Syksyllä sänkkärille

Todistettavasti tätiratsastaja on uskaltautunut kouluaitojen ulkopuolelle.

Tanskandoggi nimeltä Totilas

Edward Galilla on häikäisevän musta maailmanennätysoriinsa Totilas; minulla häikäisevän musta mutta ei kovinkaan ennätyksellinen Potilas (jos ei oteta huomioon kaikkien klinikkakäyntien yhteenlaskettua loppusummaa). Potilas alias Durando on jälleen klinikkakäynnin tarpeessa. Johan tässä parit kisat jo päästiinkin. Joista ensimmäiset menivät hyvin ja toiset huonosti.

Pitäisi jo tällä kokemuksella ymmärtää Potilasta paremmin ja tietää, että kun se menee huonosti, vikaa on jossain. Onneksi lihasrevähdystä ei tällä kertaa, ainakaan vielä, ole vaan epäilen kipeytynyttä takavuohista. No katsotaan...

Mutta vielä Galiin ja Totilakseen. Oli riemastuttavaa lukea perjantain Hevosurheilusta Leena Allerinin Totilas-kuvaus: "Oriista tulee mieleen hieman hömelö tanskandogin pentu, kun se kuin hidastetussa kuvassa ravistaa hieman päätään ja päättää sitten kokeilla miltä tuntuu hypätä hetkeksi aavistuksenomaisesti kahdelle jalalle. Ja sen jälkeen taas mennään. Ei muuta kuin myllypyörimään ja diagonaalin läpi muutamalla askeleella lisättyä ravia."

Ja journalistitko ilmaisevat asiat ymmärrettävästi, selkeästi ja hyvää suomen kieltä käyttäen? Lainaus olisi sopinut Hevosurheilua paremmin teokseen: Oudot unet ja niiden tulkinta.

Minä en Totilaksesta tanskandoggia saa vaikka, kuinka yrittäisin tavoitella tätä toimittajan rakentamaa tunnelmaa. Tanskandogit eivät ole sporttisia eivätkä älykkään näköisiä (älä suutu jos sinulla on tanskandoggi) kuten Totilas vaan pikemminkin sen näköisiä, että ne ovat aina aika "pihalla". Tai sitten en vain käsitä, mikä on se todennäköisin vaihtoehto.

Pirjon ja Maijan kantakirjaus Kiahan tallilla 18.8.

Primera Dama alias Pirjo on virallisesti kantakirjatamma. Pirjon rivistö on 8-7-7-8-8=38 p ja hyvä toinen palkinto. Nyt on sitten ensimmäinen oma kasvatti kantakirjattu hyvillä pisteillä :).

Kantakirjaus oli Kiahan tallilla Porissa. Ville esitti Pirjon maasta ja Tepa selästä. Itse en päässyt töiden vuoksi edes paikalle. Työt haittaavat liikaa harrastelua.

Myös tallimme toinen tamma kantakirjattiin edellä mainitun kokoonpanon toimesta. Merika Kiviniemen omistama SWB-tamma Maya ja sai hienon rivin: 8-8-7-8-8=39 p ja vielä parempi toinen palkinto.

Pätkiä Pirjon ja Maijan ratsastuskokeista:
Pirkko käyntiä
Pirkko ravia
Pirkko laukka

Maija ravia ja käyntiä
Maija ravia ja laukkaa

Tepa ja Pirjo starttasivat Luvialla

Pirjo Luvialla intoa piukassa.

Tepa ja Pirjo palkintojen jaossa.

Tepa ja Pirjo-tamma sijoittuvat Luvian aluekilpailuissa jaetulle neljännelle sijalle. Ei ollenkaan huonommin. On kuitenkin otettava huomioon se, että tamma on kaivettu karsinasta esiin vasta heinäkuussa astutuspuuhien jälkeen.

Pirjon muoto oli ensimmäistä kertaa radalla melko vakaa. Viimeinen terävyys ehkä jäi puuttumaan, sillä Pirjo väsähti liian pitkäksi venähtäneen verryttelyn vuoksi. Rata oli kokonaisuudessaan sellainen, mihin Pirjo tällä hetkellä pystyy.

Tepa ratsasti siististi ja eleettömästi, joskin ratsastusteihin jäi hieman toivomisen varaa. Ehkä nelikaarinen kiemurauran sijoitteluun tulee kiinnittää huomiota seuraavia kilpailuja ajatellen.

Tepan ja Pirkon rata.

Kisoja ja näyttelyitä

Kisakauden aloitus elokuussa ei ole ehkä se paras aloitusajankohta, mutta minkä sillekään tekee, jos tilanne on ollut se mikä on ollut. Durandon kanssa olemme nyt rämpineet kahdet kisat lävitse, yhdet harjoituskisat ja aluekisat Porissa. Ne ovat menneet ihan mukavasti, vaikka vielä on pitkä matka sellaisiin suorituksiin, joissa D on samanlainen kuin kotona.

Durando jännittää edelleen kisapaikkojen vilkasta liikennettä ja keskittyy enemmän ympärillä tapahtuviin asioihin kuin minuun selässä. Ainakin alkuun. Se kuitenkin riittää nopeaan väsähtämiseen. Tähän ei auta kuin kisatilanteiden harjoittelu, joten muutamat kisat tässä pitäisi ehtiä käymään, ennen kuin loppuvat tältä vuodelta. Seuraavaksi ajattelinkin suunnata Valkeakoskelle ja räpeltää Kenttäohjelma nro 6:n.

Pirjo suuntaa huomenna kilpailuihin Luvialle. Tepa tuuppaa Pirjolla Helppo B FEI:n kenttäohjelman poneille. Pirjo ei ole ollut kilpailuissa sitten tiinehtymisensä.

Ensi viikolla olisi luvassa myös näyttelyitä. Pirjo menee kantakirjattavaksi Poriin tamma- ja varsanäyttelyyn, samoin ruotsalaisvahvistus Maya i: Maistic, ii: Magritte, ei: Honduras xx. Lisäksi jälleen iloksemme saapunut Alli osallistuu Ratsujalostusliiton jokavuotiseen Show-näyttelyyn Ypäjällä.

Ha-ha harjoituskisoihin

Nyt voisi vihdoin olla aika ilmoittautua kilpailuihin. Viime viikolla olin jo niinkin optimistinen, että maksoin asiaan kuuluvat luvat. Enää sitten vain odotellaan lupamaksujen päivittymistä, että pääsisi siihen ilmoittautumiseen asti.

Odotellessani päivityksiä huomasin, että perjantaina olisi tarjolla myös harjoituskilpailut. Ajattelinkin että tässä voisi olla hyvä mahdollisuus ensin kokeilla, että mitä hommasta tulee ja että pysyykö täti kyydissä. Edellisissä kisoissa, Luvian kansallisissa, päädyin tarkastelemaan verryttelykentän pohjan koostumusta hyvinkin lähietäisyydeltä. Tällainen koeluontoinen kilpailutilanne on siis minulle ja D:lle varsin hyvä paikka aloitella… pohjakoostumusten selvitystyö vuonna 2009.

Luokkavalintaa piti oikein pähkiä useampaan otteeseen. Helpointahan olisi aloittaa ihan siitä helpoimmasta ja mennä vaikka K.N:ää. Mutta koska K.N. on tällä hetkellä Belgiassa vai missä-se-nyt-oli valmentamassa poneja tai mitä-ne-nyt-oli, päädyin tekemään rohkean ratkaisun ja ilmoittauduin suoraan Helppo A:1:een.

”Nyyperi” jaksoi viime valmennuksen alkajaisiksi muistutella kyyniseen sävyynsä, että olisihan se toki hyvä ja jo tässä vaiheessa suotavaa ja pikkuhiljaa myös pakollista, jos tämä ratsukko (siis minä ja D) selviäisi edes niistä Helpon B:n vaatimasta asioista jotenkin. Olimme siis harjoittelemassa erään toisen ratsukon kanssa Kenttäohjelma 6:den (helppoa A:ta) asioita.

Mutta nyt on hyvä viitata kintaalla Nyyperin kommenteille. On se sen verran kaukana :). Olen valmistautunut täysin ottamaan vastaan ensiviikon treeneissä ”kehuja” oivasta luokkavalinnastani. Eipähän tarvitse suoristella omaa tukkaansa viikkoon, siinä tuulessa se suoristuu muutenkin pitkäksi aikaa.

Kallista makkaraa

Tompan laidunkausi jäi tänä vuonna lyhyeksi. Se onnistui hankkimaan itselleen pienen haavan takapolveen. Haava parani nopeasti mutta arpeuma repesi uudelleen, minkä jälkeen haavasta alkoi työntyä lihasta ulos. Se näytti siltä kuin joku tunkisi HK:n sinistä haavareistä ulos. Great! Eihän siinä tietenkään muu auttanut kuin hakea oripoika kotiin parantumaan. Haavan arvioitu paranemisaika on jotakuinkin kuukauden luokkaa, joten kotiin saa poika täksi kesäksi jäädäkin.

Eläinlääkärikulut ovat tietysti nousseet haavan hoitamisen myötä tähtitieteellisiksi: puhdistusta, antibioottikuureja, siistimistä ja liikalihan leikkuuta. Hyvästi perheen kesälomamatkat ja kokolihapihvit! En malttaisi odottaa sitäkään, kun haava on arpeutunut kunnolla ja siihen voi levitellä jotakin ihmevoidetta, jonka tarkoitus on estää liikalihan syntyminen. Ja halpaahan sekin on: vain vaivaiset 100 egeä tuubi.

Tomppa on silti ehtinyt kovasti komistua ja kasvaa kesän aikana. Tämä kotisiitoksen helmi ei miellytä pelkästään omaa silmääni, vaan niin hoitavat eläinlääkärit kuin muutkin hevosimmeiset ovat sitä ihastelleet. On ollut hauska vastata Tompan isäoria koskeviin kyselyihin, että ”ei… ei… ei tämä ole Don siitä eikä tästä, ei R- eikä S-linjasta. Ei… ei… ei ole ollut kallis. Tuollahan tuo pappa, rupu-ruuna seisoo karsinassa.”

Aika tietysti näyttää, millainen ratsu Tompasta kehittyy. Mutta tällä hetkellä en tätä tilasto-oriani vaihtaisi kovin helposti kantakirjauskelpoiseen. Tiedän, tiedän… tällaiset kotisiitokset eivät ole hyväksyttäviä miltään kantilta: Tilastovarsat eivät ole kelpoja mihinkään, ne eivät ole jalostusta ensinnäkään, niitä ei pitäisi missään tapauksessa tuottaa, koska laatuyksilöitäkin on saatavilla ja jos orilautakunta on jonkun oriin hylännyt, se on huono ori se eikä sitä näin ollen pidä käyttää edes kwpn-jalostuksessa. PISTE.

Mutta kyllä sitä makkaraakin joku tarvitsee. Minä ainakin nyt.

Ajatuksia Ruotsi-tourin jälkeen

Tätiratsastaja käväisi neljän päivän hevosten katselu- ja kokeilureissulla Ruotsissa. Absolutely not. En ole ostamassa uutta hevosta. Kolme ja puoli hevosta sekä yksi sikiöasteella oleva riittävät hyvin omiin sekä muidenkin tarpeisiin. Tätiratsastaja olikin Ruotsissa antamassa tätiratsastaja-asiantuntija-arvion hevosen soveltuvuudesta tätiratsastukseen tai jotain sinne päin :).

Reissu oli onnistunut, sillä lähes kaikki hevoset olivat sitä, mitä niiden luvattiinkin olevan. Koulutustaso täsmäsi ja monen kohdalla jopa ylitti sen mitä luvattiin! Tämä on se suurin ero Suomessa ja Ruotsissa myynnissä oleviin hevosiin. Sen verran montaa hevosta tätiratsastaja on käynyt Suomessakin katsastamassa, että selväksi on käynyt, että 10 % myytävistä hevosista on sitä, mitä ilmoitus tai myyjä puhelimessa lupaa.

Myynti-ilmoitusten perusteella jokainen Suomessa myynnissä oleva koulutettu hevonen taitaa Vaativan B:n koulukuviot, hyppää 130-ratoja ja on täysin terve sekä ongelmaton.

Kuitenkin 90 %:ssa tapauksista totuus on tämä: Vaativa B tarkoittaa sitä, että hevonen tekee laukanvaihdon, kun sen nykäisee äkkiä myötälaukasta vastalaukkaan. Se selviäisi ratana mahdollisesti Helposta C:stä kokoamisasteensa puolesta, jos sillä treenaisi ensin puolivuotta siirtymisiä.

Joku entinen hoitaja tai hoitajan äiti on joskus pari vuotta sitten tai ainakin tällä vuosituhannella nähnyt hevosen hyppäävän yksittäisen 130 cm esteen edellisellä omistajalla, joten hevonen omaa todellisen hyppykyvyn.

Hevonen heittelee päätänsä ratsastettaessa, koska sillä on myyjän mukaan hammaspiikit. Myyjä ei vain ennättänyt raspauttaa hevosen suuta ennen ostajan tuloa. Tosin eläinlääkärin tarkastuksessa hevosella olikin kaviorustoluutumaa etujaloissa, josta johtuvan kivun hevonen toi esiin pään heittelynä.

Lopulta ostaja huomasi, että hevonen oli puunpurija eikä sitä voi jättää yksin talliinkaan, koska se harrastaa seinäkiipeilyä. Myyjän mukaan hevosen pito tulee halvaksi, koska se syö myös vanhoja lautoja ja seinäkiipeily vahvistaa takaosan lihaksistoa tulevaa piruettityöskentelyä varten…

Tätiratsastaja ei voi ymmärtää, miksi hevosen osaamista tai laatua on pakko liioitella ja vikoja peitellä (tosin ei tämä mikään pelkkä Suomi-ilmiö ole). Siksi hän on ottanut tavakseen sanoa kotimaiselle hevosen myyjälle jo puhelimessa, että jos hevonen ei vastaa sitä, mitä nyt sanot, lähtee hän saman tien kotiin. Eikö se olisi myyjänkin etu, että turhilta näytöiltä vältyttäisiin? En minä ainakaan halua hevoseni selkään kuin oikeasti kiinnostuneet ostajat.

Ruotsissa 99 % hevosista oli sitä, mitä pitikin olla. Myynti-ilmoituksissa oli jo kerrottu, jos hevosessa oli jokin ostopäätökseen vaikuttava ongelma. Reilua sanon minä. Oli myös ilo katsella ja kokeilla hyvin esitettyjä hevosia, jotka oli laiteltu ostajaa varten kisavermeisiin.

Ypäjätreenit vihdoinkin

Kerättyään riittävästi rohkeutta ja tsemppihenkeä tätiratsastaja sai kuin saikin laitettua trailerin auton perään, lastattua pollensa koppiin ja käännettyä auton nokan kohti Ypäjää.

Yli puoli vuotta pääsi vierähtämään ilman valmennuksen valmennusta, joten kyllä sitä automatkalla tuli muutamaan kertaan mietittyä, että mitähän tästä taas tulee. Durandoakaan kun ei ole kuljetettu koko talvena muualle kuin klinikalle ja takaisin, saatika että olisin ratsastanut D:tä muualla kuin kotona. Pikku-D voi myös tunnetusti olla hieman virma vieraissa paikoissa (sanoo hän joka siis tippui viimeisissä kisoissa verryttelyssä).

Valmennus sujui ennakko-odotuksista huolimatta ihan leppoisasti. Täytyy sanoa, että K.N. oli varsin kiltti meille. K.N. alkaa ilmeisesti pehmetä iän myötä tai sitten hän ajatteli, että jos nyt sanoo ihan suoraan, niin näitä ei taas vähään aikaan näy. Ei vaan, kyllä K.N. tietää, että palaan aina takaisin Ypäjälle sanottiin mitä hyvänsä :).

Emme me D:n kanssa tietenkään mitään ylistävää palautetta saaneet, vaan pikimminkin ajatuksen siitä, että aika pitkä matka olisi vielä kisoihin edessä. Niin eikä niitä vaihtojakaan kai kannattaisi hirveästi harjoitella, kun sinne vaativaankin on vielä pitkä (lue valovuoden pituinen) matka. Perusasioissa riittää niin paljon hiomista: kaula pitää saada pidemmäksi, nenä paremmin eteen, ratsastajan jalkojen paino jalustimiin, istunta hiljaisemmaksi laukassa, käsi ei saa vetää kun kääntää jne. ja jne. eli back to the basics.

Valmennus oli kuitenkin positiivinen kokemus; jäin henkiin enkä saanut fyysisiä enkä henkisiä vaurioita. Paitsi että henkinen puoli koki kovan kolauksen muissa kuin valmennukseen liittyvissä asioissa. Huonon ilman vuoksi olimme vanhalla maneesilla, jossa on hyvät peilit. Kun näin itseni Pikku-D:n selässä, melkein tipuin järkytyksestä.

Kouluratsastajan pitäisi näyttää sirolta ja jotenkin elegantiltakin, ja minä näytin lähinnä itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä! Hetken mietin, olisiko niin, että peilit leventävät. Mutta ei, muut ratsastajat näyttivät ihan yhtä hoikilta sekä peileistä katsottuna että livenäkin. Että se siitä…

Nyt on pakko lähteä lenkille. Huomenna aion pistellä viisi kilometriä vaikka väkisin.

Päivityksiä

On vierähtänyt melkoinen tovi siitä, kun tätiratsastaja on saanut kirjoiteltua tänne mistään asiasta tai asian vierestä. Syitä siihen on olemassa monia, mutta suurin on ehkä se, että kun työ on kirjoittamista, ei sitä aina vapaa-aikanaan jaksa.

Tapahtumia on riittänyt viimepäiville aika paljon. Siksi yritän tehdä mahdollisimman tiivistetyn päivityksen:

1. Pirjo on onnellisesti tiine oriista Hotline. Pirjo-tamma, kuten myös toinen oriilla astutettu tamma, tuli kantavaksi laakista, mikä kertonee oriin hyvästä sperman laadusta. Siittiöt kestävät hyvin kuljettelua ja säilyttävät liikkuvuutensa. Nyt sitten vain toivotaan, että Pirjo pitää alkion sisällään ja tiineys jatkuu muutenkin hyvin.

2. Nuoriso eli orivarsat ja Reiska on viety laitumelle Korpilahdelle. Oikein alkaa tuntua kesälomalta, kun tallissa on neljä hevosta entisen kymmenen sijaan.

3. Durando on edelleen hyvässä kunnossa. Olen aloittanut sillä laukanvaihtojen kanssa. Ruuna vaihtaakin jo molempiin suuntiin. Vaihdot eivät ole toki mitenkään valmiit mutta erittäin hyvällä alulla. Toiveissa on, että jospa tässä vielä kuukauden päivät niitä vääntäisi, niin voisi johonkin kisoihinkin lähteä. Ei tekemään vaihtoja, mutta johonkin helpompaan.

4. Ja sitten se ikävin juttu: Ellu-koira jäi auton alle viime keskiviikkona. On ihme, että se on ylipäätään hengissä eikä sisäelinvaurioita tullut. Ellun lonkkamalja oli aika osissa ja suoliluu murtunut. Kiitos Veterin Hansun, joka leikkasi Ellua torstaina neljä tuntia, koira on nyt toipumassa.

Vielä viikko Kasvattajapäiviin 2009

Ensi viikonlopulla suuntana on jälleen Kasvattajapäivät-häppening Ypäjällä. Jotenkin tuntuu, että vuosi on vierähtänyt ihan hirvittävän nopeasti, ja taas ollaan vuosikalenterin kohdassa Kasvattajapäivät.

