Ha-ha harjoituskisoihin

Nyt voisi vihdoin olla aika ilmoittautua kilpailuihin. Viime viikolla olin jo niinkin optimistinen, että maksoin asiaan kuuluvat luvat. Enää sitten vain odotellaan lupamaksujen päivittymistä, että pääsisi siihen ilmoittautumiseen asti.

Odotellessani päivityksiä huomasin, että perjantaina olisi tarjolla myös harjoituskilpailut. Ajattelinkin että tässä voisi olla hyvä mahdollisuus ensin kokeilla, että mitä hommasta tulee ja että pysyykö täti kyydissä. Edellisissä kisoissa, Luvian kansallisissa, päädyin tarkastelemaan verryttelykentän pohjan koostumusta hyvinkin lähietäisyydeltä. Tällainen koeluontoinen kilpailutilanne on siis minulle ja D:lle varsin hyvä paikka aloitella… pohjakoostumusten selvitystyö vuonna 2009.

Luokkavalintaa piti oikein pähkiä useampaan otteeseen. Helpointahan olisi aloittaa ihan siitä helpoimmasta ja mennä vaikka K.N:ää. Mutta koska K.N. on tällä hetkellä Belgiassa vai missä-se-nyt-oli valmentamassa poneja tai mitä-ne-nyt-oli, päädyin tekemään rohkean ratkaisun ja ilmoittauduin suoraan Helppo A:1:een.

”Nyyperi” jaksoi viime valmennuksen alkajaisiksi muistutella kyyniseen sävyynsä, että olisihan se toki hyvä ja jo tässä vaiheessa suotavaa ja pikkuhiljaa myös pakollista, jos tämä ratsukko (siis minä ja D) selviäisi edes niistä Helpon B:n vaatimasta asioista jotenkin. Olimme siis harjoittelemassa erään toisen ratsukon kanssa Kenttäohjelma 6:den (helppoa A:ta) asioita.

Mutta nyt on hyvä viitata kintaalla Nyyperin kommenteille. On se sen verran kaukana :). Olen valmistautunut täysin ottamaan vastaan ensiviikon treeneissä ”kehuja” oivasta luokkavalinnastani. Eipähän tarvitse suoristella omaa tukkaansa viikkoon, siinä tuulessa se suoristuu muutenkin pitkäksi aikaa.

Kallista makkaraa

Tompan laidunkausi jäi tänä vuonna lyhyeksi. Se onnistui hankkimaan itselleen pienen haavan takapolveen. Haava parani nopeasti mutta arpeuma repesi uudelleen, minkä jälkeen haavasta alkoi työntyä lihasta ulos. Se näytti siltä kuin joku tunkisi HK:n sinistä haavareistä ulos. Great! Eihän siinä tietenkään muu auttanut kuin hakea oripoika kotiin parantumaan. Haavan arvioitu paranemisaika on jotakuinkin kuukauden luokkaa, joten kotiin saa poika täksi kesäksi jäädäkin.

Eläinlääkärikulut ovat tietysti nousseet haavan hoitamisen myötä tähtitieteellisiksi: puhdistusta, antibioottikuureja, siistimistä ja liikalihan leikkuuta. Hyvästi perheen kesälomamatkat ja kokolihapihvit! En malttaisi odottaa sitäkään, kun haava on arpeutunut kunnolla ja siihen voi levitellä jotakin ihmevoidetta, jonka tarkoitus on estää liikalihan syntyminen. Ja halpaahan sekin on: vain vaivaiset 100 egeä tuubi.

Tomppa on silti ehtinyt kovasti komistua ja kasvaa kesän aikana. Tämä kotisiitoksen helmi ei miellytä pelkästään omaa silmääni, vaan niin hoitavat eläinlääkärit kuin muutkin hevosimmeiset ovat sitä ihastelleet. On ollut hauska vastata Tompan isäoria koskeviin kyselyihin, että ”ei… ei… ei tämä ole Don siitä eikä tästä, ei R- eikä S-linjasta. Ei… ei… ei ole ollut kallis. Tuollahan tuo pappa, rupu-ruuna seisoo karsinassa.”

Aika tietysti näyttää, millainen ratsu Tompasta kehittyy. Mutta tällä hetkellä en tätä tilasto-oriani vaihtaisi kovin helposti kantakirjauskelpoiseen. Tiedän, tiedän… tällaiset kotisiitokset eivät ole hyväksyttäviä miltään kantilta: Tilastovarsat eivät ole kelpoja mihinkään, ne eivät ole jalostusta ensinnäkään, niitä ei pitäisi missään tapauksessa tuottaa, koska laatuyksilöitäkin on saatavilla ja jos orilautakunta on jonkun oriin hylännyt, se on huono ori se eikä sitä näin ollen pidä käyttää edes kwpn-jalostuksessa. PISTE.

Mutta kyllä sitä makkaraakin joku tarvitsee. Minä ainakin nyt.

Ajatuksia Ruotsi-tourin jälkeen

Tätiratsastaja käväisi neljän päivän hevosten katselu- ja kokeilureissulla Ruotsissa. Absolutely not. En ole ostamassa uutta hevosta. Kolme ja puoli hevosta sekä yksi sikiöasteella oleva riittävät hyvin omiin sekä muidenkin tarpeisiin. Tätiratsastaja olikin Ruotsissa antamassa tätiratsastaja-asiantuntija-arvion hevosen soveltuvuudesta tätiratsastukseen tai jotain sinne päin :).

Reissu oli onnistunut, sillä lähes kaikki hevoset olivat sitä, mitä niiden luvattiinkin olevan. Koulutustaso täsmäsi ja monen kohdalla jopa ylitti sen mitä luvattiin! Tämä on se suurin ero Suomessa ja Ruotsissa myynnissä oleviin hevosiin. Sen verran montaa hevosta tätiratsastaja on käynyt Suomessakin katsastamassa, että selväksi on käynyt, että 10 % myytävistä hevosista on sitä, mitä ilmoitus tai myyjä puhelimessa lupaa.

Myynti-ilmoitusten perusteella jokainen Suomessa myynnissä oleva koulutettu hevonen taitaa Vaativan B:n koulukuviot, hyppää 130-ratoja ja on täysin terve sekä ongelmaton.

Kuitenkin 90 %:ssa tapauksista totuus on tämä: Vaativa B tarkoittaa sitä, että hevonen tekee laukanvaihdon, kun sen nykäisee äkkiä myötälaukasta vastalaukkaan. Se selviäisi ratana mahdollisesti Helposta C:stä kokoamisasteensa puolesta, jos sillä treenaisi ensin puolivuotta siirtymisiä.

Joku entinen hoitaja tai hoitajan äiti on joskus pari vuotta sitten tai ainakin tällä vuosituhannella nähnyt hevosen hyppäävän yksittäisen 130 cm esteen edellisellä omistajalla, joten hevonen omaa todellisen hyppykyvyn.

Hevonen heittelee päätänsä ratsastettaessa, koska sillä on myyjän mukaan hammaspiikit. Myyjä ei vain ennättänyt raspauttaa hevosen suuta ennen ostajan tuloa. Tosin eläinlääkärin tarkastuksessa hevosella olikin kaviorustoluutumaa etujaloissa, josta johtuvan kivun hevonen toi esiin pään heittelynä.

Lopulta ostaja huomasi, että hevonen oli puunpurija eikä sitä voi jättää yksin talliinkaan, koska se harrastaa seinäkiipeilyä. Myyjän mukaan hevosen pito tulee halvaksi, koska se syö myös vanhoja lautoja ja seinäkiipeily vahvistaa takaosan lihaksistoa tulevaa piruettityöskentelyä varten…

Tätiratsastaja ei voi ymmärtää, miksi hevosen osaamista tai laatua on pakko liioitella ja vikoja peitellä (tosin ei tämä mikään pelkkä Suomi-ilmiö ole). Siksi hän on ottanut tavakseen sanoa kotimaiselle hevosen myyjälle jo puhelimessa, että jos hevonen ei vastaa sitä, mitä nyt sanot, lähtee hän saman tien kotiin. Eikö se olisi myyjänkin etu, että turhilta näytöiltä vältyttäisiin? En minä ainakaan halua hevoseni selkään kuin oikeasti kiinnostuneet ostajat.

Ruotsissa 99 % hevosista oli sitä, mitä pitikin olla. Myynti-ilmoituksissa oli jo kerrottu, jos hevosessa oli jokin ostopäätökseen vaikuttava ongelma. Reilua sanon minä. Oli myös ilo katsella ja kokeilla hyvin esitettyjä hevosia, jotka oli laiteltu ostajaa varten kisavermeisiin.