Syksyn epäsäveliä

Syksy ei vaan oo mun juttu. Olen inhonnut syksyä aina: hevosia pitää alkaa loimittamaan, on pestävä kuraisia jalkoja ja varusteita päivittäin, on aloitettava suunnistusharjoitukset pilkkopimeässä tarhasta talliin ja toisin päin.

Ja joka ikinen syksy on hyväksyttävä se tosiasia, että kun ns. siviili nauttii kynttilän valossa myöhäisestä teehetkestään ja katselee Idolsia, minä rämmin Kontiot jalassa, taskulampun valossa etsien taas sitä v...n kuravelliin uponnutta v...n etukenkää.

Toisin sanoen on jälleen se aika vuodessa, kun tosi-ratsastajuus punnitaan. Ei huvita pimeät pihat, pieni maneesi, treenimatkat pimeässä, ei sitten niin mikään. Yhtään helpommaksi asiaa ei tee se, että Durandoa odottelee jälleen klinikkareissu ja sairasloma. Kyseessä on todennäköisesti uusi lihasrevähdys. Ja kun piti taas alkaa niitä laukanvaihtoja vääntämään, mutta ei kun ei.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Ps. Auta tätiratsastajaa voittamaan syysmasennus ja äänestä mielestäsi paras tapa voittaa se. Vaihtoehdot alla. Äänestä oikealla olevan palikan kautta.

a) Kuvittele hevoset karhuiksi. Ne voi laittaa talviunille moneksi kuukaudeksi, joiden aikana voit tehdä ihan mitä huvittaa: käydä muodikkaasti kaupunkikahviloissa, spinning-tunneilla, lukea kirjaa ja katsella televisiosta kaikki primetime-ohjelmat.

b) Ilmoittaudu mukaan Big Brotheriin. BB-talossa on lämmintä, ulkoilua ei tarvitse harrastaa lainkaan, ruokaa ja juomaa tarjolla omiksi tarpeiksi ja mikä parasta aina on seurana joku, joka ei ole vielä kuullut, miten voitit ne takahikiän tallikilpailut, kun kisan toinen ratsukko hylättiin radalta poistumisen vuoksi.

c) Ryhdistäydy ihminen. Olet itse halunnut neljä hevosta. Sinun on huolehdittava niistä, myös silloin, kun se ei ole niin kivaa. Sitä paitsi ihmisen elämä ei voi aina olla kivaa. SIIS KÄRSI TAUKKI. Kippis vaan, Salkkarit alkaa just. Muista laittaa lämmintä päälle, ulkona on vähän kylmä.

Kauhajoen jälkeen

Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeen on tädilläkin ollut aika sanaton olo, eikä vähiten siksi, että täti siviilissä on myös opettaja ammattikorkeakoulussa. Tädillä on myös poika, jonka kasvattaminen ei-kiusatuksi ja ei-kiusaajaksi on jälleen entistä vastuullisempi ja tärkeämpi tehtävä.

Täti uskoo, että elämä lapselle eläinten ympäröimänä on hyväksi. Eläimet opettavat lapselle elämän kunnioittamista jo pienestä pitäen. Poikani on oppinut jo hyvin nuorella iällä sen, että jos eläintä satuttaa, se itkee omalla tavallaan. Hän myös tietää, että heikompiaan pitää suojella ja puolustaa. Kaikella viisivuotiaan viisaudellaan ja tarmollaan hän hellii ja hoivaa kolmea pientä koiranpentuamme. Hän tietää, että pentujen kanssa on oltava hyvin varovainen.

Eläin ei hyljeksi ketään. Eläin on ystäväsi, olit millainen tahansa. Se hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet ja auttaa näin vahvistamaan lapsen kehittyvää itsetuntoa. Eläin myös antaa palautteen hyvälle kohtelulle kiintymyksenä sekä iloisuutena, ja näin vahvistaa oikeanlaista käyttäytymismallia. Suurimpinakin kiukunpuuskinaan poikani saa koiraltamme Ellulta pusuja ja iloista hännän heilutusta. Kuka jaksaa olla vihainen, kun joku nuolee naamaa?

Poikani elää elämäänsä eläinten ympäröimänä, minkä uskon ja toivon olevan hänelle voimavara sekä resurssi elämässä ihmisten keskellä.

