Kyvyt esiin -tilaisuus Huittisissa oli jälleen hyvin organisoitu, sujuva kokonaisuus. Samoin kuin ensimmäisessä tilaisuudessa Carl-Harry Frey hoiti hommansa ammattitaitoisesti, ja Oripäivät-takkikin oli edelleen mukana menossa.
Samaa ei voi sanoa askellajien arvioinneista. Askellajituomari Päivi Kokon puolustukseksi on toki sanottava, että hän oli hälytetty sairastuneen Kiki Nybergin tilalle. Mutta voi näistä tuomarointikutsuista kieltäytyäkin, etenkin jos on tottunut katselemaan kouluratsukkoja (paino sanalla ratsukko) kouluaitojen sisäpuolella.
Huittisissa nähtiin sekä hyvin että huonosti liikkuvia varsoja. Numerot vaihtelivat kuitenkin 6−7, mikä saa todella ajattelemaan, että tuomari kokemattomuuttaan turvautui koulutuomareiden usein suosimaan turvakutoseen.
Kommentit olivat vähintäänkin yhtä arveluttavia koukistuvine takajalkoineen, puhtaine käynteineen (empä ole vielä varsan nähnyt passia talutettuna esittävän) ja arvio maasta käsin esitetyn hevosen kokoamiskyvystä pistää kyllä tyhmemmänkin mietteliääksi. Laukan arviointi oli mielestäni se käsittämättömin juttu. Jos tuomari näkee hevosen ottavan yhden kunnollisen laukka-askeleen esteiden välissä, ei laukasta voi antaa arviota lainkaan. Eilen Boessa varsat olivatkin esittäneet askellajit irrallaan, mikä tosin johti arviointisession venymiseen puolilleöin.
No ei kokemattomuudelle mitään voi. Mutta toivoisin silti, että Ratsujalostusliitto ei anna hevosille kyvyt esiin -finaalipaikkaa vain annettujen numeroiden perusteella. Eri paikoissa on ollut eri tuomarit. Eri tuomarien pisteitä ei voi millään suhteuttaa toisiinsa, jos kerran jo tilaisuuden järjestelyissä esiintyy edellä mainitun kaltaisia suuria poikkeamia. Ei ainakaan tämänpäiväisen perusteella.
Huomenna laitan tänne Reiskan saamat arviot. Nyt menen nukkumaan ja toipumaan Durandon järjestämästä rodeosta ja sen jälkeisestä ilmalennosta. Sessio käsitti 40 metriä pitkän rodeohyppelön, jonka jälkeen ratsastaja lensi hevosen lautasille ja pomppi siellä kuin trampoliinillä pukkien tahdissa, kunnes polle nakkasi viimein kaaressa kanveesiin. Jep jep, nuorten hevosten kanssa touhuaminen on tädille sopiva harrastus...
tiistai 22. huhtikuuta 2008
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
Satulapula
Kaikille epätietoisille kerrottakoon, että hevoseni Durando (i: Don Gardinale, ei: Placido) on ollut koko talven enemmän tai vähemmän telakalla erinäisten, lähinnä lihasvaurioiden vuoksi. Nyt D:n pitäisi olla taas iskussa, mutta edelleen se kärsii ainakin kipeästä selästä. Deen liikkumista kun seuraa, ei voi olla vertaamatta sitä Tanssii tähtien kanssa Kanki Kaikkoseen: välillä tahdissa, välillä ei. Liikettä ja potentiaalia on, mutta lihaskunto pettää ja aiheuttaa jatkuvasti kramppeja sekä lievää hyytymistä kesken kaiken.
Ja nyt Deelle alias Kanki Kaikkoselle sitten pitäisi hankkia uusi satula, sillä mitä ilmeisimmin vanha kaiken nähnyt ja kokenut luottosatulani on tullut pulskistuvalle ruunalleni pieneksi. Eipä sitä enempää voi Kaikkoselle enää kankeutta aiheuttaa, joten satulakauppaan on mentävä tai paremminkin kauppa pyydettävä kotiin.
