Kilpailut Uudessakaupungissa

Durando ja Pirkko olivat kilpailuissa Uudessakaupungissa tänään. Sanni ratsasti Pirkolla C-merkin kouluohjelman ja sijoittui toiseksi. Ottaen huomioon Pirkon hekikopteritreenit ja että nämä olivat vasta sen toiset kilpailut, tulos oli mitä erinomaisin. Sekä Sanni että Pirkko ylsivät maltilliseen ja mallikkaaseen suoritukseen. Tästä on hyvä jatkaa.

Jälleen kerran Durando oli se murheenkryyni, tosin huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla. Hyytyminen ei ollut aivan niin totaalista kuin viimeksi, joten valoa vilkahtelee tunnelin päässä. Vieraalla ulkokentällä meneminen jotenkin lamauttaa tämän pollen. Kyse ei ole varsinaisesti radalle hyytymisestä vaan hyytyminen tapahtuu jo verryttelyssä sen kuikuilessa ja ihmetellessä paikkoja sekä vieraita hevosia.

Olen päättänyt, että Durando ei siirry yhtään vaativimpiin luokkiin ennen kuin tuo jännityksestä johtuva lamaantuminen on jotenkin voitettu. D menisi jo hyvin helppoa A:ta mutta mitä vaikeampia asioita radalla pitää tehdä, sitä lamaantuneemmaksi polle tulee.

Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä Durandon lopullista sijoitusta, mutta tulokseksi se sai 65 %, joka mielestäni on ihan kelpo tulos suoritukseen nähden.

Siiri kävi kylässä

Joensuuhun myyty kasvattini Play with Me (i: Fair Play, e: Noblesse) eli Siiri kävi kyläilemässä. Se tuli poikkeamaan matkallaan miehelään, Fiance Noirin luokse.

Siiristä on kehittynyt varsinainen kaunotar. Tyypiltään se onkin mielestäni Noblessen paras varsa, tosin tämänkeväinen varsa on vielä näkemättä. Antaisinkin Siirille tyypistä numeroksi yhdeksän. Katsotaan syksyllä, ovatko näyttelytuomarit samaa mieltä.

Olen hyvilläni, että Siirin nykyinen omistaja Jemina Heimo valitsi Suomessa astuvista oreista juuri Fiance Noirin, sillä se sopii tyypiltään Siirille erinomaisesti. Toivoin myös Siirille sulhasta, jolla olisi liikkeessä paljon polvea, ja sitähän FN:lla on paljon.

Toivottavasti Siiri saadaan tiineeksi. Alku ei ollut aivan käsikirjoituksen mukainen, sillä Siiri saapui oriasemalle juuri onnistuneesti ovuloineena. Että näin. Mamban sanoin: ”Vielä on kesää jäljellä”, mutta olisihan se hyvä, että tuleva varsa syntyisi hyvissä ajoin ainakin ennen joulua.

Treenit Ypäjällä

Pakkasin eilen aamuvarhaisella Durandon ja Pirkon koppiin ja lähdin navigoimaan treeneihin Ypäjälle. Pirkko pääsi mukaan aivan ensimmäistä kertaa. Kuten tapanani on, jokin hässäkkä piti taas järjestää. Puhelimesta loppui akku matkalla, laturia ei tietenkään ollut mukana enkä ollut huomannut sopia valmennuksen tarkkaa osoitetta K.N:n kanssa. Purin hevoset estehallin ja -kentän edessä, sillä yleensä olemme jommassakummassa. Nyt ketään ei kuitenkaan näkynyt mailla halmeilla. Pari K.N:n valmennuksesta puhuvaa ratsastajaa meni traikkumme ohi, joten päätin sännätä Durandon kanssa heidän peräänsä. Ennen kuin löysin oikean paikan olin kiertänyt lähes koko Ypäjän hölkäten. Saavuin valmennukseen siis hyvin verrytelleenä (lue valmiiksi puolikuolleena.)