Ps. Yhtenä päivänä poikani totesi, että hoidossa hänellä on kaveri, jonka kotona ei ole yhtään hevosta. Toisin sanoen poikani elää maailmassa, jossa oletusarvona on, että perheeseen kuuluu yksi tai useampi hevonen. Ei mikään ihme. Aloin oikein miettiä, että montako sellaista aikuista ihmistä poikani elämässä on, jolla ei hevosia ole. Eipä niitä montaa ole. Elämä eläinten ja eläinihmisten keskellä.

Tepa osti "Topin"

Serkkuni Tepa teki kaupat Hannan kanssa ja osti itselleen Durandon toisen ja viimeisen jälkeläisen Toperin Ducatin. "Topin" emä on KWPN-tamma Lucarla W ja isä tallissani asuva ruuna Durando.

"Topi" asustelee vielä Toperin oriasemalla emänsä kanssa. Marraskuun aikana se tulee kuitenkin muuttamaan omaan yksiöönsä Vesiniitylle. Tämä tarkoittaa sitä, että Tomppa saa veljestään peuhukaverin.

Topista odottelemme Tepan tulevaa kilparatsua. Lajista ei vielä voi sanoa muuta kuin, että mikään ei ole poissuljettua. Topin isä on pitkänlinjan saksalaisen koulujalostuksen tuotos, emä edustaa hyvää hollantilaista hyppylinjaa ja ratsastaja on täysiverinen kenttäratsastaja. Niin että todennäköisin lajivalinta on jotain hevospoolon ja valjakkoajon väliltä :).

Vakavasti ottaen Topi on erittäin hyvin liikkuva ja ryhdikäs oripoika. Sillä on suorat jalka-asennot ja se näyttää hyvinkin siltä, että potkua voisi olla ainakin kouluradoille. Jään odottelemaan.

Tepa tuli Huittisiin

Serkkuni Terhi (Tepa) Kiukkonen muutti syyskuun alussa Seinäjoelta Huittisiin. Tepan tarkoituksena on päättää tradenomiopinnot SAMKin Liiketalouden Huittisten yksikössä ja ratsastaa.

Tepa muistetaan parhaiten parhaiten runsaasti menestystä niittäneen Forrest Gump Jr. -ponin pilottina. Tepa kilpaili "Simolla" vielä juniorivuosinaankin saavuttaen ainakin junioreiden SM-kultaa.

Simon jälkeen Tepalla ei ole ollut omaa hevosta vaan hän on kouluttanut muiden hevosia Pohjanmaalla. Tätä Tepa aikoo tehdä nyt myös Huittisissa. Täältä minun tallistani löytyykin jo neljä Tepan ratsua: Durando ja Pirkko hyppäävät Tepan alla kerran viikossa. Reiskan ratsukoulutuksen Tepa aloittaa välittömästi, kun Reiskan pudotetut pallit on haudattu Vesiniityn maaperään. Tepa myös hyppää tallillani asustavaa suomenhevosoria Virrukkaa, jonka omistaa Carita Mikkola.

PS. Tässä kirjoituksessa esiintyy kymmenen kertaa sana TEPA. Virallisesti Tepa haluaisi olla Terhi. En kuitenkaan voi sallia tätä. Tepa on ollut minulla aina Tepa, niinpä lanseeraan Tepan Tepana myös kaikille huittislaisille :).

I'm back

On se vaan valitettavaa, kun työt häiritsevät harrastuksia. En ole viime viikkoina juurikaan kerinnyt ratsastamaan enkä kirjoittamaan, kuten päiväkirjamerkinnöistäkin käy ilmi.

En oikein edes tiedä, mistä kaiken kertomisen aloittaisi. Niin paljon on ehtinyt tapahtua hevosrintamalla. Jos nyt vaikka sitten aloittaisi jotenkin näistä "kohokohdista".

Luvian kansallisissa kävi se mitä ei ennen ole käynyt: menin ja tipuin. Saavutus kai sekin, kun onnistuu lentämään koulukisoissa. Durando kävi verkassa kuumana ja sinkosi minut maatakiertävälle radalle. Ennen kuin huomasinkaan tutkin Luvian ratsastuskentän pohjan koostumusta.

Onneksi minulla oli kannustusjoukot mukana. Poikani Konsta totesi yks'kantaan: "Äiti mä arvasin että sulle käy noin." Että näin.