Omia varsojahan meiltä ei nyt tänä vuonna tule, mutta kolme muiden varsaa meidän tallista on tulossa, kaksi tamma ja yksi ori. Kolmikko on ollut nyt muutaman viikon täällä laiteltavana. Molemmat tammat toimivat ihan superhyvin ja alkavat olla näyttämiskunnossa noin niin kuin ulkoiselta olemukseltaankin.

Sulo-oria sen sijaan täytyy vielä hieman viimeistellä ensi viikon aikana. Sulolla on hieno ravi, jonka esiin saattamiseen tarvitaan toistaiseksi 2,5-metrinen ”taikasauva”. Sauvaa on heilauteltava sopivin väliajoin takajalkojen takana, mikä tarkoittaa sitä, että saan myös itse pistellä melko rivakasti töppöstä toiseen eteen pysyäkseni vauhdissa. Mutta vielä on treeniaikaa jäljellä.

Sulon ulkoinen olemus on myös viimeistelyn tarpeessa, sillä se ei ole vieläkään luopunut talviturkistaan kokonaan. Toisaalta sen ymmärtää; ”Siperia” kun on opettanut poikaa varsin kovalla kädellä. Meille tuotiin itsevarma laumanjohtaja, joka oli tottunut olemaan ylipäällikkö.

Reiska ja Tomppa ovat kollegiaalisesti pistäneet isottelijan järjestykseen, ja Sulo onkin laumassa nykyisin hylkiöosastossa. Vain Topi kelpuuttaa sen hetkeksi vierelleen. Lienee siis selvää, että orin hormonituotantokaan ei ole päässyt nousuun lainkaan, eikä karva näin ollen ole ainakaan vielä saanut näyttävää orisilausta.

Näillä siis mennään kohti ensi viikonloppua.

Ai niin, unohtui ihan mainita, että D menee edelleen mukavasti. Muutama viikko niin uskaltaudun taas valmennukseen. Harkitsen myös pian laukanvaihtotreenin aloittamista.

Voihan tilasto!

Eipä olekaan tullut kommentoitua Hevosurheilun artikkeleita vähään aikaan. Tätiratsastaja on tullut ilmeisesti vähän laiskaksi kirjoittelemaan. Oikeasti kuitenkin tuolla siviilipuolella on ollut niin paljon kirjoiteltavaa, että nämä harrastukset joutuvat väistymään.

Nyt HU:ssa oli perjantaina kuitenkin sellainen juttu, johon on pakko laittaa muutama kommentti. Artikkeli Königin’s Sohn ja Rotschild J edelleen ratsuoriiden kermaa sai jopa matemaattisesti täysin lahjattoman humanistin niskavillat nousemaan kattoa kohti. Margit Tikclen kirjoittaa Terttu Peltonen tekemästä tutkimuksesta Suomessa vaikuttaneiden ratsuoriiden jälkeläisistä.

Olen siis paljasjalkainen humanisti enkä paljon voi tilastoista ymmärtää, mutta sen ymmärrän että tässä tutkimuksessa on liian monta kohtaa pielessä: vuosiotokset (joita siis kolme 2002, 2005 ja 2008) eivät voi Suomen oloissa olla satunnaisia. Jälkeläisten määrä on kaikilla hevosilla täällä niin pieni, että tilastollista merkitsevyyttä ei synny. Pitäisi ottaa sanotaan nyt ainakin kymmenen vuotta, mieluiten kaikki tähän mennessä kilpailleet oriiden jälkeläiset.

Tutkimuksen pahin moka on se, että se ei ota huomioon jälkeläisten määriä. Rotschild J ja Konigin’s Sohn ovat saaneet varmasti eniten tammoja koko Suomen ratsukasvatushistorian ajan johtuen osittain siitä, että astuivat pitkään ja hartaasti :). Sellaisilla astutusmäärillä tulee jo pakostikin jokunen onnistunut yksilö. Tilasto pitäisikin suhteuttaa niin, että se huomio astutusmäärien vaikutuksen lopputulokseen.

Lisäksi esimerkiksi Masterin siirtovarsat lasketaan mukaan tilastoon. Yhtään Suomessa alkunsa saanutta Masterilaista ei näissä tilastoissa edes voi olla. Niin että jos näitä tilastoja tehdään, ne pitäisi tehdä edes jotenkin ajatuksella.

Mitä siis täti tahtoo sanoa, älä aina usko mitä lehdessä lukee. Mielenkiinnolla odotan, että joku tekisi oikeasti relevantin tilaston Suomessa astuneiden oriiden vaikutuksista. Siihen tarvitaan kuitenkin näkemyksen lisäksi tilastollista osaamista ja avuksi muita ohjelmia kuin Microsoft Office -pakettia. Edes päivitetty versio 2007 ei riitä.

Ihokuorintaa ja irtokenkiä

Mistä tietää että on hinkannut tarpeeksi koulukuvioita kentällä? Siitä, kun oma takamus näyttää siltä, kun sitä olisi vedelty hiomakoneella, karkeimmalla versiolla. Empä voi sanoa olleeni yleensä kovin iloinen näistä istumalihaksiini kohdistuneista "rasitusvammoista". Nyt kuitenkin tuntuu siinä mielessä hyvältä, että on päässyt ratsastamaan niin paljon, että sinkkivoiteilla sun muilla rasvoilla on taas käyttöä :). Mutta ei mennä sen enempää yksityiskohtiin.

Durando alkaa siis olla taas iskussa. Väistöt alkavat sujua, samoin siirtymiset, laukka pyörii paremmin ja ruuna on muutenkin innokkaampi tekemään töitä. D myös vertyy nopeasti eikä sen liikkuminen muistuta enää Wilson Kirwaa Paso Doblen pyörteissä.

Itselläni on kuitenkin se ajatus, että tällä kaudella en Durandolla starttaisi. Sen lihaskunto on kuitenkin vielä heikko, eikä mitään kehitystä muutenkaan ole talven aikana tullut. Ajattelin keskittyä mieluummin uusien asioiden opettamiseen. Jos vaikka saisi laukanvaihdot kesän aikana sujumaan, ja sitten katsoisi myöhemmin syksyllä jos joihinkin karkeloihin osallistuisi.

Kuukausi pitäisi vielä kuntoa kohottaa ennen kuin uskaltaudun treeneihin. Puoli vuotta on viime kerrasta vierähtänyt. En todellakaan usko, että Kerstin-täti paljon päätäni silittelee, korkeintaan vastakarvaan. On siis parempi mennä paremmassa kunnossa, niin että edes kunto kestää vaikka meno ei muuten kaksiselta näyttäisikään.

Tänään oli kuitenkin sellainen päivä, että en päässyt harjoittamaan kaipaamaani keskivartalokuorintaa, koska jälleen kerran sekä D että Reiska olivat vapautuneet yhdestä etukengästä. Että se voikin olla ärsyttävää. Miksi nuo pollet eivät voi arvostaa sitä, että joku tekee niille pedikyyrin kerran kuussa. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa astella siihen tapaan tuolla tarhassa, ettei sotke omien kynsiensä päälle. Nii-in!

Tepa ja tamma sijoittuivat toiseksi Koskella

Vein tänään Tepan ja Pirkon alias Pirjon tänään Merjan tallille aluekisoihin Koski TL:ään. Pari starttasi nuorten hevosten luokassa ja tuli varsin mukavalla suorituksella toiseksi. Parannettavaa jäi edelleen ainakin muotoon, joka oli hieman epävakaa.

Pirjo oli myös liikaa Tepan kädellä, joten tässäkin riittää korjaamista. Tepa ilmeisesti otti käsijarruvaihteen käyttöön radalla, ettei polle kaasuttele tuulessa tiehensä. Mutta kokonaisuus oli varsin sujuva, eikä varsinaisia rikkeitä tullut.

Itse asiassa on varsin mukava käydä Tepan ja Pirjon kanssa kisoissa (yhdistetyn autonkuljettajan, hevosenhoitajan ja valmentajan roolissa). Se ei ole minun ja Tepan temperamenttisilla luonteilla välttämättä ihan itsestään selvä asia. Helpommaksi asiaa ei tee se, että olen kuitenkin valmentanut Tepaa 10-vuotiaasta ponitytöstä saakka. Lisäksi lukuisat meillä vietetyt hevoskesät ovat tehneet meistä vähän kuin sisarukset. Ei siis mikään otollinen valmennettava-valmentaja -suhde.

Usein kotitreeneissä perkeleet kyllä lentelevät vähän puolin ja toisin. Mutta kisoissa Tepa kyllä keskittyy ohjeisiini ja tekee kuten käsken. Tai sitten se vaan ei kehtaa väittää yleisellä paikalla vastaan :). Kai sitä silti voisi sanoa, että olemme kisoissa varsin hyvin toimiva tiimi, josta siis osoituksena tänään tuo toinen sija ja 62,4 %.

Toukokuussa tunnelma on tiivis

Tänään varmistui, että tallissamme on hyvinkin tiivis tunnelma. Oikeastaan hevoset eivät edes mahdu talliin, vaan orivarsat pääsevät ulkoilmamajoitukseen. Täytyy toivoa, että olosuhteet eivät ole aivan yhtä arktiset kuin viimeisten kahden päivän aikana.

Viikon päästä saapuvat Neblina, Nobler sekä Cavallina kasvattajapäiville laitettavaksi. Lisäksi toukokuun alussa saamme juniorijoukkueemme seuraksi vähän varttuneempaa väkeä: 9-vuotiaan Lucas-ruunan.

Hevosia siis riittää toukokuun ajan ihan omiksi ja muiden tarpeiksi. Kesällä sitten onkin hiljaisempaa, kun nuoriso suuntaa Keski-Suomeen laitumelle.

Ville aikoo ahkeroida kasvattajapäivillä ja esittää viisi tammaa sekä yhden orin.

Astutuskauden alkajaisiksi

Kyselin tuossa menneellä viikolla: ”Aiotko astuttaa tammasi?” Kaksitoista lukijaani vastasi. Hieman yllättäen eniten kannatusta sai tuo siirto-orilla astuttaminen. Minä kun luulin, että siirto-orien käyttö olisi tänä vuonna vähäistä. Toisaalta tämä täällä nyt on hyvin pieni otos. Ilmeisesti juttujani lukee muutama kasvattajaihminen, joka panostaa hommaan tosissaan.