Valmennus sujui kaikesta huolimatta hyvin. Durando oli oikein reipas, eikä sunnuntaisesta hyytymisestä ollut tietoakaan. (Näin jälkiviisaana voinkin todeta, että starttaaminen oli todella tyhmää.) Harjoittelimme takaosakäännöksiä (jotka ovat kyllä vielä aika kesken) ja siirtymisiä keskilaukan ja harjoituslaukan välillä. Durandon ravi sai tällä kertaa kehuja napakkuudesta, hyvä hyvä!

Pirkon vuoro oli sitten Durandon jälkeen, ja minä olin entistä verrytelleempi :). Pirkkokin suoriutui oikein hyvin siitä huolimatta, että se joutui olemaan isolla kentällä aivan yksikseen. Alkuun sitä jännitti aika paljon ja niin taisi minuakin. Pirkko kuitenkin rentoutui ja esitti oikein hyviä pätkiä kaikissa askellajeissa. Niin hyviä, että K.N.:n kehuista ei meinannut tulla loppua. Olo oli melko epätodellinen. Kaikkien näiden vuosien ja hevosten jälkeen K.N:n valmennuksessa olin mitä ilmeisimmin onnistunut kärräämään näytille hevosen, joka on nyt sitten on The Hevonen. Ja se hevonen on vielä oma kasvattini. Ihmeiden aika ei ole sittenkään vielä ohi!

Ensimmäinen startti tänä vuonna takana

Ensimmäiset kisat ovat nyt sitten tänä kesänä takana Durandon kanssa, enkä voi millään muotoa sanoa onnistuneesti. Maaliin kuitenkin selvisimme, juuri ja juuri. Olisi pitänyt älytä olla starttaamatta ”kengityshässäkän” takia, sillä Durando pääsi hädin tuskin liikkeelle kavioillaan kilpailuja edeltävänä iltana. Taisi joku viisas joskus sanoa, että ennen kisoja ei kannata hevosia kengittää. Viikko kengityksestä on sopivampi aika startata.

No oli niin tai näin, Durando hyytyi radalle aivan totaalisesti. Kunto ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Keli oli sateiden jälkeen todella raskas, eikä lähes koko talven köpötelleen hevon fysiikka kestänyt. Viisas olisi jättänyt verryttelyn viiteen minuuttiin tai hankkinut hevoselleen räpylät, minä en. Näin oli näppylät tällä kertaa.

Mitäpä sitten lääkkeeksi uusia kilpailuja ajatellen? Kuntotreenit käyntiin, iso ravi pienemmäksi ja terävämmäksi, niin että polle jaksaa kauemmin. Siinä valkun ohjeistus, ja eikun toteuttamaan! Keskiviikkona onkin sitten taas treeningit Ypäjällä.

Kauden ensimmäiset kilpailut lähestyvät

Tosiaan, ensi sunnuntaina on sitten ensimmäinen kilpailu sitten viime syksyn. Tarkoituksenani on startata oman seuran kilpailuissa Huittisissa Kenttäkilpailuohjelma nro 6, joka on helpohko helppo A. Sinänsä itse kilpailu ei jännitä vaan jännitystä luo verryttely ennen suoritusta. Durando kun ei edelleenkään siedä aivan iholle tulevia tuttuja eikä tuntemattomia hevosia. Durandon reaktiot liian lähelle tuleviin hevosiin ovat sen verran rajut, että tämä täti ei välttämättä kyydissä pysy. Tästä syystä olenkin mestari verryttelemään pienessä kulmassa kuuden metrin voltilla…

Kisapäivän tekee vieläkin jännittävämmäksi se, että kasvattini ja edelleen omistuksessani oleva tamma Primera Dama debytoi kouluradalla helpossa C:ssä. Tosin itse en ole tällä kertaa pilottina vaan Pirkkoa muutenkin ratsastava Sanni istuu puikoissa. Saa nähdä, miten käy. Ensi kerrat ovat aina ensi kertoja eikä tammakaan ole mistään helpoimmasta päästä.

