Tepa ja tamma sijoittuivat toiseksi Koskella

Vein tänään Tepan ja Pirkon alias Pirjon tänään Merjan tallille aluekisoihin Koski TL:ään. Pari starttasi nuorten hevosten luokassa ja tuli varsin mukavalla suorituksella toiseksi. Parannettavaa jäi edelleen ainakin muotoon, joka oli hieman epävakaa.

Pirjo oli myös liikaa Tepan kädellä, joten tässäkin riittää korjaamista. Tepa ilmeisesti otti käsijarruvaihteen käyttöön radalla, ettei polle kaasuttele tuulessa tiehensä. Mutta kokonaisuus oli varsin sujuva, eikä varsinaisia rikkeitä tullut.

Itse asiassa on varsin mukava käydä Tepan ja Pirjon kanssa kisoissa (yhdistetyn autonkuljettajan, hevosenhoitajan ja valmentajan roolissa). Se ei ole minun ja Tepan temperamenttisilla luonteilla välttämättä ihan itsestään selvä asia. Helpommaksi asiaa ei tee se, että olen kuitenkin valmentanut Tepaa 10-vuotiaasta ponitytöstä saakka. Lisäksi lukuisat meillä vietetyt hevoskesät ovat tehneet meistä vähän kuin sisarukset. Ei siis mikään otollinen valmennettava-valmentaja -suhde.

Usein kotitreeneissä perkeleet kyllä lentelevät vähän puolin ja toisin. Mutta kisoissa Tepa kyllä keskittyy ohjeisiini ja tekee kuten käsken. Tai sitten se vaan ei kehtaa väittää yleisellä paikalla vastaan :). Kai sitä silti voisi sanoa, että olemme kisoissa varsin hyvin toimiva tiimi, josta siis osoituksena tänään tuo toinen sija ja 62,4 %.

Toukokuussa tunnelma on tiivis

Tänään varmistui, että tallissamme on hyvinkin tiivis tunnelma. Oikeastaan hevoset eivät edes mahdu talliin, vaan orivarsat pääsevät ulkoilmamajoitukseen. Täytyy toivoa, että olosuhteet eivät ole aivan yhtä arktiset kuin viimeisten kahden päivän aikana.

Viikon päästä saapuvat Neblina, Nobler sekä Cavallina kasvattajapäiville laitettavaksi. Lisäksi toukokuun alussa saamme juniorijoukkueemme seuraksi vähän varttuneempaa väkeä: 9-vuotiaan Lucas-ruunan.

Hevosia siis riittää toukokuun ajan ihan omiksi ja muiden tarpeiksi. Kesällä sitten onkin hiljaisempaa, kun nuoriso suuntaa Keski-Suomeen laitumelle.

Ville aikoo ahkeroida kasvattajapäivillä ja esittää viisi tammaa sekä yhden orin.

Astutuskauden alkajaisiksi

Kyselin tuossa menneellä viikolla: ”Aiotko astuttaa tammasi?” Kaksitoista lukijaani vastasi. Hieman yllättäen eniten kannatusta sai tuo siirto-orilla astuttaminen. Minä kun luulin, että siirto-orien käyttö olisi tänä vuonna vähäistä. Toisaalta tämä täällä nyt on hyvin pieni otos. Ilmeisesti juttujani lukee muutama kasvattajaihminen, joka panostaa hommaan tosissaan.

Niin tai näin, on mielenkiintoista seurata, miten tämän vuoden astutustilastot kehittyvät. Itselläni kun on sellainen kutina, että nyt tullaan alas että rapsahtaa. Talouden romahdus on ollut niin hurjaa, että kestää pitkään, ennen kuin tästä noustaan ja ihmiset uskaltavat taas panostaa esim. hevosiin.

Hevostallinetin hevoskasvatus -foorumia seuraamallakin pääsee tähän tulokseen: eri oreista ei kysellä ja keskustella niin paljon kuin menneinä vuosina. Luultavasti suurimman tiputuksen tekevät ns. harrastelijakasvattajat, jotka tekevät siitä omasta tammasta sen yhden varsan. Harrastelijakasvattajat kyselevät asioita foorumin kautta, kun taas ammattimaisesti kasvattavat osaavat hakea tietonsa itse tai eivät tarvitse olemassa olevalle tiedolle vahvistusta.

Taantuma näkyy hieman myös orien kotimaisessa markkinoinnissa: siinä missä yksi luottaa hintojen tiputtamiseen, toinen ns. uuteen mediaan, markkinointiin nettiyhteisöjen kautta.

Hintojen tarkistaminen tällaisessa tilanteessa on enemmän kuin järkevää. Hinta nousee monelle ykköstekijäksi, kun punnitaan riskejä ja sitä millaiseen panostukseen tässä tilanteessa ollaan valmiita.

Vaikka uskon vakaasti markkinointiin sosiaalisessa mediassa, ei siihenkään kannata ihan suunnittelematta ryhtyä. Erästä oria markkinoidaan tietoisesti tai tiedostamatta internetin keskustelufoorumeilla. Toiminta ei näytä kovin hyvältä eikä ammattimaiselta.

