Kuusi viikkoa oripäiviin

Viikko vähemmän kuin viimeviikolla.

Mitään erityistä ei ole ehtinyt tapahtua viikon aikana. Se on hyvä asia, että suunta ei ole ainakaan ollut alaspäin. Harjoitukset sujuvat mukavasti, etenkin kun on kyse ratsastamisesta. Sanotaanko näin, että kaasu ja jarru ovat löytyneet mutta ohjaustehostinta pitää vielä säätää. Vaihteitten vaihtokaan ei vielä ihan suju portaittain vaan ykkösestä saattaa mennä suoraan vitoselle. Siis hienosäätöä vaille valmis :).

Tässä vaiheessa (kun on jo ilmoittanut oriinsa oripäiville) on erittäin sopiva aika pohtia sitä, että miksi ilmoittaa 3-vuotias ori esitarkastettavaksi. Mitä hyötyä esitarkastuksesta edes on? Jos ori hyväksytään esitarkastuksessa, mutta ei saa astutuslupaa, mitä se hyödyttää? Ei kai mitään. Seuraavana vuonna ori on tuotava suorituskyvyn kokeeseen, jos mielii saada sille astutusluvan. 4-vuotias ei saa käsittääkseni mitään etua siitä, että se on hyväksytty 3-vuotiaana esitarkastuksessa. Siis what's the Point?

Tämä erittäin korkeaa ajattelun tasoa vaativa pähkäilyni tulos on se, että orin esitarkastus on yhtäkuin ei mitään. Eikös 3-vuotiaiden esitarkastus ole tavaallaan sama asia kuin 3-vuotiaiden suorituskyvyn koe, jonka seuraksena ori saa joko vuoden astutusluvan tai ei? Muulla eli esitarkastuksella ei käytännössä ole mitään merkitystä.

Tästä kaikesta lopputuloksena on se, että ajatteleminen ei sovi kaikille. Ei kun jatkamaan harjoituksia.

Ajatuksia tädin päästä

Mistä päästä? Sitä ei täti itsekään tiedä.
Tätiratsastaja päätti aloittaessaan päiväkirjansa kirjoittamisen, että vastaisi ainoastaan sellaisiin päiväkirjamerkinnöistänsä tulleisiin kommentteihin, jotka on jätetty tänne tädin blogiin, omalla nimellä. Täti ei aio osallistua edelleenkään anonyymiin keskusteluun, joka on virinnyt tästä kirjoituksesta http://tatiratsastajanpaivakirja.blogspot.com/2009/01/se-en-ollut-min.html .

Täti haluaa kuitenkin anonyymia keskustelua seuranneena kommentoida ja selventää omia tarkoitusperiään. Täti ei ole auktoriteetti, asiantuntija eikä muutenkaan ansioitunut millään elämän alueella. Täti on vain ehdoton demokratian ja sananvapauden kannattaja sekä puolustaja. Asioista pitää voida keskustella julkisesti ja avoimesti. Erilaisia näkökulmia ja katsantokantoja on voitava tuoda esiin. Muuten toiminta vaikuttaa neuvostoliittolaiselta tai pikemminkin nyky-venäläiseltä.

Meillä ratsumaailmassa on totuttu siihen, että jos kyseenalaistaa päättäjien tai vallankahvassa olevien toimintaa, syyllistyy johonkin täysin ala-arvoiseen. Lautakunnat, toimikunnat ja muut kerhot kun toimivat vapaaehtoisvoimin. Ja kun toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, toimintaa eikä toimijoita ei saa kriittisesti arvioida. Totuushan on kuitenkin se, että vapaaehtoisillakin on valtaa, jota he käyttävät. Ja kun kyseessä on monella toimijalla myös taloudellisista intresseistä eikä vain kivasta kerhopuuhastelusta, on eri toimijoiden toimintaa voitava tarkastella myös tässä valossa. Täti haluaa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että säännöt olisivat samat kaikille.

Täti kirjoittaa omia ajatuksiaan, päätelmiään ja pohdintojaan. Hän kirjoittaa omalla nimellään täysin julkisesti. Siihen ei moni ratsukasvatusihminen ole kuitenkaan halunnut tai uskaltanut lähteä. Se mielestäni kertoo tilanteesta aika paljon.

Lama latistaa vuoden 2009 oripäiviä

Tätiratsastaja täällä taas tutkailee Hevosurheilun perjantainumeroa 23.1.2009. Muutama numero ehti mennä ohi, kun tädin oli keskityttävä kirjoittamaan oikeita juttuja oikeisiin lehtiin. Tämä täällä on siis pelkkää hölynpölyä ;).

Mutta asiaan. Tänään HU:ssa julkaistiin lista vuoden 2009 oripäiville ilmoitetuista oreista Reiska mukaan lukien. Jotenkin listan lukemisesta tuli aika juhlava tunne: minun, harrastelijakasvattajan, varsani nimi luki listassa. Sinä lukijani, saatat ajatella, että eihän tuolle listalle pääsemiseksi vaadita kuin ilmoittautuminen. Siinä oletkin täysin oikeassa. Ei vaadita muuta. Olen kuitenkin käynyt läpi oman kasvattajan kiirastuleni ja pohtinut todella, onko minun omassa puska-metsä-pelto-amatööri-orivarsassani mitään sellaista, minkä orilautakunta haluaisi nähdä parin minuutin ajan. Päädyin siihen, että kyllä siinä ainakin minuutiksi katsottavaa riittää.