Niin tai näin, on mielenkiintoista seurata, miten tämän vuoden astutustilastot kehittyvät. Itselläni kun on sellainen kutina, että nyt tullaan alas että rapsahtaa. Talouden romahdus on ollut niin hurjaa, että kestää pitkään, ennen kuin tästä noustaan ja ihmiset uskaltavat taas panostaa esim. hevosiin.

Hevostallinetin hevoskasvatus -foorumia seuraamallakin pääsee tähän tulokseen: eri oreista ei kysellä ja keskustella niin paljon kuin menneinä vuosina. Luultavasti suurimman tiputuksen tekevät ns. harrastelijakasvattajat, jotka tekevät siitä omasta tammasta sen yhden varsan. Harrastelijakasvattajat kyselevät asioita foorumin kautta, kun taas ammattimaisesti kasvattavat osaavat hakea tietonsa itse tai eivät tarvitse olemassa olevalle tiedolle vahvistusta.

Taantuma näkyy hieman myös orien kotimaisessa markkinoinnissa: siinä missä yksi luottaa hintojen tiputtamiseen, toinen ns. uuteen mediaan, markkinointiin nettiyhteisöjen kautta.

Hintojen tarkistaminen tällaisessa tilanteessa on enemmän kuin järkevää. Hinta nousee monelle ykköstekijäksi, kun punnitaan riskejä ja sitä millaiseen panostukseen tässä tilanteessa ollaan valmiita.

Vaikka uskon vakaasti markkinointiin sosiaalisessa mediassa, ei siihenkään kannata ihan suunnittelematta ryhtyä. Erästä oria markkinoidaan tietoisesti tai tiedostamatta internetin keskustelufoorumeilla. Toiminta ei näytä kovin hyvältä eikä ammattimaiselta.

Oman orin tuputtaminen jos jonkinlaisissa yhteyksissä saa todennäköisesti aikaan päinvastaisen vaikutuksen kuin orin omistaja on toivonut. Ei oman orin kritiikittömällä ylistämisellä mitään voita. Jokainen tietää, että täydellistä ei olekaan. Vikoja löytyy jokaisesta.

Se on selvä, että tällaisilla anonyymin ajatusten vaihdon sallivilla palstoilla esiintymällä saa sontaa aina niskaansa. On siis varsin järjetöntä lähteä markkinoimaan näiden foorumien kautta, koska niitä provosoijia ja loanheittäjiä löytyy aina. Eikä siihen loanheittoon ainakaan kannata vastata.

Mutta jokainen tyylillään. Voi olla, että minä olen täysin väärässä, ja ensi kaudella kaikki oriin pitäjät tekevät näin, koska kauppa käy.

Isä ja sen poika

Pääsiäissäät ovat tänä vuonna olleet poikkeuksellisen ihanat. Ulkona on päässyt ratsastamaan jo monena päivänä. Halusin itsekin nähdä, miltä Durando tällä hetkellä näyttää ja pyysin kuvausryhmän paikalle. Voitelun tarpeessa on sekä hevonen että kuski. Puoli vuotta melkein seisonnassa on jättänyt jälkeensä molempiin. Mutta tästä se vaan täytyy ponnistaa.

Tänään oli niin kiva keli, että päästin pojankin vähän juoksentelemaan kentälle. Tomppa on kasvanut kevään niin hurjaa vauhtia, että se on päässyt hoikistumaan vähän liikaa vaikka ruokia on lisätty. Hienosti ori silti liikkui, tosin ravipätkät jäivät aika olemattomiksi. Laukkaaminen kiinnosti enemmän.

Seesteistä sunnuntairatsastusta

Durandon kunto on minulle edelleen arvoitus. Välillä se on oikeinkin hyvä ja seuraavana päivänä vähemmän hyvä. Toisaalta viimeisen klinikkareissun jälkeen se on ollut selvästi parempi.

Huonompina päivinä Durandon liikuminen on kankeaa eikä se halua liikkua eteenpäin. Lisäksi näinä päivinä oma oikea kylkeni kipeytyy. Hyvinä päivinä kuten tänään kylki ei tule kipeäksi ja hevonenkin haluaa mennä.

Hevosella, jolla on köpötelty puolisen vuotta, ei voi kauheasti revitellä. Ratsastus onkin enemmän kunnon kohotusta, pienissä pätkissä: suoria uria, vähän ympyröitä ja lisääntyvässä määrin siirtymisiä. Positiivista on, että Durandon kanssa voi tehdä nyt niitä siirtymisiä. Ne eivät oikein onnistuneet talvella, ei hitaammasta nopeampaan askellajiin eikä toisinkaan päin.

Tänään sain jopa hetken fiilistellä ja tunnustella omaa ratsastustani. Kun hevonen liikkuu hyvin, voi miettiä omaa istuntaansa: istuiluita, jalkojen ja käsien asentoa jne. Sain varmaan kipinän tähän itsetutkiskeluun katseltuani sekä lauantaina että sunnuntaina eliittihuutokauppaa. Huutokaupan saksalaisratsuttajien istunnat ovat jotain tavoittelemisen arvoista.

Saas nähdä kuinka huomenna sujuu.

Reiska-ruuna

Reiskasta tuli ruuna tänään. Prosessi ei ollut aivan yksinkertainen: kotiruunaus ei onnistunut, sillä Reiskan nivustiehyet olivat niin suuret, että eläinlääkäri piti epätodennäköisempänä sitä että suolet olisivat pysyneet sisällä sen sijaan, että ne eivät olisi. Joten ruunaaminen meni klinikkaoperaatioksi.

Hyvä niin, sillä klinikalla selvisi vielä, että Reiska on melkoisen resistentti kaikelle mahdolliselle lääkitykselle. Toisin sanoen siihen oli käytettävä jopa kolminkertainen määrä lääkitystä, että se saatiin rauhoitetuksi, kaadetuksi, pidetyksi unessa jne. Kotiruunauksessa olisi voinut tulla tämän valossa myös aika rytinät.

No, nyt meillä kuitenkin seisoo tallissa uusi ruuna. Yksi ori vähemmän. Tosin orien määrä tuntuu pysyttelevän meillä vakiona, sillä Noblessen orivarsa Rosenstolzista muuttaa meille kasvattajapäiviin saakka. "Sulo" tulee meille ikään kuin ekalle luokalle, harjoittelemaan hyvää talutus- ja tallikäytöstä: 2-vuotias orivarsamme Tomppa "mentoroi" Suloa tarhassa ja me Villen kanssa tallissa ja muussa toiminnassa.

Tyhjäkäyntiä

Eipä ole tullut kirjoiteltua oman tallin kuulumisia, kun ei ole ollut oikeastaan mitään mistä kertoa. Minä ja Tepa olemme molemmat sairastelleet mahataudit ja muut influenssat, ja hevoset ovat saaneet lepoa sen mukaan. Niin että melkoista tyhjäkäyntiä tämä on ollut.

Reiskan piti myös muuntautua ruunaksi viime viikolla mutta sekin jäi vain haaveeksi, sillä eläinlääkäri ei päässytkään paikalle. Ensi viikko on toivoa täynnä... ja olkikarsina odottaa.

Mutta on minulla sentään jotakin kertomista: kapusin tänään Durandon selkään ottamaan tyypit uudesta, huolletusta versiosta. Eikä homma mennyt ollenkaan huonosti; pollella oli kaikki neljä jalkaa tukevasti kroppansa alla. Se on paljon se. Liike oli puhdasta ja Durando oli innokas liikkumaan. En kuitenkaan uskalla hehkuttaa tätä liikaa, sillä huomenna kaikki voi olla toisin...

Näkökulmia Suomessa astuviin kouluoreihin

Tätiratsastaja tutkaili Suomessa astuvien orien tietoja ja taustoja. Tutkailun, googlaamisen ja pohdiskelun tulokset ovat tässä:

Fernet
Käyttäisin, jos etsii hyvää ratsastettavuutta ja tammalla on hyvä käynti. Suku sopii monelle tammalle (Donnerhall sopivan kaukana linjaamiseen).
+ erinomainen suku, jonka pitäisi taata hyvää ratsastettavuutta. Fernet itse onkin osoittautunut hyväksi kilpahevoseksi. Laadukas emälinja, tosin Fernetin emästä ei löydy muita jälkeläisiä, joten tältä kohdin vertailuaineisto puuttuu
+ ilmava, tahdikas ravi,
+ pyörivä, lennokas laukka
+ liikkuu ”ylämäkeen”
- käynti vaarallisen passimaista
- kooltaa pieni, voi silti jättää hyvinkin kookkaita jälkeläisiä, sillä suvusta löytyy paljon kookkaita hevosia.

Fiance Noir (ei välttämättä käytössä)
Tämä ori on tasaisen vahva kaikessa, ei selkeitä puutteita ja se sopinee suvullisesti monenlaisille tammoille (Weltmeyerin perilliset jättäisin silti tällä astuttamatta). Käyttäisin parantamaan ratsastettavuutta.
+ hyvä suku, hyvä emälinja, emästä myös yksi premiäre-tamma
+ pitäisi periyttää yhteistyöhaluisia hevosia, joilla on hyvä ratsastettavuus
+ kolme hienoa askellajia, erit. ravi (eivät häikäisseet ratsastettuna oripäivillä, mutta tämä tuskin on lopullinen totuus orin liikkumisesta ratsastettuna)
+ kokoamiskykyä löytyy
- keskeytti suorituskyvynkokeen
- ehkä hieman lyhytselkäinen

Donaukaiser
Käyttäisin kevyehköille tammoille (jos haluaa samaa jaloa ulkomuotoa), jotka liikkuvat itse hyvin. Parantanee ja keventänee tyyppiä. Käyttäisin myös parantamaan ratsastettavuutta. D-linjan tammoille mielenkiintoinen vaihtoehto isänsä Hohensteinin ansiosta.
+ hieno suku
+ moderni, kevyt ja jalo tyyppi
+ Oriin emästä on myös toinen jalostusori
+ erinomainen, palkittu emälinja, emästä toinenkin jalostusori Donauzauber ja emän emästä Donaumonarch
+ orin pitäisi periyttää hyvää ratsastettavuutta, jonka takeena on sen isä Hochenstein.
+/- kilpaillut itse jonkin verran
+ tahdikkaat liikkeet
- ei ehkä häikäise liikkeillään, melko tavalliset liikkeet

Don Laurie
Käyttäisin tammoille joilla on hyvä ratsastettavuus ja joiden suku luo siihen hyvät edellytykset. F-, R- tai D-linjan tammoille.
+ Suku josta on tullut voittajia ja erittäin hyvin liikkuvia hevosia
+ erinomainen emälinja: Isoäiti Anka on yksi Hannover-jalostuksen menestyneimmistä tammoista.
+ kolme hyvää askellajia, laukka hieman lyhyttä
- Hankala suku: Don Schufron jälkeläisiä pidetään maailmalla melko kuumina ja vaikeina, orin emä Laura on Weltmeyerin puolisisar emän puolelta, mikä ei sekään välttämättä lupaa hyvää ratsastettavuudelle
- Näyttää ratsastettuna hermostuneelta ja jännittyneeltä. Oriilla saattaa olla huono ratsastettavuus, sillä kilpailutuloksia siltä ei löydy.
- Ori astui kauden 2006 Ruotsissa. Ruotsalaiset eivät olleet kovin innostuneita oriista ja he arvostivat oria vain noin 35 tamman verran.

Duendecillo P
Käyttäisin tammoille, joilla on hyvä ratsastettavuus. Ori parantanee tamman tyyppiä. Suku sopii monelle.
+ tyypiltään jalo ja näyttävä
+ hieno laukka, hyvät käynti ja ravi
+ orin isä Don Romantic jättää jalostusoreja
+ Orin emän jälkeläiset ovat kahmineet palkintoja näyttelyistä
- emästä ja emänemästä ei vielä tähän mennessä ole tullut yhtään suoritushevosta, eikä ori itsekään ole vielä toistaiseksi startannut

JetSet D
Käy monenlaisille tammoille. Suomessa ei näitä sukulinjoja ole perinteisesti ollut, joten hyvinkin toivottu lisä suomalaiseen ratsukasvatukseen.
+ hyvä, raamikas tyyppi
+ itse ollut hyvä suoritushevonen sekä esteillä että koulussa
+ hyvä allrounder
+ tuottoisa emälinja
+ paljon jälkeläisiä (tiedetään mitä periyttää), jälkeläisillä hyvä kouluindeksi
- alkaa olla vanhanaikainen (modernilla orilla sekä emä että isä ovat syntyneet 2000-luvulla)


Mozart II
Tämän orin aika jalostuksessa alkaa olla ohi. Ei sovi enää moderniin kouluhevosjalostukseen. Mutta astuttaisin tamman, joka on Mozartista. Toimii emänisänä.
+ ori itse on ollut hyvä suoritushevonen, jälkeläiset menestyneet hyvin nuorten hevosten luokissa mutta hävinneet sen jälkeen johonkin.
+ tahdikkaat, työstettävät liikkeet
- liikkeet eivät kovin irtonaiset
- vanhanaikainen, raskas tyyppi
- jälkeläiset olleet vaikeahkoja ratsastaa

Paco Rabanne
Tämän orin aika jalostuksessa alkaa olla ohi. Ei sovi enää moderniin kouluhevosjalostukseen. Voi toimia emän isänä.
+ jälkeläiset menestyneet hyvin näyttelyissä
+ raamikas ori, joka jättää raamikkaita varsoja
- jälkeläiset eivät ole osoittautuneet suorittajiksi; suuresta jälkeläismäärästä huolimatta radoilla tämän orin jälkeläisiä ei ole nähty
- ei periytä hyvää ratsastettavuutta

Pin Rock’s Black Velvet
Käyttäisin tammoille, joilla on hyvä ratsastettavuus: yhdistelmä ii: Sandro Hit ja hollantilaissukuinen emä (i: Kennedy) ei välttämättä jätä hyvää ratsastettavuutta. Playboyn jälkeläiset (i: Kennedy) eivät ainakaan vielä ole osoittaneet olevansa erityisen yhteistyöhaluisia ratsuja. Orin omasta ratsastettavuuden perusteella ei voi sanoa vielä mitään. Sandro Hitin kautta tulee Ramiroa, jota Suomessa on jo paljon (en uskaltaisi linjata).
+ kolme hyvää askellajia
+ näyttävä ravi, joka saisi suuntautua paremmin rungon alle
+ moderni tyyppi
- emälinja on kysymysmerkki: tuntematon eikä ole ainakaan vielä osoittautunut mitenkään tuottoisaksi

Pius Paccelli
Tämän orin käytöstä kouluhevosjalostuksessa on vaikea sanoa mitään. Ori on estesukuinen. Kouluhevosjalostuksessa estesukuisesta hevosesta voi saada varsan joka ei hyppää eikä liiku tai voi saada vaikkapa Sandro Hitin.
+ hyvä laukka
+ hyvä ratsastettavuus
- vanhanaikainen tyyppi

Roi du Ballet
Käyttäisin tammoilla, joilla itsellään on hyvä ratsastettavuus ja joiden suku luo siihen hyvät edellytykset. Tammalla pitäisi myös olla hyvä laukka.
+ orin omat suoritukset
+ jälkeläisnäytöt: paljon Suomessa kouluradoilla menestyneitä jälkeläisiä
+ periyttää hienoa ravia
- orin jälkeläisillä on ollut paljon ongelmia jaloissa (tämä ei faktatietoa vaan mutu-tuntumaa). Saattaa johtua orin periyttämistä isoista liikkeistä tai jostain muusta.
- jälkeläiset ei luonteeltaan ihan helpoimpia, kyttäämistaipuvaisia.
- oriilla itsellään on hieman lyhyt laukka. Laukka on kuitenkin hyvin koottavissa, mikä on edellytys gp-hevoselle, jota ori on myös itse ollut.

Sternkönig
Käyttäisin tammoille joilla on hyvä ratsastettavuus ja joiden suku luo siihen hyvät edellytykset. Tammalla pitäisi lisäksi olla hyvä laukka. Ramiro suvussa rajoittaa käyttöä Suomessa, koska suomalaisilla tammoilla Rotchild esiintyy sukutaulussa varsin usein.
+ oriilla hieno tyyppi
+ lennokas ja näyttävä ravi, käynti ok
+/- mielenkiintoinen linjaus Antenne-tammaan. Yleisesti ottaen tamman pitäisi olla kuitenkin TODELLA hyvä ennen kuin linjaaminen kannattaa.
- laukka näyttää vaikeasti koottavalta. Se on puhdasta vain, kun ori laukkaa kovaa. Koottaessa laukasta näyttäisi tulevan kulmikasta.
- Ei ole itse startannut vielä, mikä saattaa kertoa ongelmista ratsastettavuudessa tai jossain muualla. Ori on kuitenkin jo 8-vuotias.
- Oriin isä Sandro Hit on tunnettu paitsi hienoliikkeisistä myös hankalista jälkeläisistään

Ajatuksia oripäivien tuloksista

Vuoden 2009 oripäiviä olivat anniltaan varsin vaatimattomat. Oreja oli vähän ja vähän oli siten nähtävääkin. Näin oli varmasti lisäkseni ajatellut moni muukin, sillä yleisöä oli paikalla varsin vähän viime vuosiin nähden. Lama oli tehnyt tehtävänsä tuontioreissa ja ratsastuskoe kolmivuotiaiden esitarkastuksessa.

Lamasta huolimatta Anne Niemi oli päättänyt ottaa taloudellisen riskin tuomalla For Enjoy Askin Suomeen astumaan. Tämä orihan hyväksyttiin vain muutama viikko sitten Tanskan oripäivillä hyvillä pisteillä, joten mistään aivan pienestä satsauksesta tuskin on kyse. Toivottavasti tämä laadukas esteori saa paljon tammoja tänä vuonna Suomessa.

Eniten oripäivien antia latisti Fiance Noirin keskeyttäminen suorituskyvyn kokeessa, sillä ori oli mielestäni laadukkain Suomessa astuva viime kaudella ja olisi ollut myös sitä tänä vuonna, jos olisi luvan saanut. Tämä ori ansaitsisi todella toisen mahdollisuuden.

Fiance Noir hyväksyttiin viime vuonna Hannover-kantakirjan esitarkastuksessa. Ja siitä tulikin mieleeni, voisiko tässä olla mahdollisuus saada FN:n tämän kauden jälkeläiset kantakirjatuksi hannovereiksi. Toivottavasti ainakin Suomen Hannover-yhdistys ottaa asiakseen selvittää sen. Enkä kyllä epäilekään, etteivät he yhdistyksessä toimeen tarttuisi. Tuntuvat olevan tässä yhdistyksessä varsin aikaansaavaa ja toimeliasta sakkia.

Mielenkiinnolla jään myös odottamaan, että osallistuuko Fiance Noir vielä ensi vuonna FWB:n suorituskyvyn kokeeseen vai viedäänkö se johonkin muualle kouluhevosystävällisempään suorituskyvyn kokeeseen. Nykyisen kaltaisen kokeen läpäiseminen edellyttää kouluhevoselta hyvää hyppäämistä. FN oli jo tänä vuonna estekokeessa kapasiteettinsa äärirajoilla.

Ihan näin vain kuriositeettina: Tanskassa kouluhevoset eivät hyppää enää lainkaan, eikä estehevosilta arvioida käyntiä ja ravia. Mutta suomalainen oritesti erottaakin jyvät akanoista ja kouluhevoset jalostuksesta.

