Syksy ei vaan oo mun juttu. Olen inhonnut syksyä aina: hevosia pitää alkaa loimittamaan, on pestävä kuraisia jalkoja ja varusteita päivittäin, on aloitettava suunnistusharjoitukset pilkkopimeässä tarhasta talliin ja toisin päin.
Ja joka ikinen syksy on hyväksyttävä se tosiasia, että kun ns. siviili nauttii kynttilän valossa myöhäisestä teehetkestään ja katselee Idolsia, minä rämmin Kontiot jalassa, taskulampun valossa etsien taas sitä v...n kuravelliin uponnutta v...n etukenkää.
Toisin sanoen on jälleen se aika vuodessa, kun tosi-ratsastajuus punnitaan. Ei huvita pimeät pihat, pieni maneesi, treenimatkat pimeässä, ei sitten niin mikään. Yhtään helpommaksi asiaa ei tee se, että Durandoa odottelee jälleen klinikkareissu ja sairasloma. Kyseessä on todennäköisesti uusi lihasrevähdys. Ja kun piti taas alkaa niitä laukanvaihtoja vääntämään, mutta ei kun ei.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Ps. Auta tätiratsastajaa voittamaan syysmasennus ja äänestä mielestäsi paras tapa voittaa se. Vaihtoehdot alla. Äänestä oikealla olevan palikan kautta.
a) Kuvittele hevoset karhuiksi. Ne voi laittaa talviunille moneksi kuukaudeksi, joiden aikana voit tehdä ihan mitä huvittaa: käydä muodikkaasti kaupunkikahviloissa, spinning-tunneilla, lukea kirjaa ja katsella televisiosta kaikki primetime-ohjelmat.
b) Ilmoittaudu mukaan Big Brotheriin. BB-talossa on lämmintä, ulkoilua ei tarvitse harrastaa lainkaan, ruokaa ja juomaa tarjolla omiksi tarpeiksi ja mikä parasta aina on seurana joku, joka ei ole vielä kuullut, miten voitit ne takahikiän tallikilpailut, kun kisan toinen ratsukko hylättiin radalta poistumisen vuoksi.
c) Ryhdistäydy ihminen. Olet itse halunnut neljä hevosta. Sinun on huolehdittava niistä, myös silloin, kun se ei ole niin kivaa. Sitä paitsi ihmisen elämä ei voi aina olla kivaa. SIIS KÄRSI TAUKKI. Kippis vaan, Salkkarit alkaa just. Muista laittaa lämmintä päälle, ulkona on vähän kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti