Selvisimme kuin selvisimmekin Durandon kanssa hengissä valmennuksesta. Ypäjän estehallin turvalliset olosuhteet loivat meille siihen hyvät edellytykset. Valmennus sujuikin noin niin kuin teknisesti ottaen ihan hyvin, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että ei ollut liian lähelle tulevia suomenhevosia eikä siten mitään katapulttihyppelöitäkään.
Yhteenvetona valmennustunnista todettakoon, että emme päässeet ylpistymään liioista kehuista:). Kuten arvata saattaa, istuntani oli juuri niin kehno kuin aikaisemmin arvelin: jalat heiluivat, kädet heiluivat, polvet puristivat ja istunta on liian takakenossa ( Onneksi korvani sentään olivat hiljaa ja samassa asennossa:)).
Kyllä se Durando hyvin liikkui (kymmenen sekunnin pätkissä, ehkä kaksikin kertaa). Jäämme harjoittelemaan herkempää reagointia, eteenpäin pyrkimystä, pidempää muotoa ja suorempaa kaulaa. Jep jep, taidan liittyä Merkilliset masokistit ry:n riveihin…
perjantai 30. toukokuuta 2008
maanantai 26. toukokuuta 2008
Kasvattajapäivien saldo ja katse tuleviin koitoksiin
Tuloksena Reiskan 38 (8-8-7-8-7) pistettä ja tallimme vieraileva tähtösen 40 (9-8-7-7-9) pistettä parhaana 2-vuotiaana tammana. Ei huono, mutta Reiskan saama seiska ravista jäi ehkä hieman kismittämään. Eipä ravi paras mahdollinen Reiskan ravi ollut, mutta kun se ravi on sen paras puoli tähän mennessä ollut. No eipä ainakaan tarvitse jäädä arpomaan, että pitääkö orina vai ruunatako. Olisi ymmärtänyt juosta paremmin, niin olisi ehkä saanut pitää ne pallinsa. Saapahan tätiratsastajakin alleen ruunan oriin sijasta, mikä on kuitenkin ympäristöystävällisin ja humaanein vaihtoehto, aivan kaikkien kannalta.
Sain sitten tänään ylitettyä sen Mount Everestin ja kilautin valmentajalle. Sovin tunnin torstaiksi, kääk! Yritin kovasti vedota valkun pehmeään puoleen (jos sellainen ylipäätään on olemassa) ja kertoa hänelle, miten minun ja Durandon sairastelu on vaikuttanut molempien fyysiseen kuntoon. Siksi me toki ansaitsisimme pehmeän laskun valmentautumiseen, helppoja harjoituksia (tai kai sekin riittäisi, että kovin kovaäänistä palautetta ei koko tuntia tulisi :)). En tiedä, oliko tällä vetoomuksella mitään vaikutusta. Sen näemme torstaina, minkälainen K:N. Special meitä odottaa…
Sain sitten tänään ylitettyä sen Mount Everestin ja kilautin valmentajalle. Sovin tunnin torstaiksi, kääk! Yritin kovasti vedota valkun pehmeään puoleen (jos sellainen ylipäätään on olemassa) ja kertoa hänelle, miten minun ja Durandon sairastelu on vaikuttanut molempien fyysiseen kuntoon. Siksi me toki ansaitsisimme pehmeän laskun valmentautumiseen, helppoja harjoituksia (tai kai sekin riittäisi, että kovin kovaäänistä palautetta ei koko tuntia tulisi :)). En tiedä, oliko tällä vetoomuksella mitään vaikutusta. Sen näemme torstaina, minkälainen K:N. Special meitä odottaa…
torstai 22. toukokuuta 2008
Reiska pääsi Kyvyt esiin -finaaliin!
Reiska (Rhymester) selvitti kuin selvittikin tiensä Kyvyt esiin -askellajifinaaliin. Johan oli yllätys, sillä Reiskan karsintapisteet ja arviot eivät olleet mitenkään finaalitasoisia. Valinnoissa ei onneksi ollut otettu pelkästään pistemääriä huomioon, mikä olisikin ollut oikeusmurha, sillä eri tuomareiden antamia pisteitä ei voi verrata suoraan toisiinsa.
Reiska valmistautuu finaaliin pääasiassa orilaitumella oleillen. Syksyn tullen täytynee muutama hyppykujaharjoituskin ottaa.
Reiska valmistautuu finaaliin pääasiassa orilaitumella oleillen. Syksyn tullen täytynee muutama hyppykujaharjoituskin ottaa.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Milloin tätiratsastajan on aika siirtyä tätiratsuihin -kyselyn tulokset
Tätiratsastajan on aika siirtyä tätiratsuihin, kun on tullut vuoranneeksi maneesin laidat vaahtomuovipatjoilla. Suurin osa teistä lukijoistani oli sitä mieltä, joten siihen on luottaminen. Good for me I think. Vielä ei ole hevosenvaihtoviikot.
Ensimmäinen kyselyn vaihtoehto: Kun ratsastaminen vaatii erityistä urheutta. Kyllä, ratsastaminen etenkin nuorilla hevosilla on vaatinut joskus erityistä urheutta. Vaihdan tätiratsuihin, kun urheutta tarvitaan joka kerta tai… joka toinen kerta.
Toinen kyselyn vaihtoehto: Kun mies ehdottaa sisään ratsastettavan varsan viemistä ammattilaiselle. Näinkin on jo käynyt, mutta en anna sen häiritä tätiratsastajan vahvaa itseluottamusta. Minulla on mahdollisuus harrastaa ko. varsalla rodeoratsastusta vielä sen ammattilaisreissunkin jälkeen, joten tämänkään vuoksi en vielä vaihda tätiratsuihin. Posottelen entiseen malliin.
Kolmas kyselyn vaihtoehto: Kun on tullut vuoranneeksi maneesin laidat vaahtomuovipatjoilla. En ole tehnyt tätä vielä. Operaatio on vielä ollut harkinnan asteella, mutta kun sen toteutan. Lupaan vaihtaa jokaisen omistamani hevosen 18−20-vuotiaseen eläkkeelle siirrettyyn vikellyshevoseen.
Neljäs vaihtoehto: Kun ratsautumiseen tarvitaan nosturi. Tämä vaihtoehto sai toiseksi eniten ääniä, joten se on siis otettava huomioon. Kun hankin nosturin päästäkseni hevosen selkään, tallista löytynee muutama Koffin entinen olutvankkurihevonen tai vastaava suuri, vankka ja hidasliikkeinen luottoruuna.
Kiitos sinulle kyselyyn vastanneelle! Pysyhän valppaana, niitä tulee vielä lisää :).
Ensimmäinen kyselyn vaihtoehto: Kun ratsastaminen vaatii erityistä urheutta. Kyllä, ratsastaminen etenkin nuorilla hevosilla on vaatinut joskus erityistä urheutta. Vaihdan tätiratsuihin, kun urheutta tarvitaan joka kerta tai… joka toinen kerta.
Toinen kyselyn vaihtoehto: Kun mies ehdottaa sisään ratsastettavan varsan viemistä ammattilaiselle. Näinkin on jo käynyt, mutta en anna sen häiritä tätiratsastajan vahvaa itseluottamusta. Minulla on mahdollisuus harrastaa ko. varsalla rodeoratsastusta vielä sen ammattilaisreissunkin jälkeen, joten tämänkään vuoksi en vielä vaihda tätiratsuihin. Posottelen entiseen malliin.
Kolmas kyselyn vaihtoehto: Kun on tullut vuoranneeksi maneesin laidat vaahtomuovipatjoilla. En ole tehnyt tätä vielä. Operaatio on vielä ollut harkinnan asteella, mutta kun sen toteutan. Lupaan vaihtaa jokaisen omistamani hevosen 18−20-vuotiaseen eläkkeelle siirrettyyn vikellyshevoseen.
