torstai 23. lokakuuta 2008

Akkuja lataamaan

Tätiratsastaja jättää nyt päiväkirjan kirjoittamisen viikoksi. On nimittäin lomailun ja akkujen lataamisen aika. Loma tulee tarpeeseen niin siviilityön kuin hevostenkin osalta. Tätiratsastajan arki on arkea lomallakin, jos pysyttelee kotona. Hevosista pitää huolehtia jouluna ja juhanuksena. Lomien aikaan puhailen myös enemmän hevosten kanssa, koska silloin työt eivät häiritse niin paljoa. Nyt aion pitää lomaa myös hevosista.

Durando jää parantelemaan vatsalihastaan Tepan hoiviin. Tepa on mielissään, kun pääsee ratsastamaan "pappamopolla" käyntiä ja vähän ravia. Pirkon liikutuksesta huolehtivat Sanni ja Tepa yhteisvastuullisesti. Sanni osallistuu maanantaina Pirkolla Marko Björsin valmennukseen Huittisten ratsastuskeskuksessa ja Tepa jatkaa Pirkon estetreenien parissa.

Kerrankin on mukava lähteä lomailemaan, kun hevosten liikutukseen ei tule taukoa. Hevosten hoito on myös hyvissä käsissä, sillä oma mies-kulta jätetään kotolaiseksi.

En aio lomailla rakkaasta harrastuksestani aivan kokonaan, sillä aion pian kokeilla kamelilla ratsastamista. Ja sitten ei muuta kuin lomailemaan :).

perjantai 17. lokakuuta 2008

Risuja Ratsujalostusliitolle Kyvyt esiin -finaalin järjestelyistä

Mielestäni on käsittämätöntä, että eilen Fim Horse Show’ssa nähdyssä Kyvyt esiin -finaalissa esiintyi vain yksi 2-vuotias askellajifinalisti. Tämä ei ole hyvä asia katsojille, jotka ovat tulleet seuraamaan nuoria hevosia. Jos kilpailua mainostetaan kolmen finalistin kilpailuksi, on kilpailusta myös löydyttävä kolme finalistia. Eräs eilistä finaalia seuraamassa ollut ystäväni luonnehti finaalia täydelliseksi flopiksi ja tynkäkisaksi erilaisine viivytyksineen.

Kyvyt esiin -tynkäfinaali on lisäksi erittäin huono asia varsojen omistajille ja kasvattajille, joiden varsat sijoittuivat heti kolmen finaaliin valitun varsan jälkeen. Helsingissä Kyvyt esiin -finaalia on joka tapauksessa seuraamassa parisen tuhatta potentiaalista varsan ostajaa, joten varsan tuomiseen tällaiseen tilaisuuteen on kasvattajalla taloudellisia intressejä saadusta asiantuntija-arviosta puhumattakaan.

Oma varsani oli Ypäjän Kyvyt esiin -loppukilpailussa neljäs. Ja voin vain todeta, että Reiska olisi kiidätetty Helsinkiin hyvinkin pienellä varoitusajalla, jos tilaisuus sellaiseen vain olisi tullut. Jos Kyvyt esiin -finaaliin tulee poisjääntejä, on varsojen omistajien oikeusturvan mukaista, että seuraavilta sijaluvuilta nostetaan poisjääjien tilalle. RJL:ssa ei vain kukaan tunnu hoitavan tällaisia asioita.

Kun RJL on ottanut vastattavakseen Kyvyt esiin -tapahtuman, sen on kyettävä tekemään tapahtumasta sellainen, että myös ensi vuonna kasvattajat haluavat tuoda ja maksaa varsansa tilaisuuteen. On toki muistettava, että Kyvyt esiin -tapahtuma ei ole osallistujille ollenkaan ilmainen.

Ryhdistäydy ihminen

Kyselin tuossa muutama viikko takaperin Sinulta hyvä lukijani, että miten Tätiratsastajan pitäisi toimia voittaakseen syysmasennuksen. 61 prosenttia kaikista tämän blogin lukijoista valitse vaihto-ehdon C, joka kuuluu näin:

Ryhdistäydy ihminen. Olet itse halunnut neljä hevosta. Sinun on huolehdittava niistä, myös silloin, kun se ei ole niin kivaa. Sitä paitsi ihmisen elämä ei voi aina olla kivaa. SIIS KÄRSI TAUKKI. Kippis vaan, Salkkarit alkaa just. Muista laittaa lämmintä päälle, ulkona on vähän kylmä.

Niinpä niin, ei kai tässä muu auta vaikka Durando muistuttaa tällä hetkellä pappamopoa ja varsoilla on kolmen sentin mutakuorrute karvapeitteensä koristeena. Tämä on vaan tätä tätiratsastajan elämää.

Tätiratsastaja ajatteli kuitenkin piristää itseään hieman enemmän ja vaihtaa hevoset viikoksi kameleihin. Eiköhän sen jälkeen nuo normiratsutkin tunnu taas ihan kelpopeleiltä.

tiistai 14. lokakuuta 2008

Reikä vatsalihaksessa

Tulin juuri kotiin Durandon kanssa Kangasalta. Kävimme Wääksyn Hevossairaalassa, koska D ei ole ollut kovinkaan hyvä muutamaan viikkoon. Oireet ovat olleet aika samankaltaiset kuin viimeksi sen ollessa toipilaana.

Heikki S. löysi Durandon vasemmasta vatsalihaksesta reiän. Eipä tullut yllätyksenä tämä diagnoosi. Sain Heikiltä "monisanaiset" ohjeet ratsastaa paljon käyntiä ja jonkin verran ravia. Kolmen viikon päästä taas uusi käsittely Shock wave -aparaatilla ja sitten vielä kolmen viikon päästä seuraava.