Oman orin tuputtaminen jos jonkinlaisissa yhteyksissä saa todennäköisesti aikaan päinvastaisen vaikutuksen kuin orin omistaja on toivonut. Ei oman orin kritiikittömällä ylistämisellä mitään voita. Jokainen tietää, että täydellistä ei olekaan. Vikoja löytyy jokaisesta.

Se on selvä, että tällaisilla anonyymin ajatusten vaihdon sallivilla palstoilla esiintymällä saa sontaa aina niskaansa. On siis varsin järjetöntä lähteä markkinoimaan näiden foorumien kautta, koska niitä provosoijia ja loanheittäjiä löytyy aina. Eikä siihen loanheittoon ainakaan kannata vastata.

Mutta jokainen tyylillään. Voi olla, että minä olen täysin väärässä, ja ensi kaudella kaikki oriin pitäjät tekevät näin, koska kauppa käy.

Isä ja sen poika

Pääsiäissäät ovat tänä vuonna olleet poikkeuksellisen ihanat. Ulkona on päässyt ratsastamaan jo monena päivänä. Halusin itsekin nähdä, miltä Durando tällä hetkellä näyttää ja pyysin kuvausryhmän paikalle. Voitelun tarpeessa on sekä hevonen että kuski. Puoli vuotta melkein seisonnassa on jättänyt jälkeensä molempiin. Mutta tästä se vaan täytyy ponnistaa.

Tänään oli niin kiva keli, että päästin pojankin vähän juoksentelemaan kentälle. Tomppa on kasvanut kevään niin hurjaa vauhtia, että se on päässyt hoikistumaan vähän liikaa vaikka ruokia on lisätty. Hienosti ori silti liikkui, tosin ravipätkät jäivät aika olemattomiksi. Laukkaaminen kiinnosti enemmän.

Seesteistä sunnuntairatsastusta

Durandon kunto on minulle edelleen arvoitus. Välillä se on oikeinkin hyvä ja seuraavana päivänä vähemmän hyvä. Toisaalta viimeisen klinikkareissun jälkeen se on ollut selvästi parempi.

Huonompina päivinä Durandon liikuminen on kankeaa eikä se halua liikkua eteenpäin. Lisäksi näinä päivinä oma oikea kylkeni kipeytyy. Hyvinä päivinä kuten tänään kylki ei tule kipeäksi ja hevonenkin haluaa mennä.

Hevosella, jolla on köpötelty puolisen vuotta, ei voi kauheasti revitellä. Ratsastus onkin enemmän kunnon kohotusta, pienissä pätkissä: suoria uria, vähän ympyröitä ja lisääntyvässä määrin siirtymisiä. Positiivista on, että Durandon kanssa voi tehdä nyt niitä siirtymisiä. Ne eivät oikein onnistuneet talvella, ei hitaammasta nopeampaan askellajiin eikä toisinkaan päin.

Tänään sain jopa hetken fiilistellä ja tunnustella omaa ratsastustani. Kun hevonen liikkuu hyvin, voi miettiä omaa istuntaansa: istuiluita, jalkojen ja käsien asentoa jne. Sain varmaan kipinän tähän itsetutkiskeluun katseltuani sekä lauantaina että sunnuntaina eliittihuutokauppaa. Huutokaupan saksalaisratsuttajien istunnat ovat jotain tavoittelemisen arvoista.

Saas nähdä kuinka huomenna sujuu.

Reiska-ruuna

Reiskasta tuli ruuna tänään. Prosessi ei ollut aivan yksinkertainen: kotiruunaus ei onnistunut, sillä Reiskan nivustiehyet olivat niin suuret, että eläinlääkäri piti epätodennäköisempänä sitä että suolet olisivat pysyneet sisällä sen sijaan, että ne eivät olisi. Joten ruunaaminen meni klinikkaoperaatioksi.

Hyvä niin, sillä klinikalla selvisi vielä, että Reiska on melkoisen resistentti kaikelle mahdolliselle lääkitykselle. Toisin sanoen siihen oli käytettävä jopa kolminkertainen määrä lääkitystä, että se saatiin rauhoitetuksi, kaadetuksi, pidetyksi unessa jne. Kotiruunauksessa olisi voinut tulla tämän valossa myös aika rytinät.

No, nyt meillä kuitenkin seisoo tallissa uusi ruuna. Yksi ori vähemmän. Tosin orien määrä tuntuu pysyttelevän meillä vakiona, sillä Noblessen orivarsa Rosenstolzista muuttaa meille kasvattajapäiviin saakka. "Sulo" tulee meille ikään kuin ekalle luokalle, harjoittelemaan hyvää talutus- ja tallikäytöstä: 2-vuotias orivarsamme Tomppa "mentoroi" Suloa tarhassa ja me Villen kanssa tallissa ja muussa toiminnassa.