Huomenna satulakaupan pitäisi tuohon pihaan ilmestyä, ja minua jännittää koko homma. Uskokaa tai älkää, satulan valinta ei ole helppoa, sillä tuleehan siinä istuttua enemmän kuin kotisohvalla. Mielessäni on vielä ne satulat, jotka ovat aiheuttaneet minulle sellaiset hiertymät, että bikineihin pukeutuminen olisi aiheuttanut yleisellä rannalla shokin. Illat sitten kuluivatkin hieroessa verestävään takamukseeni mitä kummallisimpia rohtoja: sinkkivoiteista haavasalvoihin. Niin että satulalla on väliä, myös tädin takamukselle.
Toiveenani olisikin löytää pehmeä penkki, jossa on riittävästi tartuntapinta-alaa. Mukavaa olisi, jos satulassa vielä olisi sopivasti erilaisia tukia ja toppauksia, niin että harjoitusravissa istuminen alkaisi näyttää vaivattomalta (lisättyä ravia varten asennutan kahvan).
Ja nyt Deelle alias Kanki Kaikkoselle sitten pitäisi hankkia uusi satula, sillä mitä ilmeisimmin vanha kaiken nähnyt ja kokenut luottosatulani on tullut pulskistuvalle ruunalleni pieneksi. Eipä sitä enempää voi Kaikkoselle enää kankeutta aiheuttaa, joten satulakauppaan on mentävä tai paremminkin kauppa pyydettävä kotiin.
Huomenna satulakaupan pitäisi tuohon pihaan ilmestyä, ja minua jännittää koko homma. Uskokaa tai älkää, satulan valinta ei ole helppoa, sillä tuleehan siinä istuttua enemmän kuin kotisohvalla. Mielessäni on vielä ne satulat, jotka ovat aiheuttaneet minulle sellaiset hiertymät, että bikineihin pukeutuminen olisi aiheuttanut yleisellä rannalla shokin. Illat sitten kuluivatkin hieroessa verestävään takamukseeni mitä kummallisimpia rohtoja: sinkkivoiteista haavasalvoihin. Niin että satulalla on väliä, myös tädin takamukselle.
Toiveenani olisikin löytää pehmeä penkki, jossa on riittävästi tartuntapinta-alaa. Mukavaa olisi, jos satulassa vielä olisi sopivasti erilaisia tukia ja toppauksia, niin että harjoitusravissa istuminen alkaisi näyttää vaivattomalta (lisättyä ravia varten asennutan kahvan).
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Kyvyt esiin Huittisissa
Huittisten Kyvyt esiin -tilaisuus oli hyvin järjestetty ja aikataulukin pysyi raameissaan. Kiitokset siitä K&K-tallin väelle. Erityiskiitokset ansaitsee mielestäni myös Carl-Harry Frey, joka siirtyi lähes suoraan oripäivien suurkarkeloista arvioimaan tavistätien tavisvarsoja. Sehän on pakko tunnustaa, että oripäivien kandidaatit ovat pääosin käyneet läpi melkoisen seulan, joten tällaisissa Kyvyt esiin -tilaisuuksissa esiintyy melko harvoin samanlaisia säihkysääriä ja glamourikin on näistä zembaloista kaukana.
Frey teki joka tapauksessa vaikuttavaa työtä, Oripäivät-takki päällään. Hän arvio mielestäni varsoja erittäin järkevästi ja otti arvioissaan hyvin huomioon etenkin 2-vuotiaiden kohdalla, että kyse on vielä varsin kokemattomista lapsukaisista. Hänen kommenttinsa olivat pääosin positiivisia, sillä Frey halusi tuoda esiin jokaisen varsan vahvuudet. Kommentit olivat myös ohjaavia hevosten kouluttajille, mikä mielestäni on tällaisessa tilaisuudessa erinomainen asia. Jos jollekin varsalle oli sattunut ”se hankala päivä”, hän halusi viedä tilanteen kuitenkin loppuun koulutuksellisessa mielessä.