Pirkko oli laatuarvostelukisan kolmas

Oripäivien laatuarvostelukilpailu eilen Ypäjällä sujui Tepalta ja Pirkolta hienosti. Pirkko oli luokassa niukasti kolmas saaden prosenteiksi 74, 2 % jääden toiseksi tulleelle vain 0,02 pistettä.

Kuten Pirkko kerran kuulutettiin nimellä Primera Domo, tamma todella oli jälleen kuin Domosedania saanut. Pirkko suoritti rauhallisen ja tasapainoisen ohjelman. Se oli taas kuin eri planeetalta: rauhallinen, kuuliainen ja luottavainen. Viikon edeltävissä treeneissä taas se meni kovaa, pelkäsi kaikkea mahdollista, kävi kierroksilla eikä aina ollut kovin yhteistyöhaluinenkaan. Ota näiden tammojen sielunelämästä selvää.

Terhi ratsasti hyvin ja siististi. Pirkon muoto oli nuorelle hevoselle sopivan avoin eikä sen nenä painunut alas. Samaa ei valitettavasti voinut sanoa kaikista luokassa mukana olleista hevosista. Niiden kaulat oli vedetty lyhyeksi ja esikuvana oli ilmeisesti käytetty mummon virkkuukoukkua. Ei hyvä, ei.

The Day after

Aikamoista hulinaa ollut nämä kaksi viimeistä päivää. Vasta nyt tuli sellainen hetki, että ehti avata koneen. Palasin juuri Durandon kanssa Teivosta klinikalta enkä oikein osaa sanoa, mitä tästäkään visiitistä arvelisin. Uusia piikitettäviä paikkoja ainakin löytyi, mutta eipä tuo ruuna nyt sitten suostunut olemaan siellä Teivossa edes epäpuhdas. Ehkä se esiintyi olympiavoittaja Toni Niemiselle, joka sattui myös olemaan hevosineen klinikan tarpeessa.

Mutta mennäänpä nyt vielä siihen eiliseen oripäivä-happeninkiin, ja kerrataan päivän jälkeisiä tuntoja. Ehkäpä tätiratsastajan fiilikset välittyvät parhaiten seuraavasta haastattelusta:

Mitkä ovat nyt päällimmäiset tunnelmat, kun Reiska lähetettiin ensimmäisen päivän jälkeen kotiin, koska se sai rakenteesta vaivaiset 36 ponkoa?
-Eipä tässä korkealta pudonnut, kun odotuksetkaan eivät olleet korkealla. En ole missään vaiheessa ajatellut, että Reiska olisi ollut jalostusoriainesta. Lähdin leikkiin mukaan ihan sillä mielellä, että onnistuminen toisi Reiskan emälle hieman lisää meriittiä. Toisin nyt kuitenkin kävi.

-Rakennearvostelun jälkeen ajattelin jo, että nyt alkaa kotiinlähtö häämöttää. Tuomarit olivat kommenteissaan löytäneet orista monta vikaa lisää sitten viime kevään. Sen tästä hevosenkasvatuksesta on oppinut, että rakennevirheet lisääntyvät iän myötä yleensä aina, ainakin oreilla. Tästä maasta löytyy paljon ykkösen maitovarsoja, joiden pisteet ropisevat alaspäin vuosivuodelta. Olen tullut tosiaan siihen loppu tulokseen, että ne rakenneviat tulevat vasta myöhemmällä iällä, ne ikään kuin ilmestyvät jostain ja odottavat päästäkseen esiin myöhemmällä iällä. Sen tahtoisin…

Hetkinen. Nyt kyllä menee jo ihan asian viereen. Mennäänpä seuraavaan kysymykseen. Miten kommentoisit Reiskan irtohypytyskoetta?
-Aikalailla meni niin kuin arvioinkin. Reiska on emänsä poika, herkkä ja varovainen. Kun jalka kolahtaa esteeseen, se tulee epävarmaksi eikä halua hypätä. Ori kävi myös aika kierroksilla mutta sekään ei tullut yllätyksenä. Kyllä sieltä sentään yksi hienokin hyppy tuli, mutta ei se tainnut kokonaisuutta pelastaa.

Entäpä mitä nyt seuraavaksi? Miltä Reiskan tulevaisuus näyttää?
-Reiska ruunataan alkuperäisten suunnitelmien mukaan ASAP. Toivottavasti jo ensi viikolla. Mitä sen tulevaisuuteen tuleen: uskon, että Reiskasta tulee hyvä kouluhevonen. Ensin se saa kuitenkin hyppäillä pari vuotta Tepan kanssa. Seuraava suuri koitos Reiskan elämässä varmaan on laatuarvostelu, mutta sinne on vielä matkaa kilometri jos toinenkin.

Haluaisitko sanoa vielä jotakin? Välittää kenties terveisiä?
-Eipä tässä oikein mitään lisättävää ole. Terveisiä ja tsemppiä vaan kaikille oripäivillä vielä mukana oleville oreille ja niiden taustajoukoille. Huomenna taas nähdään, kun tuon Reiskan siskon kouluhevosten kutsukisaan.

Oripäivät in my mind

Kaikille niille lukijoilleni tiedoksi, jota tämä oripäivät-aihe alkaa jo kyrsiä. lupaan lopettaa kirjoittamisen tästä aiheestä tämän viikon jälkeen. Jos joku on varma, niin se on aivan varma! (Nii-in, olen nykäsfraasien ehdoton fani.)

Nyt kun oripäivät 2009 ovat niin sanotusti aivan ovella, on aika kirjata omia näkemyksiä orinsa vahvuuksista ja heikkouksista. Sitten on mahdollista koitoksen jälkeen katsoa, miten oikeaan tai väärään osui. Ja tuliko tavoite saavutettua.

Aion kirjoittaa raportin tänne jokaiselta päivältä, jonka oripäivillä saamme Reiskan kanssa viettää. Onhan se toki mahdollista, että tulemme jo keskiviikkona maitojunassa kotiin. Jos näin käy, pidän torstaina välipäivän (kuskaan D:n uudelle tohtorille) ja jatkan raportointia perjantaina Pirkon osallistuttua kouluhevosten kutsukilpailuun.

Vahvuudet:

• rakenne (ok, ei selkeitä vikoja) ja hyvä ryhti
• tahdikkaat ja näyttävät liikkeet (takaosan liike hyvin alla, you know what I mean)
• ratsastettavuus: kiltti, yhteistyöhaluinen ja tasapainoinen (Reiska tuskin pääsee tätä osaamistaan näyttämään)
• energisyys

Heikkoudet:

• koko (ei kovin paljon yli 160 cm)
• herkkyys (saattaa kieltää heti, jos puomit hipaisevatkin jalkoja)
• energisyys (voi mennä hyppykujassa liian kovaa)
• jos on kovin jännittynyt, ei kävele kunnolla
• ei edusta mitenkään trendikkäitä sukulinjoja, jollei ota huomioon isän isä Jazzia

Tavoite:

• olla mukana vielä perjantain irtohypytyksessä

Uni

Oripäivien alkuun on tasan viikko. Ei siis mikään ihme, että oripäivät tunkevat jo uniinkin.

Tapahtumapaikka: Ypäjän vitostalli.
Tilanne: juuri ennen eläinlääkärin tarkastusta
Henkilöt: minä, mieheni ja Durando

Minä: -Ei sitä Durandoa voi viedä eläinlääkärin tarkastukseen. Nehän huomaa viimeistään siinä että se on ruuna.
Mieheni: -No, olisit ajatellut sitä hiukan aikaisemmin. Nyt on kuitenkin meidän vuoro, anna hevonen, niin vien sen. Se on ilmoitettu ja maksettukin.
Minä: -Et vie sitä. Kyllä se eläinlääkäri huomaa, että se on ruuna viimeistään silloin, kun koittaa sen palleja. Nyt kuule lähetään pois täältä nopeasti. Laitan Durandon koppiin niin, että kukaan ei huomaa.

Uni loppui tähän.

Niinpä. Olen yrittänyt miettiä, mikä on tämän unen syvämerkitys, tulkinta. On minulla siitä muutama teoria. Mutta enneunena sisältö ainakin on täysin selvä; keskiviikkona saamme jo lähetteen kotiin. Syy ei luultavasti ole se, että Reiskalta puuttuu pallit vaan jotain muuta.

Onko sinulla JYSU?

Minulla oli kunnia toimia eilen autonkuljettaja-valmentajana KK-tallin aluekoulukilpailuissa. Kyydissäni olivat Caritan suomipolle Virrukka ja kasvattini Pirkko. Kisat sujuivat molemmilta hienosti: Carita voitti seuraluokan ja Pirkko sai omassa luokassaan sen viimeisen jaossa olleen rusetin.

Tepa ratsasti Pirkolla erittäin järkevästi ja huolellisesti; tamma kun tilttasi verryttelyssä liian lähelle tulleiden hevosten vuoksi eikä meinannut rauhoittua millään. Tepan pitkä kokemus kuumista hevosista auttoi Tepaa tekemään hyvän radan.

Pirkko ei ollut todellakaan ainoa hevonen, joka kärsi maneesiveryttelyssä ahtaanpaikan kammosta; muutama nuori hevonen sinkoili sinne tänne väistäessään hyökkäysvaunun lailla vyöryviä jyrä-suomenhevosia. Yksi ratsastaja päätti jättää koko verryttelyn väliin, kun hevonen ei kestänyt liian lähelle ja lujaa tulevia hevosia.

Onko ns. jyrä-suomenhevosten ja niiden kaltaisten hevosten ratsastajien oikeasti liian vaikea ymmärtää sitä, että on kohteliasta ja kaikkien kannalta turvallisinta pitää se kahden metrin hajurako toisiin hevosiin?

Lukuisten alukilpailujen verryttelyn perusteella vastaus on näyttää olevan KYLLÄ on. Siksi ehdotankin, että jyrä-suomenhevosille (JYSU) ja kaikille niiden kaltaisille hevosille perustetaan omat verryttelyryhmät. Silloin JYSUT voivat kaikessa rauhassa törmäillä toisiinsa aiheuttamatta muille vaaratilanteita.