Joten voin jälleen unohtaa laukanvaihdot, piruetit ja muut hömpötykset sekä keskittyä olennaiseen: ratsastamaan kevyttäravia hallia ympäri, huoh... Mutta näin tämä hevosihmisen arki vaan menee. Pitäisi jaksaa olla tyytyväinen, kun 50 % hevosista on kunnossa, ainakin fyysisesti. Henkisestä puolesta en olisi ihan niin varma.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Tallitähdet on hanurista

Tallitähdet ohjelmaformaatti on syvältä. Rinnastaisin ohjelman samaan kastiin Extreme Duudsoneiden kanssa: laitetaan ihmiset tekemään vaarallisia, täysin pähkähulluja juttuja ja katsotaan kuinka käy. Koko formaatin voittaja voisi olla ja lopulta onkin kai se tähti, joka onnistuu selviämään maaliin saakka ilman murtumia tai muita ruhjeita.

Jokainen pitkään ratsastusta harrastanut tietää, miten vaikeaa ratsastaminen on. Pelkästään hyvän tasapainon saavuttamiseen menee kuukausia, jopa vuosia. Tallitähdet-sarjassa ratsastuksen opettelu oikaistaan oikein kunnolla ja laitetaan ”jauhosäkit” heittoistuimeen. Täysin holtittomasti satulassa heittelehtivät tähdet laitetaan ratsastamaan ilman talutusta, laukkaamaan ja jopa hyppäämään esteitä. Kukaan asiansa osaava ratsastuksenopettaja ei pistäisi asiakkaitansa tällaisten tehtävien eteen muutaman ratsastustunnin jälkeen.

Suomen ratsastusvalmentajien eliitti Kyra Kyrklundia myöten on marssitettu opettamaan näitä onnettomia tähtösiä, vaikka he tosiasiassa tarvitsisivat vain kokeneen ratsastuskoulun opettajan, joiden suurin asiakaskunta koostuu alkeisratsastajista. Uskallan jopa väittää, että Mikko Forstenin, Piia Pantsun, Kyra Kyrklundin jne. ratsastustunnit tähdille eivät anna mitään lisäarvoa ratsastuksen opetteluun. Eivät Mikko, Piia ja Kyra opeta työkseen vasta-alkajia, he VALMENTAVAT työkseen ja ovat siinä todella erinomaisia. Tavallinen duunari eli ratsiope hoitaisi homman paremmin, mutta ketä se kiinnostaisi ainakaan televisiossa.

Toinen erittäin omituinen seikka tallitähdissä on siihen valitut hevoset, joita ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa aloittelijoille sopiviksi. Hevosilla on liikaa liikettä, liikaa virtaa, ne säikkyvät liian helposti ja ovat liian kokemattomia. Ei aloittelijalle voi valita hevosta sillä perusteella, että näyttää hyvältä televisiossa. Siksi kysynkin: miksi tähän todella dorkaan ohjelmaan ei valittu ratsuiksi suomenhevosia? Suomenpolle kun ei tunnetusti hötky, kun kranaatit viuhuvat korvissa. Ei suomipolle pahemmin häiriinny, jos ratsastaja pomppoilee miten sattuu, repii suun korviin tai läjäyttää nyrkillä päähään. Se on jalostettu kestämään.

Ehdotan että seuraava tähtikisailuformaatti on F1-kisa, sanotaan nyt sitten vaikka, Monacossa. Kilpailijat eivät enää selviäisi pelkin ruhjein ja murtumin. Pitänee laittaa ehdotus menemään TV2:lle, siellä kun tykkäävät lentävistä tähdistä (sairaalassa).

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Laatutamma

Meillä on tallissa todistetusti laatutamma. Enkä nyt tarkoita tällä itseäni enkä edes Viivi Avellania. Vaan tarkoitan ensimmäistä omaa kasvattiani Primera Damaa eli Pirkkoa.

Laatuarvostelusta on jo muutama viikko aikaa, mutta en omilta työkiireiltäni ennättänyt niistä zembaloista tänne kirjoitella. Lisäksi on inhottavaa kirjoittaa omista henkilökohtaisista epäonnistumisista, joten olen lykännyt kirjoittamista myös tästä syystä. Mutta nyt sen teen.

Pirkko sijoittui erittäin kovatasoisessa laatukouluhevoskilpailussa 7. sijalle. Rakenteesta se sai 38 pistettä. Hypyistä tuli 7,8, mikä on aivan käsittämätöntä. Lähdimmehän tavoittelemaan sitä, että Pirkko ylipäätään suostuisi hyppäämään edes yhden esteen. Kiitos tästä kuuluukin Maria Heikkilälle. Askellajikokeesta tuli 7,91, joka myös oli kelpotulos.

Mutta mutta, koulurata meni pahasti alakanttiin. Keskiarvo 7,0 oli pettymys, mutta täysin ansaittu. Ratsastin itse niin huonosti kuin vain kolmen unettoman yön jälkeen vain voi: täysin kuutamolla. Ei pidä lähteä moiseen, jos ei ole edes ehtinyt ratsastamaan viikkoon tai saati opettelemaan rataa. Tässä tulos.

Olenhan minä ennenkin huonoja suorituksia tehnyt, mutta tässä kerrassa harmitti erityisesti se, että muut tekivät niin älyttömän hyvää työtä ja minä tulin ja mokasin. Mokasin juuri sen, minkä piti olla se varmin osuus. Olen kuitenkin antanut itselleni jo anteeksi: kolmen viikon mittaiset itsetutkiskelut, erilaiset masokistiset menetelmät ja katumusharjoitukset ovat taakse jäänyttä elämää.

Mutta iloisena voin todeta olen onnistunut kasvattamaan laatutamman.