Oma varsani Reiska (Rhymester) selvisi tilaisuudesta varsin mallikkaasti huolimatta siitä, että tulimme tilaisuuteen myöhässä (miehen työpäivä venyi arvaamatta ja minä järkyssä mahataudissa). Reiska käyttäytyi hyvin vieraassa paikassa eikä aiheuttanut esittäjälleen suurempia vaikeuksia. Reiskan hyppysuoritusta Frey arvio jokseenkin näin: Positiivinen ja yhteistyökykyinen varsa, jolla on hyvä tasapaino. Se on innokas, jopa liian innokas, mikä aiheuttaa sille ongelmia hyppytekniikkaan etujalkojen työskentelyyn ja selän käyttöön. Takaa se avaa erittäin hyvin. Se myös vaikuttaa varovaiselta.
Näillä mennään kohti seuraavaa koitosta 22.4., jolloin arvioidaan myös askellajit.
Frey teki joka tapauksessa vaikuttavaa työtä, Oripäivät-takki päällään. Hän arvio mielestäni varsoja erittäin järkevästi ja otti arvioissaan hyvin huomioon etenkin 2-vuotiaiden kohdalla, että kyse on vielä varsin kokemattomista lapsukaisista. Hänen kommenttinsa olivat pääosin positiivisia, sillä Frey halusi tuoda esiin jokaisen varsan vahvuudet. Kommentit olivat myös ohjaavia hevosten kouluttajille, mikä mielestäni on tällaisessa tilaisuudessa erinomainen asia. Jos jollekin varsalle oli sattunut ”se hankala päivä”, hän halusi viedä tilanteen kuitenkin loppuun koulutuksellisessa mielessä.
Oma varsani Reiska (Rhymester) selvisi tilaisuudesta varsin mallikkaasti huolimatta siitä, että tulimme tilaisuuteen myöhässä (miehen työpäivä venyi arvaamatta ja minä järkyssä mahataudissa). Reiska käyttäytyi hyvin vieraassa paikassa eikä aiheuttanut esittäjälleen suurempia vaikeuksia. Reiskan hyppysuoritusta Frey arvio jokseenkin näin: Positiivinen ja yhteistyökykyinen varsa, jolla on hyvä tasapaino. Se on innokas, jopa liian innokas, mikä aiheuttaa sille ongelmia hyppytekniikkaan etujalkojen työskentelyyn ja selän käyttöön. Takaa se avaa erittäin hyvin. Se myös vaikuttaa varovaiselta.
Näillä mennään kohti seuraavaa koitosta 22.4., jolloin arvioidaan myös askellajit.
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Oripäivien onnistuneet
Liian helposti sitä tulee puututtua niihin epäkohtiin, joita kaikista elämän ilmiöistä on aina löydettävissä. Me suomalaiset kun olemme tottuneet antamaan palautetta vain, jos on jotain purnattavaa. Siksi päätinkin nostaa tässä jutussani esiin sen, mikä oripäivillä ansaitsee kiitosta. Tätiratsastajan asiantuntija-arvio oripäivien onnistuneimmista osa-alueista:
3-vuotiaiden arviointi
kolmivuotiaiden oriiden arvioinnissa oli havaittavissa muutoksen tuulia. Nuorten oriiden erinomaiset emälinjat olivat saaneet ansaitun huomion ja siten avittivat astutuslupapäätöksiä. Hieno juttu oli se, että nyt kakkosella palkitut esteoriit saivat astutuslupia. Estehevosen ei tarvinnut esittää hienoa ravia saadakseen astutusluvan, vaan pääosaan nousi järkevästi laukan arviointi. Liekö tämä muutos vuoden kestäneen rummutuksen ja julkisen keskustelun tulosta? Väliäkö sillä. Suunta on ainakin oikea.
Kolmivuotiaista kouluoreista parhaiten mieleeni jäi kevyesti liikkunut Fiance Noir, jonka takajalan liike suuntautui alle ja etujalan liikkeessä oli riittävästi polvea. Erityismaininnan ansaitsee myös se, että se liikkui kokoajan ns. ylämäkeen.
Esteoreista suurimman vaikutuksen teki Niclas Aromaan ori Lord, joka hyppäsi taloudellisesti mutta tarkasti, erinomaisella tekniikalla ja omasi vaikuttavan estesuvun.
