Ensimmäisen kerran koko kasvattajahistoriani aikana (no joo, on se aika tynkä mutta kuitenkin) vein maitovarsan näyttelyihin. En tiedä, mistä moinen innostus ja suoranainen uhkarohkeus oikein virisi mutta luultavasti kasvattamani kesällisen tammavarsan Florecienten ostanut Emmi oli ehkä riittävän määrätietoinen ja ilmoitti sinnikkäästi ”Sissin” viikonloppuna Ypäjällä järjestettyyn EBEF - European Breeding Event Finlandiin 2011.
 |
| Kuva: Emilia Nisu |
Epäluuloisuuteni kaikkeen maitovarsahässäkkään johtunee siitä, että kaikki tähänastiset varsan kuljetuskokemukset ovat olleet niin kammottavia, että en ole halunnut leikkiin ryhtyä. Ei esimerkiksi tarvitse mennä kuin kesä taaksepäin, niin muistuu mieleen, kuinka Tuukka-varsaa vietiin klinikalle. Ville joutui matkustamaan kopissa koko matkan (toivottavasti tätä ei lue kukaan virkaintoinen poliisi. Kaikennäköisiä omalla kuvalla varustettuja maksulappuja tippuu muutenkin postiluukusta ihan riittävän usein). Tuukka kun keksi leikkiä kopissa oravaa ja kiipesi kopissa kaikkea mahdollista ja mahdotonta pitkin: välillä laidan yli, ruokinta pöydälle, puomin yli, seiniä pitkin jne. Loppu viimeksi se taisi matkustaa etujalat Ville sylissä. Jep, toimivaa ja turvallista hevosen kuljetusta.
En siis varsinaisesti jännittänyt koko näyttelyssä muuta kuin sitä kuljetusta. Villekin ilmoitti, että häntä ei sinne koppiin enää laiteta. Kumma tyyppi. Ei ole nykyajan miehissä enää sellaista taistelutahtoa ja ryhmähenkeä kuin muskettisotureilla: Kaikki yhden ja yksi mies kaikkien vaimon hevosten puolesta…
Lopulta se kuljetus sujui sitten kuin oppikirjoissa, eikä kopissa tapahtunut ajonaikana minkäänlaista liikehdintää. Mutta se lastaus olikin sitten ihan oma operaationsa, jonka vuoksi myöhästyttiin koko geimeistä. Ei mennyt Sissi suosiolla koppiin edes äitinsä perässä. Yritettiin Villen kanssa kantaa varsa sinne, mutta ei riittäneet enää meikäläisen voimat neljäkuisen varsan kantamiseen. No, vinssattiin varsa sitten koppiin köysi apuna. Aikaa siinä vaan paloi sen verran, että oli pakko saapua näyttelyyn muodikkaasti puolituntia myöhässä.
Onneksi ei kuitenkaan luovutettu, sillä arviot varsasta olivat aivan loistavat. Floreciente sai kaikkien tuomareiden keskiarvoksi 7,86. Dr. Ludwig Christmann (Hannoveraner Verband) antoi Sissille päivän parhaat pisteet, joita tavaan vieläkin hurmosta muistuttavassa tilassa viiden minuutin välein.
Rakenne: Hyvin kehittynyt kaunis pää ja suuret silmät, kaunis ylälinja ja hyvä lautanen 8,5
Liikkeet: Oikein hyvä käynti – hyvä yliastunta, aktiivinen takaosa 8,5
Yleisarvio: Erittäin hieno varsa! 9
Eipä tähän ole mitään lisättävää. Joskus tämäkin harrastus voi näyttää hyvät puolensa :).