Reiska ja Tomppa kesäleirille

Reiska ja Tomppa lähtivät keskiviikkona isojen poikien kesäleirille seitsemän muun orivarsan kanssa. Kesäleiri sijaitsee Kokemäenjoen saaressa, jonne piti matkustaa pieni matka lautalla. Reiskaa ei tällainen ”merimatkailu” olisi huvittanut yhtään, mutta meni sekin lauttaan, kun Tomppa saatiin kannettua sinne ensin.

Ilman dramatiikkaa orien lasku laiturille ei sujunut, sillä Reiska onnistui nykäisemään päävehkeet päästään ennen kuin kaikki oriit olivat saaressa. Tulos: pari vammautunutta ihmisen jalkaa (jotka tiettävästi toipuvat). Reiska teki liiaksi tuttavuutta Hannan vuotiaan oriin kanssa. Se päätti mojauttaa Reiskaa oikein kunnolla, otti vauhtia etupäällä ja tuli osuneeksi etukavioilla kiinnipitäjäänsä.

Ennakkoaavisteluista huolimatta Reiska luovutti saaren johtajuuden toisella kaksivuotiaalle lämppärioriille tekemättä vastarintaa. Se luovutti paikkansa eikä edes lähtenyt haastamaan. Hyvä näin, enpä olisi halunnut hakea kotiin lauman johtajaoria, en todellakaan.

Sosiaalisiin taitoihin ja tiimityöhön keskittyvä kesäleiri jatkuu aina tuonne elokuulle saakka, joten tallikin on nyt vähän tyhjempi sen kesäpesua ajatellen.

Durandosta isukki toisen ja viimeisen kerran

Durando-ruunasta tuli isä toisen ja viimeisen kerran 2.6., jolloin Tompan veli putkahti tähän maailmaan. Orivarsa syntyi Hannalle, Durandon toiselle omistajalle, joka oli tyytyväinen saamaansa ruunanalkuun :) mutta oli kovin harmissaan sen rautiaasta värityksestä. Yönmustanahan sen olisi pitänyt syntyä kuten isänsä ja veljensä Tomppa. Mutta kaikkea ei voi aina saada, ei edes joka kerta. Varsa syntyi kuitenkin elävänä, hyvinvoivana ja kauniina.

Orivarsa muistuttaa kovasti veljeään Tomppaa, mikä on erinomainen asia, sillä pidän Tomppaa edelleen ehdottomasti parhaana kasvattamanani varsana, eivätkä nuo aikaisemmatkaan aivan huonoja ole olleet.

Enempiä tilastovarsoja eunukki-Durando ei tähän maailmaan enää siitä. Onko kirous vai siunaus, sen näemme tulevina vuosina, kun Tomppa veljineen debytoi kouluradoilla.

Noblesselle orivarsa

Neblina kesälaitumella

"Sulo-varsa" ulkoilemassa ensi kertaa

Oma kasvatustyöni lähti liikkeelle Noblesse-tammasta, jonka myin parisen vuotta sitten jyväskyläläiselle Piia Wilpolalle. Noblesse varsoi minulle kolme varsaa, jotka ovat tamma tamma Primera Dama, Play With me (myyty Joensuuhun Jemina Heimolle) ja Rhymester.

Piia osti Noblessen kantavana Masterista, joten olemme Piian kanssa molemmat Neblina varsan kasvattajia. Neblina muistuttaa tällä hetkellä veljeään Reiskaa: erityisesti pään merkit ja ilme ovat samat. Tosin Neblina on väritykseltään sitä kalliimpaa sorttia Reiskan -tavalliseen rautiaaseen- verrattuna.

Tänä vuonna Noblesse varsoi hienon orivarsan Rosenstolzista. Ori näyttää suurilinjaisemmalta, pitkäjalkaisemmalta ja ryhdikkäämmältä kuin emänsä, mikä tietenkin lupaa hyvää. Emä-tamma on jälleen jättänyt ilmiömäisen hyvät jalka-asentonsa myös varsalle.