Monista radiossa ja tv:ssa pyörineistä "Älä ruoki lamaa"-mainoksista huolimatta lamaa ruokitaan tänä vuonna oripäivillä oikein kunnolla: viime vuoden ennätysoripäivistä tiputusta tulee roimasti. Kun vuonna 2008 oripäiville ilmoitettiin lähes 60 oria, tänä vuonna ilmoittautuneita on vaivaiset 21 oria. Määrä on kutistunut kolmannekseen.

Nyt kannattaisi arvoisan orilautakunnankin osallistua laman taltutustalkoisiin ja hyväksyä mahdollisimman monta kotimaassa astuvaa oritta. Se nimittäin on selvä, että ulkomaisten siirto-oriitten käyttö tulee tänä vuonna romahtamaan. Edulliset, kotimaiset oriit voisivat hieman paikata muuten synkkää tilannetta. Jos tarjolla on oikeasti edullisia vaihtoehtoja, joissa muut kulutkaan eivät nouse tähtitieteellisiksi, voidaan puoliveriratsuvarsojen syntyvyys taata vuonna 2010 edes jollain tasolla.

Seitsemän viikkoa oripäiviin

Seitsemän viikkoa oripäiviin. Reiskaa on valmisteltu koitokseen lokakuusta saakka enemmän ja vähemmän järjestelmällisesti: Reiska hyppää kerran viikossa tai kahdessa, pari kertaa kuussa sillä on ns. kehätreenit, tällä hetkellä ratsastusta on pari-kolme kertaa viikossa, kerran viikossa on juoksutusta vapaana hallissa ja muuten se painii aamusta iltaan kahden muun orikaverin kanssa (kesällinen ja 2-vuotias). Tässä Reiskan tämän hetkinen treeniohjelma pääpiirteittäin.

Hyppääminen kujassa sujuu oikein hyvin. Olen nostanut muutamana viimeisenä kertana okserin 120 cm:iin, joka ei tuota pojalle mitään vaikeuksia. Pikemminkin ongelmana on ylihyppääminen, jolle minä en ainakaan osaa tehdä mitään. Reiska hyppää rohkeasti ja erittäin varovainen.

Kehätreenit sujuvat myös hyvin, ja mieheni Villen kunto on kohentunut huomattavasti syksystä. Kyllä siinä saa pitkäkin mies pistää töppöstä toisen eteen, että ravi on tarpeeksi näyttävää.

Ratsastamista pitää harjoitella vielä runsaasti. Tosin, ratsastuskoehan on vain jalostusluvan saaville oreille, joten en tästä jaksa ihmeemmin stressata. Jos sellainen ihme kuitenkin tapahtuisi, Tepa esittänee Reiskalla kaikki mahdolliset ja mahdottomat kevätjuhlaliikkeet tuomarien iloksi :).

Tosiaan siinä seitsemässä viikossa pitäisi vielä pystyä tekemään vielä seuraavat asiat:

• Saada Reiska toimimaan ratsastajan alla itsenäisesti,
• harjoitella hyppäämistä vieraassa ympäristössä,
• nyppiä rokkitukka,
• hävittää kolmesenttinen talvikarva

Kasvattivierailu ja oripäiväpohdintaa

Hertta (Neblina http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=598120), joka on kasvattini yhdessä Piia Wilpolan kanssa, on ohikulkumatkan välipysäkillä täällä meillä Huittisissa. Olipas vaikeasti sanottu. Hertta jatkaa matkaansa ensi sunnuntaina, päätepysäkkinä on Piian uusi talli Korpilahdella.

Hertta on Noblessen varsa Masterista. Piia osti Noblessen minulta aikanaan kantavana.
Tamma on nyt 2-vuotias, musta ja mukavan näköinen kouluhevosen alku. Se on myös myytävänä.

Huomenna on viimeinen ilmoittautumispäivä kevään oripäiville. Taidan ilmoittaa Reiskan. Toistaiseksi ainakin näyttää siltä, että Reiska olisi maaliskuussa oripäivien edellyttämässä kunnossa. Mutta sen lopullisen tilanteenhan näkee vasta sitten myöhemmin. Nyt on nyt ja silloin on silloin. Jos en muuta tästä hevosmaailmasta ole oppinut niin ainakin sen, että parissa kuukaudessa ehtii tapahtumaan paljon.

Kalle-kaulushaikara vuokrasi karsinan

Kyllä meillä joskus asui vähän aikaa kanahaukan poikanen saunassa mutta nyt tallissa asuu kaulushaikara. Yksi karsinapaikka oli vapaa, ja mies päätti asuttaa siihen löytämänsä loukkaantuneen kaulushaikaran. Seuranaan karsinassa haikaralla on kolmessa pesuvadissa eläviä kaloja, joita kaveri sitten ensi nälkäänsä pyydystää ja sitten mutustelee. Kalan on kuulemma oltava takuu tuoretta. Onneksi joku oli käynyt pilkillä tänään.

