Meillä on tallissa todistetusti laatutamma. Enkä nyt tarkoita tällä itseäni enkä edes Viivi Avellania. Vaan tarkoitan ensimmäistä omaa kasvattiani Primera Damaa eli Pirkkoa.
Laatuarvostelusta on jo muutama viikko aikaa, mutta en omilta työkiireiltäni ennättänyt niistä zembaloista tänne kirjoitella. Lisäksi on inhottavaa kirjoittaa omista henkilökohtaisista epäonnistumisista, joten olen lykännyt kirjoittamista myös tästä syystä. Mutta nyt sen teen.
Pirkko sijoittui erittäin kovatasoisessa laatukouluhevoskilpailussa 7. sijalle. Rakenteesta se sai 38 pistettä. Hypyistä tuli 7,8, mikä on aivan käsittämätöntä. Lähdimmehän tavoittelemaan sitä, että Pirkko ylipäätään suostuisi hyppäämään edes yhden esteen. Kiitos tästä kuuluukin Maria Heikkilälle. Askellajikokeesta tuli 7,91, joka myös oli kelpotulos.
Mutta mutta, koulurata meni pahasti alakanttiin. Keskiarvo 7,0 oli pettymys, mutta täysin ansaittu. Ratsastin itse niin huonosti kuin vain kolmen unettoman yön jälkeen vain voi: täysin kuutamolla. Ei pidä lähteä moiseen, jos ei ole edes ehtinyt ratsastamaan viikkoon tai saati opettelemaan rataa. Tässä tulos.
Olenhan minä ennenkin huonoja suorituksia tehnyt, mutta tässä kerrassa harmitti erityisesti se, että muut tekivät niin älyttömän hyvää työtä ja minä tulin ja mokasin. Mokasin juuri sen, minkä piti olla se varmin osuus. Olen kuitenkin antanut itselleni jo anteeksi: kolmen viikon mittaiset itsetutkiskelut, erilaiset masokistiset menetelmät ja katumusharjoitukset ovat taakse jäänyttä elämää.
Mutta iloisena voin todeta olen onnistunut kasvattamaan laatutamman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti