Reiska ja Tomppa liikkeessä

Tässä pienet näytteet Reiskasta ja Tompasta talvikunnossa. Aika vaikeaa tuntuu olevan tämä videoiden lataaminen tänne blogiin, kestää tovin jos toisenkin. Laittelen näitä tänne lisää, kunhan atk-tuki saa työnsä tehtyä :).

Pojat talvipäivänä

Pitkästä aikaa oli ihan mukava ilma. Aurinko paistoi ja oli peräti kuusi astetta pakkasta! Hyvä päivä kuvata poikia, jotka ovat muuttuneet syksystä melkoisesti. Tässä muutama onnistuneimmista otoksista.

Pallit pois joulun kunniaksi

Joimme hetki sitten glögiä sen kunniaksi, että eläinlääkäri kävi pudottamassa Virrukan pallit. Julmaa vai mitä? Virrukka-raasu on vielä onnellisen tietämätön kohtalostaan, mutta eiköhän se totuus valkene viimeistään siinä vaiheessa, kun kipulääke lakkaa vaikuttamasta. Tallissa on nyt sitten yksi ori vähemmän. Kolme on kuitenkin vielä jäljellä, joten eiköhän näitä pallien pudottajaisia lähitulevaisuudessa vielä pidetä.

Ruunauksen yhteydessä muut hevoset rokotettiin. Ajankohta tähän on mitä parhain, sillä influenssa on riehunut jo jonkin aikaa ilmeisesti myös täällä Huittisissa. Kummallakaan, kesällisellä eikä vuotiaalla, varsalla ei vielä ollut ensimmäistäkään rokotusta, joten kyllä sitä vähän on sydän syrjällään pelännyt influessan tuloa myös tänne Vesiniitylle. No, nyt pitäisi sitten vastetta sille viheliäiselle influessallekin olla.

Rokottamatta jäi ainoastaan Durando, jonka Hanna rokotti jo sen sairasloman alkajaisiksi. Hyvä niin, sillä Durando on nyt vihdoin siinä kunnossa, että sillä voi ratsastaa normaalisti. Se ei tarvitse yhtään lisää lomailua.

Kuka voi tulevaisuudessa pitää hevosia?

Onko tulevaisuuden hevosen pitäjällä oltava 100 hehtaarin maatila ja vähintään 100 000 euron vuosittaiset tulot? Perjantain 12.12. Hevosurheilun Vieraskynässä Juha Salonen kysyy: ”Onko eläinten elintasokilpailu alkanut?” Erittäin ajankohtaisessa kirjoituksessaan Salonen on huolissaan ympäristöhallinnon ajamasta uudesta eläinsuojelukäsitteestä, jossa hänen mielestään hevosia inhimillistetään ja niille vaaditaan paremmat elinolosuhteet kuin enemmistöllä maapallon ihmisistä on käytössään. Salonen ottaa kantaa myös uusiin hevosten pitoa koskeviin, tiukentuviin ympäristömääräyksiin.

Salonen kertoo eläinsuojelun ylilyönneistä naapurimaassamme Ruotsissa ja otaksuu, että on vain ajan kysymys, milloin samanlaisia ylilyöntejä tapahtuu täällä meillä Suomessa. Salosen mielestä hevosen on saatava elää hevosen elämää päivittäisine mutakylpyineen. Kun lakeja ja säädöksiä tekevät urbaanit, maalaiselämästä vieraantuneet ihmiset seuraukset ovat sen mukaisia: naapurit voivat tehdä eläinsuojeluviranomaiselle ilmoituksen mitä, meille maalaisille, käsittämättömimmästä syystä: esim. tarha on liian kurainen, tarhassa ei ole kuivaa kohtaa tai suojaa sateelta, tarha on talvella jäinen ja liukas tai hevosella on liian pieni tarha 100 hehtaarin laitumen sijaan.

Toki me kaikki hevosihmiset haluaisimme tarjota hevosellemme aina kuivan tai jäättömän tarhan, mutta Suomen olosuhteissa se ei vaan ole aina mahdollista. Nyt kun vettä on satanut yhteen putkeen kolme kuukautta eikä pakkasesta ole tietoakaan, tarhat muistuttavat lähinnä sikolättiä. Täällä meillä vettä on joka paikassa niin paljon, että se ei enää laske mihinkään. On myös hyvin todennäköistä, että kun pakkanen vihdoin tulee, seuraavaksi tarhat ovat jäisiä. Toki aion kunnostaa tarhat sopimaan paremmin nykyiseen, leutoon talveen. Mutta kuiviksi jäättömiksi niitä ei saa kuin maalämmitysjärjestelmällä. Tähänkö sitten pitäisi ryhtyä? Syyllistynkö siis eläinten huonoon kohteluun viedessäni hevoseni näihin ulkoilemaan näihin olosuhteisiin?

Onneksi ainakaan lähin naapurini ei ole sitä mieltä. Kohta 90 ikävuottaan lähestyvä teräsmummo jaksaa ihmetellä nykyistä hevosenhoitoa eikä voi ymmärtää, miksi hevoselle laitetaan loimia tai syötetään lisärehuja; ennen perunankuoret ja oluen mäski riittivät. Ei siis tarvitse pelätä, että ainakaan naapurini hälyttäisi viranomaiset paikalle.

Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Pekka Soini vastaa Salosen kirjoitukseen vain ympäristökysymysten osalta, mikä on helppo ratkaisu. Ympäristötalkoisiin on kaikkien osallistuttava, myös hevosihmisten. Se on selvä. Mutta tähän toiseen asiaan, hevosten tiukentuviin olosuhdevaatimuksiin, hän ei ota kantaa. Mielestäni kuitenkin Hippoksen kaltaisen organisaation on pidettävä julkista keskustelua yllä siitä, miten ja milloin hevosten elinympäristö on Suomen olosuhteissa hyvä. Ylilyönnit mahdollistava lainsäädäntö vaikeuttaa hevosten pitoa ja siten koko hevostaloutta. On helppo piiloutua virkakielisten ilmausten taakse ja puhua normikokonaisuuksista, prosesseista ja kategorisista määräyksistä. Näin välttyy ottamasta kantaa mihinkään ja varmistaa sen, ettei oikeasti sano yhtään mitään.

Hyppy-sunnuntai

Olemme ottaneet tavaksi hypyttää varsoja aina sunnuntaisin. Sunnuntai kun on ainoa päivä, jolloin on aikaa rakentaa ja purkaa hypytyskuja sekä hypyttää ne varsat.

Tänään koko orikatras hyppäsi hyvin ja mielellään; homma alkaa olla niille ilmeisesti jo rutiinia. Erityisesti on kuitenkin mainittava Reiska, joka parantaa kerta kerran jälkeen. Nostimme okserin ensimmäistä kertaa 120 cm:iin, eikä poika epäröinyt yhtään. Rohkeutta ja intoa tuntuu riittävän. Aika hyvin kouluhevoseksi. Tekniikasta en osaa sanoa muuta kuin, että Reiska avaa hyvin takaa. Etujalkoja kun ei pahemmin takaa päin näy.

Päästäkseen mahdollisimman vähällä esteiden edestakaisella kantamisella Tepa hyppäsi myös Pirkon tänään. Pirkko sai eteensä portin, jonka se ylitti heti ensi yrittämällä. Hyvä, hyvä, hyvä! Eipä olisi vielä pari kuukautta sitten uskonut, että se semmoisen yli voisi joskus vapaaehtoisesti mennä. Tepalle tämä on kyllä puhdas työvoitto; kaksinkamppailu alkaa kääntyä Tepan eduksi :).

Onnea KT-tallin Kauko ja Teija!

Hevosurheilu 5.12.2008 kertoo äetsäläispariskunnasta Kauko ja Teija Tuomisesta, jotka ovat olleet ratsastuskouluyrittäjiä pian 30 vuotta. Aika on kohdellut pariskuntaa hellästi, sillä mielestäni he näyttävät HU:n kuvassa aivan samalta kuin 27 vuotta sitten!

27 vuotta sitten isä vei tyttärensä Huittisten kauppaoppilaitoksen vappumarkkinoille. Vappumarkkinoilla he törmäsivät isän nuoruuden ystävään Kauko Tuomiseen, joka ajelutti ponillaan Elmerillä markkinaväkeä. Kauko vei isän ja tyttären ajelulle ja kehotti isää tuomaan tyttärensä Keikyän Heinimaahan ratsastamaan.

- Toi Kauko taitaa olla aika kaheli, kun se tuollaisten ponien kanssa pelaa, totesi isä poniajelun jälkeen tyttärelleen. Kauko ei ollut kaheli vaan visionääri, joka jo tuolloin 1980-luvun alussa uskoi ratsastusharrastukseen. Itseasiassa isä tajusi liian myöhään olevansa kaheli vietyään tyttärensä Heinimaahan ratsastamaan, sillä sillä tiellä tytär on vieläkin tänäpäivänä, tätiratsastajana.

Tätiratsastaja haluaa sydämmestään onnitella seudun ratsastusharrastuksen uranuurtajia Kaukoa ja Teijaa. Ilman teitä moni seudun kilparatsastajista harrastaisi naisvoimistelua, joogaa, kankaanpainantaa tai jotain muuta täysin käsittämätöntä :).

Reiska on korkattu

Tänään oli viimein se päivä, kun Reiska korkattiin ratsuhevosena. Kippis sille! Kippasin kuin kippasinkin Tepan kyytiin ihan onnistuneesti. Vielä ei voi puhua ratsastamisesta, mutta selässä on käyty ja pysytty :).

Reiskan kanssa on pakko edetä varovaisesti. Se on kuuliainen mutta erittäin arka hevonen, joka pelästyessään pystyy aika rajuun menoon. Reiska on takuulla kiltein koulutuksessani ollut varsa; arkuutensa vuoksi sille ei tulisi edes mieleen kyseenalaistaa, kuka tätä orkesteria oikein johtaa. Mutta pelästyttää sitä ei saa millään äkkinäisellä toiminnalla. Kaikkiin uusiin asioihin on otettava aikaa. Niinpä ratsastuskin on varmaan vielä kuukauden verran selässä istumista ja käyntiä talutuksessa niin kaun, ettei poikaa enää paino selässä pelota.

Durando alkaa olla jo oikein hyvä. Intoa riittää ja liike on jo lähes entisenlainen. Kaarteet tuottavat vielä vaikeuksia. Täytyy ottaa vielä melko rauhallisesti ensi viikkoon saakka, jolloin toivottavasti saadaan terveen hevosen paperit ultrassa.

Perjantaina Durando saa kiropraktisen hoidon. Uskoisin sen auttavan Durandoa suoristumaan pitkän vaseman kyljen säästelyn jälkeen.