Maarit Raiskio koeratsastajana
Maaritin ammattitaitoinen ratsastus teki vaikutuksen. Hän osasi löytää helmet sioista, ilman että oriin valmistelu vaikutti arvioon hevosen kapasiteetistä. Jo kymmenen minuutin ratsastuksen jälkeen oriit rentoutuivat ja liikkuivat hyvin Maaritin alla. Sille ei tietenkään kukaan mitään voi, jos ohjaus ei toimi. Kuten Maarit itse totesikin, oripäivät eivät ole oikea paikka kouluttaa hevosta.
Maaritin kommentit koeratsastuksista ansaitsevat myös kiitosta. Kommentit olivat analyyttisia ja ne avautuivat hyvin tavalliselle riviratsastajalle. Maarit puuttui esimerkiksi selän työskentelyyn ja kommentoikin, jos hevonen ei liikkunut läpi selän käynnissä. Silti mielestäni Maarit antoi jokaiselle hevoselle mahdollisuuden, ja mieleeni jäikin erityisesti arvio: ”Tällä hevosella on tänään vaikeuksia laukan kanssa, mutta se tuntuu silti hyvältä urheiluhevoselta.”
Kaden Reinhardt ja Rondo Wenetiano
Herr Reinhardt ansaitsisi vuoden positiivaripalkinnon. Hän ratsasti hymyssä suin ja näytti aidosti siltä, että ratsastaminen on hauska laji. Rondo Wenetiano näytti myös olevan miehen hyvä ystävä. Sitä tosiasiaa ei voi kukaan kieltää, etteikö Rondo Wenetiano olisi ollut yksi hyväluonteisimmista hevosista koko oripäivillä, ja Herr Reinhardt käytti tilaisuutensa näyttääkseen sen meille katsojille: Hän otti todellakin yleisönsä omalla iloisella asenteellaan ratsastusta ja hevostaan kohtaan.
Mikä oivallinen lisä Kaden Reinhardt onkaan, meihin liian usein jalostukseen haudan vakavasti suhtautuvaan ja sitruunoita syöneeseen, tätiporukkaan. Siksi en voi muuta todeta kuin: Danke schön Herr Reinhardt und Rondo Wenetiano und Herzlighen Willkommen nach Finnland!
3-vuotiaiden arviointi
kolmivuotiaiden oriiden arvioinnissa oli havaittavissa muutoksen tuulia. Nuorten oriiden erinomaiset emälinjat olivat saaneet ansaitun huomion ja siten avittivat astutuslupapäätöksiä. Hieno juttu oli se, että nyt kakkosella palkitut esteoriit saivat astutuslupia. Estehevosen ei tarvinnut esittää hienoa ravia saadakseen astutusluvan, vaan pääosaan nousi järkevästi laukan arviointi. Liekö tämä muutos vuoden kestäneen rummutuksen ja julkisen keskustelun tulosta? Väliäkö sillä. Suunta on ainakin oikea.
Kolmivuotiaista kouluoreista parhaiten mieleeni jäi kevyesti liikkunut Fiance Noir, jonka takajalan liike suuntautui alle ja etujalan liikkeessä oli riittävästi polvea. Erityismaininnan ansaitsee myös se, että se liikkui kokoajan ns. ylämäkeen.
Esteoreista suurimman vaikutuksen teki Niclas Aromaan ori Lord, joka hyppäsi taloudellisesti mutta tarkasti, erinomaisella tekniikalla ja omasi vaikuttavan estesuvun.
Maarit Raiskio koeratsastajana
Maaritin ammattitaitoinen ratsastus teki vaikutuksen. Hän osasi löytää helmet sioista, ilman että oriin valmistelu vaikutti arvioon hevosen kapasiteetistä. Jo kymmenen minuutin ratsastuksen jälkeen oriit rentoutuivat ja liikkuivat hyvin Maaritin alla. Sille ei tietenkään kukaan mitään voi, jos ohjaus ei toimi. Kuten Maarit itse totesikin, oripäivät eivät ole oikea paikka kouluttaa hevosta.
Maaritin kommentit koeratsastuksista ansaitsevat myös kiitosta. Kommentit olivat analyyttisia ja ne avautuivat hyvin tavalliselle riviratsastajalle. Maarit puuttui esimerkiksi selän työskentelyyn ja kommentoikin, jos hevonen ei liikkunut läpi selän käynnissä. Silti mielestäni Maarit antoi jokaiselle hevoselle mahdollisuuden, ja mieleeni jäikin erityisesti arvio: ”Tällä hevosella on tänään vaikeuksia laukan kanssa, mutta se tuntuu silti hyvältä urheiluhevoselta.”
Kaden Reinhardt ja Rondo Wenetiano
Herr Reinhardt ansaitsisi vuoden positiivaripalkinnon. Hän ratsasti hymyssä suin ja näytti aidosti siltä, että ratsastaminen on hauska laji. Rondo Wenetiano näytti myös olevan miehen hyvä ystävä. Sitä tosiasiaa ei voi kukaan kieltää, etteikö Rondo Wenetiano olisi ollut yksi hyväluonteisimmista hevosista koko oripäivillä, ja Herr Reinhardt käytti tilaisuutensa näyttääkseen sen meille katsojille: Hän otti todellakin yleisönsä omalla iloisella asenteellaan ratsastusta ja hevostaan kohtaan.
Mikä oivallinen lisä Kaden Reinhardt onkaan, meihin liian usein jalostukseen haudan vakavasti suhtautuvaan ja sitruunoita syöneeseen, tätiporukkaan. Siksi en voi muuta todeta kuin: Danke schön Herr Reinhardt und Rondo Wenetiano und Herzlighen Willkommen nach Finnland!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Opastusta kengityksen saloihin
Kukapa meistä tätiratsastajista ei olisi joskus tuskaillut hevosensa kengityksen kanssa? Hyvän kengittäjän löytäminen voi olla vaikeaa. Hyvät kun ovat ylityöllistettyjä eivätkä helposti ota uusia asiakkaita. Mielestäni hyvän kengittäjän tunnistaa myös siitä, että hän on kiinnostunut kengitettävän hevosen tavasta liikkua. Hän haluaa nähdä hevosen liikkeessä tai ainakin kyselee asiasta ratsastajalta.
Yli kaksikymmentä vuotta hevostelleena immeisenä olen nähnyt kengityksiä ja kengitettyjä kavioita aika paljon. Ainoatakaan kengitystä en ole koskaan tehnyt, mutta uskallan silti väittää, että kengityksen ja sen tuloksen perusteella pystyn arvioimaan hyvinkin kengityksen laatua. Moni voi tietenkin tämän kysenalaistaa hyvin perustein, sillä uskottavuuttani murentaa se tosi asia, että hoidan omia kynsiäni puremalla liian pitkäksi kasvaneet osat poikki.
Mytta kaikennäköisiä nikkaroijia olen kyllä nähnyt. Seuraavassa voi tutustua muutamaan vuosien mittaan eteeni tulleeseen kengitystapaan:
Leningrad cowboys -kengitys
Kavio muistuttaa muodoltaan uimaräpylää. Kasvusuunta on selkeästi maata pitkin. Aivan kavion kärki näyttää siltä, että se nousisi hieman ylöspäin kuten Mato Valtosen kengät. Selkeästi ravurikengittäjien suosiossa, ilmeisesti nopea vaihtoehto.
Kannat kaakkoon -kengitys
Kaviosta vuollaan kanta lähes kokonaan pois. Kengittäjä mutisee jotakin oikeasta kulmauksesta ja luovuttaa vasta, kun kannasta tihkuu veri.
Kyllä lähtee 1 -kengitys
Tunnettu myös nimellä lumikenkä. Kavioon naulataan suuri kenkä, joka kiertää puolensentin kehänä kavion ympärillä. Kengitys on erinomainen hankikannolla, Kengittäjän vakiovarusteisiin kuuluu metallinpaljastin, ja kahvipannukin kannattaa pitää kuumana kengittäjän viikoittaisia vierailuja varten.
Kyllä lähtee 2 -kengitys
Ykköstyypin kengitykseen lisätään kahden sentin kotkaukset, jotka pitävät huolen siitä, että kun kenkä lähtee, lähtee myös kavio. Kengittäjä käy viikoittain mutta vuolemiseen ei kulu aikaa.