Kilpailuihin ilmoittautumisen yhteydessä KIPAssa täytettäisiin lomake, jossa selvitetään, onko kyseessä JYSU.

JYSU-lomake:

Vastaa seuraaviin väittämiin kyllä tai ei.

1. Jos hevosesi ryntää (tapahtuu usein) ja päätät pysäyttää sen seinään (tapahtuu vielä useammin), tilanne on seuraavan kaltainen: Hevonen tömähtää päin seinään. Törmättyään se pudistaa kerran päätään ja jatkaa menoaan samalla riemulla.

2. Laukatessasi/ravatessasi hevosellasi kuulostaa se siltä kuin lauma norsuja olisi tulossa juosten jostain.

3. Saat vaivoin venytettyä extra full -kokoiset jännesuojat hevosesi jalkojen ympäri.

4. Et löydä sopivan kokoisia päävehkeitä koskaan ratsutarvikeliikkeestä.

5. Muut kentällä olevat ratsastajat antavat sinulle ja hevosellesi kernaasti oman tilan. Et voi tajuta, miksi kaikki muut aina lähtevät maneesista, kun sinä saavut ratsuinesi paikalle.

6. Kilpailuverryttelyissä sinulla ja ratsullasi on aina tilaa. Jostain syystä juuri sinun hevosesi edessä on aina hevosen mentävä aukko.

Jos vastasit yhteen tai useampaan väittämään kyllä, sinulla on JYSU-hevonen ja olet oikeutettu omaan verryttelyryhmään.

Kaksi viikkoa oripäiviin

Tätiratsastaja käy tietenkin lukemassa päivittäin hevostalli.netin keskustelua tulevista oripäivistä. Sen verran täytyy kunnon ratsutädissä olla uteliaisuutta, tiedonjanoa ja myös masokismia, että voi sivistää itseään keskustelun suomilla tiedoilla.

Nimimerkki Dummisen kirjoittaa oripäivät VII -keskutelussa näin:

”Onhan se rankkaa mennä omalla mussulla oripäiville ja tulla siellä hylätyksi. Onhan se oma aina se yksi, paras ja kaunein, eikä muut ole mitään.

Mutta jos vuodesta toiseen tulee oriinsa kanssa hylätyksi, on syytä seistä peilin edessä ja kysyä, mitä voisin opetella itse, mitä pitäisi tehdä toisin, ettei näin enää kävisi.

Hyvää hevossilmää kun vaan ei ole kaikilla. Osa voi sitä kehittää, toisille sitä ei kehity kuitenkaan, vaikka harjoittelisi.”

Niinpä, sano tätiratsastaja Huittisista. Täältä sitä sitten kolmen viikon päästä voi lukea tuomareista, jotka eivät taaskaan mitään hyvän päälle ymmärtäneet.

Erityisesti askellajituomarit olivat niiiiin pihalla: ”tänään jännittynyt, ei liiku ylämäkeen”. Huomenna ei olisi ollut jännittänyt. Sitä paitsi, mikä tahansa elukka menee ylämäkeen kun viedään ylämäkeen, daaa...

Osansa tulee saamaan myös hypytyskujan henkilökunta, joka huitoi raipalla väärään aikaan ja väärässä paikassa. Olinhan toimittanut 70-sivuisen, kattavan ohjekirjan siitä, miten minun orini kanssa tulee estekujassa toimia missäkin tilanteessa. Sisälukutaidottomia hyypiöitä koko sakki!

Esteiden olisi pitänyt olla niitä sinivalkoisia punavalkoisten sijasta. Ja miten voi sanoa, ettei ole kapasiteettia, jos hevonen ei edes hyppää???

Se täytyy vielä eläinlääkäristä erikseen mainita, että oli todella kovakourainen ja ronski kaveri. Kukapa ei potkisi, jos palleja puristellaan kuin stressileluja konsanaan. Kyllä siinä saa itseään syyttää, jos kaviosta tulee.

Ja niin tätiratsastaja menee kolmen viikon päästä sen Dummisenkin mainitseman peilin luo:
-Kerro, kerro kuvastin, kenen ori on maassa kaunehin? Kuvastin vastaa: -tätiratsastajan ori on maassa kaunehin.

Tätiratsastaja palaa tyytyväisenä talliinsa ja tuo seuraavana vuonna oripäiville jonkun yhtä hienon orin.

Käyntipätkä

...jonka eilen lupasin tänne lisätä.

Tai sitten ei. Luovutan. Ei käyntiä tänne.

Joskus tekniikka toimii, joskus ei.

Reiskan reenejä

Tässä muutama pätkä tämän päivän treeneistä. Käyntiäkin olisi pieni siivu. Yritän laittaa sen huomenna. Tämä videoiden lataaminen on niin hitsin hidasta puuhaa, että tältä päivältä homma on tässä.

Oripäivät 2009: leipää ja sirkushuveja

Hevosurheilu-lehti uutisoi 27.2.2009 perjantai-numerossaan, että saksassa asuva Jonathan Silfver on kouluhevosten koeratsastaja tämän vuoden oripäivillä. Jos Hevostalli.netin arvoisiin keskustelijoihin on luottaminen, saadaan tänä vuonna oripäiville oikeaa koko kansan viihdettä. Nimimerkki Paali kirjoittaa näin:

"[Jonathan] Silfver on HU:n mukaan ollut puolitoísta vuotta töissä Terhi Stegarsilla Saksassa. Suomessa kisasi vähän kenttää, mutta eipä taida olla ainuttakaan kansallista koulustarttia. Erikoinen valinta joka tapauksessa.

Ja kun sen joku mainitsee, niin oli jonkin aikaa jossain television päivächatissa juontajana."

Nyt on siis Hippoksessakin ymmärretty tosi-tv:n todellinen markkina-arvo; otetaan koeratsastajaksi tuttu tv-kasvo, ja Ypäjä-hallin katsomo on piukassa jos jonkin sortin heppa-tyttöä ja tätiratsastajaa.

Ensi vuonna idea kannattaa viedä vielä hieman pidemmälle. Big Brother alkanee taas ensi syksynä, joten laitetaan se BB-voittaja testaamaan nuoret kouluoriit. Julkisuus olisi takuuvarmaa. Saataisiin Maikkarin kuvausryhmäkin paikalle.

Siinä sitä sitten tulee todettua todellinen orien luonne: se hyväksytään, jonka selässä BB-voittaja pysyy kauiten. Tähän suuntaanhan se nytkin näyttää olevan menossa; pannaan kuskiksi sellainen hemmo, jonka päätä ei palella vaikka ohjaus ei toimi.

Kuka siitä nyt välittää, onko Joonas vai-mikä-se-nyt-oli kouluratsastaja, esteratsastaja, puskaratsastaja tai rodeoratsastaja. Pääasia on, ettei kuskina ole mitään nössökkä kouluratsastajatäti, jotka heittävät leikin kesken siinä vaiheessa, kun polle sanoo yhteistyösopimuksensa irti. Tänä vuonna oriit testataan hamaan loppuun saakka…

Kansa janoaa verta, hikeä ja kyyneleitä. Nyt hevoskansalla on mahdollisuus saada viihdettä koko rahan edestä.

Oripäiville oriaan valmistelevan iltarukous

Anna orilautakunnalle positiivinen mieli;

Kun orini kävelee kehässä jännittyneenä takaosa ravaten, anna niiden ajatella: tänään jännittynyt mutta huomenna yliastunta voi olla jopa 30 senttimetriä. 9.

Kun orini hyppää pystyyn sen kyllästyessä seisomaan paikallaan lautakunnan edessä, anna niiden ajatella; tasapainoinen ja lihaksikas. Erittäin maskuliini ja hyvä orileima. Tyyppi 9.

Kun orini pinkoo kauhistuneena irtohypytyskujassa häntä koipien välissä ja turpa kohti taivasta sieraimet suurena pukitellen villisti, anna niiden ajatella; nopea, notkea, innostunut nuoriherra, joka pitää esiintymisestä. Potentiaalia kouluhevosena, menee jo nyt ”ylämäkeen” 9.

Kun orini hyppää innokkaasti hypytyskujan aidoista ulos, anna niiden ajatella: Hyppää rohkeasti ja mielellään. Ennakkoluuloton. Voisi olla tulevaisuutta myös estelaukkakilpailuissa 9.

Opeta heitä ajattelemaan: etsikäämme syitä hyväksyä tämä kerrassaan karvainen ja hurmaava ori, älkäämme syitä hylätä se.

AAAAmen

Kehityskin kehittyy

Ratsujalostusliiton toimintaa kohtaan on esitetty paljon erilaista kritiikkiä. Milloin se kohdistuu yhdistyksen päätöksiin, toimijoihin, toimintaan, toimijoiden valitsemiseen, tapahtumien järjestelyihin jne.

Jos joku on varma, niin se on aivan varma (lainaus eräältä maailmankuululta filosofilta), että kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Silti kritiikillä on aina sijansa kehitysprosessissa; jos lunta tulee tupaan joka talvi, on syytä miettiä, pitäisikö rakentaa kokonaan uusi katto. Se että RJL:n toimintaan ei osallistuta ei välttämättä kerro sitä, että vapaaehtoistoiminta ei kiinnosta. Se voi myös kertoa jäsenien turhautumisesta yhdistyksen toimintaa ja toimintatapoja kohtaan.

Kritiikin ja epäkohtien osoittamisen sijaan tätiratsastaja ajatteli esittää muutaman ajatuksen siitä, miten RJL:n toimintaa voitaisiin kehittää, niin että ihmiset olisivat valmiita myös osallistumaan itse yhdistyksen toimintaan. Se on selvää, että pelkillä jäsenmaksuilla ei pitkälle pääse. Tarvitaan aktiivisia toimijoita.

Alueellisten alayhdistysten perustaminen saattaisi aktivoida kasvattajia sekä edistää toimintaa eri puolilla Suomea. Alayhdistykset voisivat järjestää ja organisoida alueellisia Kyvyt esiin -tilaisuuksia ja muita erityisesti fwb-hevosille tarkoitettuja luokkia tms.