Eipä tuo veikeä otus meillä kauaa vanhene, sillä ilmeisesti jo huomenna se saa linja-auto kyydin Korkeasaareen, jossa se elelee siipirikon elämää eläintarhan vierailijoiden ilona.

Hevot eivät uudesta asukista sen kummempia piitanneet vaan jatkoivat entiseen malliin. Yleensä kaikille muutoksille yliherkkä Durandokaan ei saanut mitään stressioireita vaan olla möllötteli tyytyväisenä toipilaan elämäänsä. Durandon terapiaratsastus sujui tänään suhteellisen hyvin vaikka priimaksi pollea ei voi vieläkään edes hyvällä tahdolla kutsua.

"Lunta tulvillaan...

...on raikas talvi sää. Ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää." Ja se siitä joulusta sitten, onneksi. Liika lomailu ei tee hyvää ruumiille (pitäisikö mennä rasvaimuun?) eikä etenkään mielelle (Miksi joku on jättänyt keittiönpöydälle psykiatrin puhelinnumeron?). Tavallinen arki naisen tiellä pitää ja hevosen selässä, sanon minä.

Lunta siis on tullut sen kaksi senttiä, niin että näyttää siltä että on talvi. Liinakotkaan eivät tänään talliin jääneet (lue viisi rautiasta ja kaksi mustaa) vaan pääsivät kaikki lenkkeilemään. Rautias nro 1 eli Reiska sai taas kuskin kyytiinsä ja tällä kertaa mentiin oikein monta kierrosta käyntiä. Hyvin meni.

Mustahevonen liikkui tänään hieman paremmin ja innokkaammin. Toivottavasti lihasongelmat alkavat vihdoin hellittää. Olisi kyllä syytä tulla sen käänteen parempaan. Pilotti alkaa muuten olla valmis vaihtamaan hevoset kuntopyörään tai sykemittariin.

Se en ollut minä!

Uskokaa nyt jo, se en ollut minä! Näin vakuuttelee Hevosurheilun 31.12. kirjoitus Markus Lindblomista. Kirjoitus käsittelee yleisesti suomalaista ratsukasvatusta mutta jutun ”pointti” on selvä: Markus Lindblom haluaa pestä kätensä nyt tänä vuonna voimaan tulleiden oripäivien uudistuksista. Hän sanoo jutussa ”ei” uudistuksille, koska hänen mielestään entisessä systeemissä ei ollut mitään vikaa.

Lindblomin vakuuttelu vanhan systeemin toimivuudesta tuntuu lähinnä kornilta, sillä selvää on että Lindblom kuuluu Ratsujalostusliiton vaikutusvaltaisimpiin taustavaikuttajiin. Ja on todellakin selvää, että hän on ollut tietoinen ja vaikuttamassa ainakin taustalla nyt voimaan tulleisiin uudistuksiin. Lindblom tuntuu haluavan vakuuttaa lukijan siitä, etteivät uudistukset tulleet siitä syystä, mitä tapahtui Lindblomin hevoselle viime vuonna suorituskyvyn testissä.

Onhan se melkoinen yhteen sattuma, että juuri viimevuotisen tapahtuman jälkeen testejä muutetaan, kun niitä olisi pitänyt ja voinut muuttaa aikoja sitten. Kertauksen vuoksi: Lindblomin Quali Quanti ei toiminut testiratsastajansa alla ja oli haluton yhteistyöhön. Testiratsastaja ei halunnut jatkaa mahdotonta tehtävää. No, Quali Quanti hyväksyttiin kuitenkin. Lindblom syyttää jutussa levotonta, liikehtinyttä yleisöä. Minun silmiini (olin paikalla) Quali Quanti oli valmistelematon. Oman ratsastajansa alla se ei näyttänyt yhtään sen valmistellummalta. Edes kuski ei päässyt kyytiin ilman avustajia, vaikka säännöissä nimenomaan sanotaan, että selkään on mentävä ilman kiinnipitäjää.

Quali Quanti hyväksyttiin ja oritesti muutettiin täksi vuodeksi niin, ettei testiratsastajaa enää ole koulukokeessa estehevosille ja päinvastoin. Ei ihme että Lindblomilla on tarve puolustaa vanhaa systeemiä. Muuten näyttäisi pahalta.

Uudistus tulee joka tapauksessa tarpeeseen oli se sitten tapahtunut herra Lindblomin myötävaikutuksella tai ei. Toivon hartaasti, että jalostukseen hyväksytään näin enemmän oreja. Ainoastaan Suomessa astuvien ja myös edullisten orien määrää kasvattamalla myös syntyvien varsojen määrän on mahdollista lisääntyä. Kyllä, olen todella sitä mieltä, että suuresta määrästä tulee suuremmalla todennäköisyydellä huippuja.