n sijaan piffiä, paffia ja laukanvaihtoja. Ei hullummin 5-vuotiaalta hevoselta vai mitä? Mitä siitä vaikka jää nuo helpot kuviot treenaamatta. Tätiratsasteluunhan kuuluu perinteisesti pitää tähtäin korkealla, joten sen voi hyvin siirtää suoraan GP-luokkiin.

Tomppa 4 v. taas on isänsä, joka siis on Durando, tapaan simppeli saksalainen kaveri. Se ei turhista hötkyile eikä höyryä. Ei tarvitse juurikaan mistään huomautella, mutta kun huomautellaan, huomautellaan kunnolla ja selkeästi.  Selvää tätiratsuainesta siis.

Tänään en jaksa kirjoitella kuulumisia tämän enempää. Operaatio hiertymien rasvaaminen odottaa ja sen jälkeen unet.