Neljäs vaihtoehto: Kun ratsautumiseen tarvitaan nosturi. Tämä vaihtoehto sai toiseksi eniten ääniä, joten se on siis otettava huomioon. Kun hankin nosturin päästäkseni hevosen selkään, tallista löytynee muutama Koffin entinen olutvankkurihevonen tai vastaava suuri, vankka ja hidasliikkeinen luottoruuna.
Kiitos sinulle kyselyyn vastanneelle! Pysyhän valppaana, niitä tulee vielä lisää :).
lauantai 17. toukokuuta 2008
Kasvattajapäivien lähestyessä
Kasvattajapäiviin on tänään tasan viikko aikaa. Omista kasvateista vain Reiska (i: Riant, e: Noblesse) osallistuu tänä vuonna ko. päiville. Siiri (i: Fair Play, e: Noblesse) asuu Joensuussa eikä pitkän matkan vuoksi matkusta Ypäjälle, samoin Neblina (i: Master, e: Noblesse) osallistuu ilmeisesti lähimpään näyttelyyn vasta syksyllä Korpilahdella.
Reiska valmistautuu vuoden kovimpaan kauneusmittelöön alppimajaharjoittelulla, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että se viettää yöt ulkona toisen orivarsani Tompan (i: Durando, e: Primera Dama) kanssa. Tämä korkeanpaikan leiritys oli pakon sanelema toimenpide, sillä pollet eivät olisi enää muuten mahtuneet talliin. Niin että jos menestystä tulee, happipitoinen ja raikas (lue pakkanen ja lumisade) sää ovat tehneet viimeisen silauksen kestävälle näyttelykunnolle.
Kuskaan myös yhden tallissamme olevan tamman näytille, joten molempina näyttelypäivinä on jotakin jännitettävää. Minun roolini on pelkkä varsojen puunaaminen juhlakuntoon, sillä mieheni Ville esittää varsat, mikä on erinomainen asia. Minun suomalais-ugrilaisella ruumiinrakenteellani ei lujaa juosta ja kyllä se niin vain on, että hevosen esittäminen maasta käsin on sekä tekniikka- että fysiikkalaji.
Liian usein sitä näkee huonosti esitettyjä varsoja: esittäjä ei jaksa juosta tarpeeksi kovaa, esittäjällä ei ole tarpeeksi voimaa tai auktoriteettiä pitää kiinni villiintyvästä varsasta tai esittäjällä ei ole uskallusta juosta tarpeeksi kovaa, sillä varsa karkaa laukalle eikä esittäjän voimat riitä palauttamaan sitä raville. Pelko voimakasta varsaa kohtaan johtaa usein myös kovaan suusta riuhtomiseen, mikä saa varsan ymmälleen: ensin sitä on käsketty eteen, ja kun se lähtee eteen, riuhdotaankin suusta takaisin. Seuraavaksi varsa onkin sitten takajaloillaan, kun ylöspäin on ainoa suunta johon pääsee.
Usein riittäisi se, että ohjaksissa on riittävän voimakas, rauhallinen ja pitkäjalkainen (lue mies) henkilö. Suurin osa varsoista kyllä huomaa, kun taluttaja jaksaa pitää vastaan vaikka se tekisi millaisia loikkia. Pulassa olisin siis minäkin, jos joutuisin varsani itse esittämään.
Reiska valmistautuu vuoden kovimpaan kauneusmittelöön alppimajaharjoittelulla, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että se viettää yöt ulkona toisen orivarsani Tompan (i: Durando, e: Primera Dama) kanssa. Tämä korkeanpaikan leiritys oli pakon sanelema toimenpide, sillä pollet eivät olisi enää muuten mahtuneet talliin. Niin että jos menestystä tulee, happipitoinen ja raikas (lue pakkanen ja lumisade) sää ovat tehneet viimeisen silauksen kestävälle näyttelykunnolle.
Kuskaan myös yhden tallissamme olevan tamman näytille, joten molempina näyttelypäivinä on jotakin jännitettävää. Minun roolini on pelkkä varsojen puunaaminen juhlakuntoon, sillä mieheni Ville esittää varsat, mikä on erinomainen asia. Minun suomalais-ugrilaisella ruumiinrakenteellani ei lujaa juosta ja kyllä se niin vain on, että hevosen esittäminen maasta käsin on sekä tekniikka- että fysiikkalaji.
Liian usein sitä näkee huonosti esitettyjä varsoja: esittäjä ei jaksa juosta tarpeeksi kovaa, esittäjällä ei ole tarpeeksi voimaa tai auktoriteettiä pitää kiinni villiintyvästä varsasta tai esittäjällä ei ole uskallusta juosta tarpeeksi kovaa, sillä varsa karkaa laukalle eikä esittäjän voimat riitä palauttamaan sitä raville. Pelko voimakasta varsaa kohtaan johtaa usein myös kovaan suusta riuhtomiseen, mikä saa varsan ymmälleen: ensin sitä on käsketty eteen, ja kun se lähtee eteen, riuhdotaankin suusta takaisin. Seuraavaksi varsa onkin sitten takajaloillaan, kun ylöspäin on ainoa suunta johon pääsee.
Usein riittäisi se, että ohjaksissa on riittävän voimakas, rauhallinen ja pitkäjalkainen (lue mies) henkilö. Suurin osa varsoista kyllä huomaa, kun taluttaja jaksaa pitää vastaan vaikka se tekisi millaisia loikkia. Pulassa olisin siis minäkin, jos joutuisin varsani itse esittämään.
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Valloitettavana ainakin yksi kerrostalo ja Mount Everest
Viime viikonloppuna talliin saapui uusi kerrostalonkokoinen ulkomaalaisvahvistus Saksasta. Tallin uusi ”heittoistuin” on 180-senttinen tolppajalka Lasse. Lasse-ruunan 4 v. kokoa kuvaa hyvin se, että Durando näyttää viereisessä karsinassa siihen verrattuna Gotlannin russ-ponilta.
Onhan näitä isoja otuksia ennenkin nähty esim. Zoolandian kirahvi-tarhassa.
Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi kuitenkin se, että minun on määrä ratsastaa tällä jättiläisellä. En vain ole vielä keksinyt, miten sinne satulaan sitten oikein pääsee. Minä 168 senttiä pitkä naisihminen yletän Lassea ehkä juuri ja juuri lapaan saakka.
Perusperiaatteisiini on tähän mennessä kuulunut, että kapuan hevosen selkään aina ilman tuolia tai muuta avustusta. Vastustan muutenkin kaikennäköisiä vippaskonsteja nuorten hevosten kanssa. Mutta Lassen selkään minulla ei ole kerta kaikkiaan mitään asiaa ilman jotakin apuvälinettä. Jatkan tänään Lassen mittailua maasta käsin ja kauhistelen sen kokoa. Ehkä sitä siinä puuhassa tulee jokin keino keksittyä, miten sitä itsensä satulaan saa. Tosiasia kuitenkin on, että tämä hevonen tarvitsi pilotikseen jonkun NBA-koripalloliigasta.
Durando alkaa olla pikkuhiljaa iskussa. Minulla oli eilen pitkästä aikaa sellainen olo, että josko sitä kuitenkin tänä kesänä johonkin kilpailuihin vielä pääsisi. Ensin täytyisi kuitenkin ylittää se suurin kynnys: rimpauttaa valmentajalle ja sopia aika valmennukseen. Ja se kynnys on kasvanut puolen vuoden aikana ainakin Mount Everestiksi. Odotettavissa kun on täysin repsahtanut istunta, väärä tempo, hidas hevonen, epätäsmälliset siirtymiset, liian isot voltit, liian syvä muoto jne. Pitäisikö vielä sittenkin vielä treenata yksikseen kuukauden verran?
Onhan näitä isoja otuksia ennenkin nähty esim. Zoolandian kirahvi-tarhassa.
Tilanteen tekee mielenkiintoiseksi kuitenkin se, että minun on määrä ratsastaa tällä jättiläisellä. En vain ole vielä keksinyt, miten sinne satulaan sitten oikein pääsee. Minä 168 senttiä pitkä naisihminen yletän Lassea ehkä juuri ja juuri lapaan saakka.