Kestää koko kesän -kengitys
Kavio vuollaan mahdollisimman lyhyeksi ja kenkä nuijitaan tiivisti paikalleen mahdollisimman pienen kengän kera. Kengittäjän voi tilata puolen vuoden välein. Halpa (säästyvä raha kannattaa varata tuleviin nivelten piikityksiin)
Sporttistennari -kengitys
Yleisnimitys kaikille Ameriikasta tai päiväntasaajalta tulleille uusille ja kumouksellisille kengitystavoille. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin kuullut eikä nähnyt sellaisia kenkiä mutta on osoitettu tieteellisesti, että ne jalattomankin hevosen liikkumaan (tutkimus suoritettu Angolan seeproilla). Hevonen liihottelee punaisilla tai sinisillä stennareillaan kuin vieterit jalassa. Yleensä uniikkikengitys, sillä seuraavalla kengityskerralla samanlaisia ei enää kengittäjällä ole, koska valmistus on lopetettu. Takuu kallis.
Yli kaksikymmentä vuotta hevostelleena immeisenä olen nähnyt kengityksiä ja kengitettyjä kavioita aika paljon. Ainoatakaan kengitystä en ole koskaan tehnyt, mutta uskallan silti väittää, että kengityksen ja sen tuloksen perusteella pystyn arvioimaan hyvinkin kengityksen laatua. Moni voi tietenkin tämän kysenalaistaa hyvin perustein, sillä uskottavuuttani murentaa se tosi asia, että hoidan omia kynsiäni puremalla liian pitkäksi kasvaneet osat poikki.
Mytta kaikennäköisiä nikkaroijia olen kyllä nähnyt. Seuraavassa voi tutustua muutamaan vuosien mittaan eteeni tulleeseen kengitystapaan:
Leningrad cowboys -kengitys
Kavio muistuttaa muodoltaan uimaräpylää. Kasvusuunta on selkeästi maata pitkin. Aivan kavion kärki näyttää siltä, että se nousisi hieman ylöspäin kuten Mato Valtosen kengät. Selkeästi ravurikengittäjien suosiossa, ilmeisesti nopea vaihtoehto.
Kannat kaakkoon -kengitys
Kaviosta vuollaan kanta lähes kokonaan pois. Kengittäjä mutisee jotakin oikeasta kulmauksesta ja luovuttaa vasta, kun kannasta tihkuu veri.
Kyllä lähtee 1 -kengitys
Tunnettu myös nimellä lumikenkä. Kavioon naulataan suuri kenkä, joka kiertää puolensentin kehänä kavion ympärillä. Kengitys on erinomainen hankikannolla, Kengittäjän vakiovarusteisiin kuuluu metallinpaljastin, ja kahvipannukin kannattaa pitää kuumana kengittäjän viikoittaisia vierailuja varten.
Kyllä lähtee 2 -kengitys
Ykköstyypin kengitykseen lisätään kahden sentin kotkaukset, jotka pitävät huolen siitä, että kun kenkä lähtee, lähtee myös kavio. Kengittäjä käy viikoittain mutta vuolemiseen ei kulu aikaa.
Kestää koko kesän -kengitys
Kavio vuollaan mahdollisimman lyhyeksi ja kenkä nuijitaan tiivisti paikalleen mahdollisimman pienen kengän kera. Kengittäjän voi tilata puolen vuoden välein. Halpa (säästyvä raha kannattaa varata tuleviin nivelten piikityksiin)
Sporttistennari -kengitys
Yleisnimitys kaikille Ameriikasta tai päiväntasaajalta tulleille uusille ja kumouksellisille kengitystavoille. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin kuullut eikä nähnyt sellaisia kenkiä mutta on osoitettu tieteellisesti, että ne jalattomankin hevosen liikkumaan (tutkimus suoritettu Angolan seeproilla). Hevonen liihottelee punaisilla tai sinisillä stennareillaan kuin vieterit jalassa. Yleensä uniikkikengitys, sillä seuraavalla kengityskerralla samanlaisia ei enää kengittäjällä ole, koska valmistus on lopetettu. Takuu kallis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)