Perusperiaatteisiini on tähän mennessä kuulunut, että kapuan hevosen selkään aina ilman tuolia tai muuta avustusta. Vastustan muutenkin kaikennäköisiä vippaskonsteja nuorten hevosten kanssa. Mutta Lassen selkään minulla ei ole kerta kaikkiaan mitään asiaa ilman jotakin apuvälinettä. Jatkan tänään Lassen mittailua maasta käsin ja kauhistelen sen kokoa. Ehkä sitä siinä puuhassa tulee jokin keino keksittyä, miten sitä itsensä satulaan saa. Tosiasia kuitenkin on, että tämä hevonen tarvitsi pilotikseen jonkun NBA-koripalloliigasta.
Durando alkaa olla pikkuhiljaa iskussa. Minulla oli eilen pitkästä aikaa sellainen olo, että josko sitä kuitenkin tänä kesänä johonkin kilpailuihin vielä pääsisi. Ensin täytyisi kuitenkin ylittää se suurin kynnys: rimpauttaa valmentajalle ja sopia aika valmennukseen. Ja se kynnys on kasvanut puolen vuoden aikana ainakin Mount Everestiksi. Odotettavissa kun on täysin repsahtanut istunta, väärä tempo, hidas hevonen, epätäsmälliset siirtymiset, liian isot voltit, liian syvä muoto jne. Pitäisikö vielä sittenkin vielä treenata yksikseen kuukauden verran?
maanantai 5. toukokuuta 2008
Reiskan kyvyt esiin -askellajiarviot
Kyvyt esiin askellajiarviot:
Käynti
”Puhdas, mutta saisi olla matkaa voittavampaa, ajoittain jännittynyt takaa”
Arvio: tyydyttävä
Ravi
”Tahdikas ja irtonainen, takajalkojen mekaniikka on hyvä, joskin jännittyy ajoittain”
Arvio: hyvä
Laukka
”Vaikuttaa hieman kiireiseltä, saisi olla enemmän joustoa”
Arvio: tyydyttävä
Halukkuus ja eteenpäin pyrkimys
”Hevosella on riittävä eteenpäin pyrkimys, joskin vaikuttaa ajoittain varovaiselta”
Arvio: hyvä
Tarkkaavaisuus
”Alussa hyvinkin jännittynyt, mutta rentoutui loppua kohden”
Arvio: hyvä
Mekaniikka ja kyky kantaa itsensä : 7
Luonne ja yleisvaikutelma: 7
Näitä arvioita voisi hyvinkin kommentoida melko reippaasti. Se on kuitenkin turhaa ja saattaisi vaikuttaa siltä, että omaa varsaansa katsoo niiden ruusunpunaisten Raybaniensa läpi (siihen en syyllisty toki koskaan :)).
Tätiratsastaja ei olisi tätiratsastaja, jos hän ei silti sanoisi jotain. Joten tässä eniten kismittävimmät asiat:
2-vuotias varsa on taatusti aina jännittynyt, kun se tuodaan uuteen maneesiin ja uuteen tilanteeseen. Reiskan jännittyneisyys ilmeni viiden minuutin ajan liikkeiden jännittyneisyytenä. Pitäisikö hyvän kouluvarsan siis käyttäytyä kuten kokenut kisapolle? Rentoutta kai pitäisi alkaa jalostamaan niin, että se ilmenisi heti varsan synnyttyä.
Laukan arviointi oli ehkä se kaikkein huumaannuttavin kokemus. Aika kristallipalloennustaja saa olla, että pystyy arvioimaan hevosen laukkaa estesuoralla, esteiden välissä yhden tai kahden laukka-askeleen perusteella. Mutta voihan se olla, että se kristallipallo oli mukana...
Käynti
”Puhdas, mutta saisi olla matkaa voittavampaa, ajoittain jännittynyt takaa”
Arvio: tyydyttävä
Ravi
”Tahdikas ja irtonainen, takajalkojen mekaniikka on hyvä, joskin jännittyy ajoittain”
Arvio: hyvä
Laukka
”Vaikuttaa hieman kiireiseltä, saisi olla enemmän joustoa”
Arvio: tyydyttävä
Halukkuus ja eteenpäin pyrkimys
”Hevosella on riittävä eteenpäin pyrkimys, joskin vaikuttaa ajoittain varovaiselta”
Arvio: hyvä
Tarkkaavaisuus
”Alussa hyvinkin jännittynyt, mutta rentoutui loppua kohden”
Arvio: hyvä
Mekaniikka ja kyky kantaa itsensä : 7
Luonne ja yleisvaikutelma: 7
Näitä arvioita voisi hyvinkin kommentoida melko reippaasti. Se on kuitenkin turhaa ja saattaisi vaikuttaa siltä, että omaa varsaansa katsoo niiden ruusunpunaisten Raybaniensa läpi (siihen en syyllisty toki koskaan :)).
Tätiratsastaja ei olisi tätiratsastaja, jos hän ei silti sanoisi jotain. Joten tässä eniten kismittävimmät asiat:
2-vuotias varsa on taatusti aina jännittynyt, kun se tuodaan uuteen maneesiin ja uuteen tilanteeseen. Reiskan jännittyneisyys ilmeni viiden minuutin ajan liikkeiden jännittyneisyytenä. Pitäisikö hyvän kouluvarsan siis käyttäytyä kuten kokenut kisapolle? Rentoutta kai pitäisi alkaa jalostamaan niin, että se ilmenisi heti varsan synnyttyä.
Laukan arviointi oli ehkä se kaikkein huumaannuttavin kokemus. Aika kristallipalloennustaja saa olla, että pystyy arvioimaan hevosen laukkaa estesuoralla, esteiden välissä yhden tai kahden laukka-askeleen perusteella. Mutta voihan se olla, että se kristallipallo oli mukana...
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Tätiratsastajan paluu arkeen
Empä sitten saanutkaan laitettua tänne Reiskan arvosteluja, kun iski lomamatkan järjestelyt pahasti päälle. Mitä tulee kun tätiratsastaja suuntaa auringon ottoon tai varjon alle nauttimaan lomajuomista? Lomastressihän siitä syntyy, kun tallissa on kuusi hevosta. Parille pollelle pitäisi löytää joku seikkailumielinen ratsastaja ja jonkun pitäisi pystyä taluttelemaan "kevättä rintaansa saaneita" orivarsoja jne.
Olin siis totisesti loman tarpeessa, kun lentokoneen nokka suuntasi kohti Rhodosta viime viikon perjantaina. Joskus viikko ilman jouhikarvan vilahdustakaan tekee hyvää sielulle ja myös tippumisesta ruhjoontuneelle ruumiille. Tosin Kreikkalaiset ratsupoliisit pilasivat senkin ilon ratsastamalla rannalla friisiläisillään. Tulos: heti alkoi ahistamaan...
No yritän tässä nopsasti päivittää ne kyvyt esiin -hommelit ja kertoilla vähän siitäkin, miten Durandon ja minun ensimmäinen valmennus moneen kuukauteen sujui. Marko B oli valmentelemassa Huittisissa lomalle lähtöä edeltävänä päivänä.
Olin siis totisesti loman tarpeessa, kun lentokoneen nokka suuntasi kohti Rhodosta viime viikon perjantaina. Joskus viikko ilman jouhikarvan vilahdustakaan tekee hyvää sielulle ja myös tippumisesta ruhjoontuneelle ruumiille. Tosin Kreikkalaiset ratsupoliisit pilasivat senkin ilon ratsastamalla rannalla friisiläisillään. Tulos: heti alkoi ahistamaan...
No yritän tässä nopsasti päivittää ne kyvyt esiin -hommelit ja kertoilla vähän siitäkin, miten Durandon ja minun ensimmäinen valmennus moneen kuukauteen sujui. Marko B oli valmentelemassa Huittisissa lomalle lähtöä edeltävänä päivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)