Jäsenien aktivoiminen esim. hallituksen jäsenvaaliin onnistuu nykyisen tietotekniikan avustuksella helposti. Pian äänestämme eduskuntavaaleissakin netissä, joten eiköhän muutaman sadan jäsenen yhdistys tähän pysty. Mielipidetiedustelujen tekeminen verkon välityksellä voisi myös tuoda sellaista tuntua, että yksittäisellä kasvattajallakin on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Ylipäätään vuoropuohelu kasvattajien ja RJL:n välillä on tehtävä esteettömäksi, nopeaksi ja julkiseksi.

Jos katsotaan tarpeelliseksi, että hallituksessa on oriinpitäjiä, siihen kutsutaan kaikki oriinpitäjät. Tasapuolisuus on onnistumisen edellytys. Oriinpitäjät eivät saisi kuitenkaan olla antamassa lausuntoja jalostukseen tarjottavista oreista. Se pitäisi jättää kokonaan muille toimijoille.

RJL:n kokoukset pitäisi järjestää aina yleisissä tiloissa, jolloin osallistuminen kokouksiin on hallituksen ulkopuolisiltakin luontevaa. Kokouksista tiedottaminen on myös ensiarvoisen tärkeää. Aina pelkkä ilmoitus omalla nettisivulla ei ole riittävästi. Paljon parjattu ht-netti voisi olla tässä asiassa hyvä kaveri.

RJL:n pitäisi nyt oikeasti miettiä, miten hankkia uusia ja pitää kiinni niistä vanhoista jäsenistä. Uusia yhdistyksiä on perustettu ja perustetaan, jos RJL:n toimintaa ei koeta riittävän mielekkääksi. RJL on rakentanut toiminalleen hyvän perustan mutta mikään rakennelma ei kestä ilman ajoittain toistuvaa remonttia.

Suunnitelmia ensi kesäksi

Durando
Durandon kanssa ensi kausi näyttää yhtä mustalta kuin hevonenkin. Revähdys on parantunut hyvin, mutta nyt on ilmennyt kokonaan uusi vaiva. Molemmat takakintereet ovat kipeytyneet, ja osasyy on varmaan revähdyksissä. Piikityksiä on jo tullut mutta tulosta ei. Saas nähdä joutuuko D leikkauspöydälle. Toivottavasti ei.

Ensi kisakausi on joka tapauksessa förbi. Jos ottaisi tavoitteeksi sen, että pääsisi edes ratsastamaan ruunalla, ettei se ihan kokonaan näivety.

Pirkko
Kauden päätavoite on ehdottomasti saada tamma kantavaksi. Sulho on valittu ja se on Blue Horse Hotline. Valitsin orin, jonka emänisä on De Niro, koska tästä yhdistelmästä tulisi vähän samantyyppinen Donnerhall-linjaus kuin Tomppa on. Tomppa on sen verran onnistunut painos, että yritän yrittää :) samaa ellen parempaa maailmanluokan orilla. Hotline sopii lisäksi tyypiltään Pirkolle ja tuo siihen toivottavasti myös isänisän Gribaldin myötä lisää ratsastettavuutta.

Tepa ratsastaa Pirkolla alkukaudesta muutamia kilpailuita, joista nyt mainittakoon oripäivien yhteydessä kilpailtava kutsukilpailu Laatuarvostelun kymmenelle parhaalle. Tamma pitäisi myös kantakirjata. Kantakirjaus tapahtunee Niinisalossa 7.5.

Reiska & Tomppa
Reiskan ja Tompan aion viedä Ypäjän Kyvyt esiin -tilaisuuksiin. Reiska osallistuu molempiin mutta Tomppa vain yhteen. Sillä kun ei tilastoleimansa takia muutenkaan ole mahdollisuuksia finaalipaikkaan. Kyvyt esiin -jälkeen molemmat pojat lähtevät laitumelle, ja Reiskakin saa hyvin ansaitun lomansa, joka kestää syksyyn saakka.
Että tämmöisiä suunnitelmia. Taitaa ensi kesä mennä tätiratsastajan osalta ratsasteluksi. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kesä.

Riittääkö maalaisjärki?

Nuorten hevosten käsittely ja koulutus ovat olleet viime aikoina kovasti esillä eri foorumeissa. Keskiössä ovat olleet niin koulutusmetodit kuin ns. tätiratsastajan soveltuvuus nuorten hevosten kouluttamiseen.

Välillä tuntuu, että nuorten hevosten koulutuksessa pitäisi olla aina jokin muodikas metodi, jota noudattaa orjallisesti. Onko tosiaan niin, että maalaisjärjellä ei enää pärjää? Tietysti voidaan myös miettiä sitä, että onko urbanisoituneessa ratsastuskulttuurissa enää edes mahdollisuutta maalaisjärkeen. Täällä maalla voi vielä ajatella maalaisesti, onneksi.

Minua häiritsee noin yleensä ihmisissä ehdottomuus. Ihmiset, jotka julistavat olevansa oikeassa ja muut väärässä, ovat pelottavia. Niin myös tässä nuorten koulutusasiassa: yhtä oikeaa totuutta ei ole. Roomaan on monta tietä, sano. On laulavan hevoskuiskaajan tie, virolaisvahvistuksen tie, raavaan ravimiehen tie, amerikkalaisen gurun tie, entisen pankinjohtajan tie, ranskalaisen olympiavoittajan tie, ruotsalaisen konsensuksen tie, venäläinen valtatie ja huittislaisen tätiratsastajan tie…

Tätiratsastajan tie nuoren hevosen koulutukseen on ainakin simppeli kuten tätiratsastaja itse: varsat käsitellään kunnioittamaan ihmistä maitovarsasta saakka. Jos jotakin nuoren hevosen kanssa päätetään tehdä, se tehdään loppuun saakka.

Tätiratsastaja myöntää auliisti sen, että etenkin orivarsojen ja nuorten hevosten käsittelyyn tarvitaan välillä raakaa voimaa ja kestävyyttä, jota naisihmisillä ei aina ole. Joskus vain pitää jaksaa pitää vastaan niin kauan, että polle lakkaa pyristelemästä. Siksi hänelle ei ole ollenkaan häpeällistä myöntää, että mies kouluttaa varsat maasta käsin, niin että käsittely sujuu ongelmitta myös tätiratsastajalta tai muilta niitä käsitteleviltä.

Varsojen rapsuttelu on paitsi mukavaa myös tarpeellista luottamuksen syntymisen kannalta. Mutta kyllä meillä ihmisen käsi tekee muutakin kuin vain rapsuttelee. Nykyisessä ratsuhevoskulttuurissa vaan tuntuu olevan täysin kiellettyä sanoa ääneen, että joitakin hevosia on pakko joskus mojauttaa. Eivät ne hevoset toisiltaankaan pyytele: -Voisitko olla niin ystävällinen, että luovuttaisit johtajan paikan minulle? Konstit ovat aivan toiset.

Ja koska tätiratsastaja ei ole mikään ammattilainen, hän jatkaa tällä maalaisjärki-metodillaan muutaman varsansa koulutusta, niin kauan kuin sitä maalaisjärkeä riittää.

Varsan Markkinointi 2.0 - webin muuttuvat mahdollisuudet

Check out this SlideShare Presentation:

Varsan Markkinointi 2.0 - webin muuttuvat mahdollisuudet

View more presentations from MarikaP.

Neljä viikkoa oripäiviin

Aamukampa sen kun harvenee; neljä vaivaista viikkoa oripäiviin. Reiska on siinä kunnossa, kuin se on todennäköisesti myös neljän viikon päästä, jos nyt sitten ei mitään ikävää satu. Viimeinen neljä viikkoa mennään samalla ohjelmalla kuin ennenkin: ei muutoksia suuntaan eikä toiseen.

Tämän videon sisältö osoittaa, että oripäiville valmistautuminen on varsin hämärää hommaa.

Luento Jalostuspäivillä Lappeenrannassa 13.2.

Tätiratsastaja sai jokunen aika sitten kutsun tulla luennoimaan Lappeenrantaan jalostuspäiville 13.2.2009. Aiheeksi annettiin varsan markkinointi erityisesti internetissä. Joku teistä lukijoista varmasti pohtinee, että mitä ihmeen asiantuntemusta tätiratsastajalla on varsan markkinointiin. Pohdinnat osuvat täysin oikeaan: ei mitään. Tätiratsastaja on myynyt tasan yhden oman kasvattinsa.

Asiantuntemusta löytyy sen sijaan internetistä, markkinoinnista sosiaalisessa mediassa. Tätiratsastaja ihmettelee sosiaalisen median mahdollisuuksia opetuksessa sekä markkinoinnissa päivittäin, osana siviilityötään.

Luennon taustaa:
Jalostuspäivien luento perjantaina 13.2. käsittelee uusia kanavia varsan markkinoinnissa, sillä uusi kohderyhmä vaatii uudenlaisen lähestymistavan. ”Digiajan natiivit” eli verkossa kasvaneet on kohderyhmänä haasteellinen myös kasvattajille. Digiajan natiivit ovat tottuneet aivan toisenlaiseen tiedonhankintaan ja markkinointiin kuin tämän päivän keski-ikäiset.

Alkaneella 2000-luvulla sosiaalinen media on mullistanut internetin käytön. Tavalliset, stabiilit web-sivut jäivät 1990-luvulle. Nykyisin netissä vietetään aikaa, solmitaan ystävyyssuhteita, tuotetaan materiaalia, verkostoidutaan, toisin sanoen toimitaan sosiaalisesti. Nettisosiaalisuus ei kuitenkaan ole pelkästään nuorten asia vaan myös keski-ikäiset ovat löytäneet tiensä internetin sosiaalisiin verkostoihin. Siitä kertovat esimerkiksi Facebookin käyttäjätilastot: http://www.facebook.com/press/info.php?statistics .

Luennon sisältöä:
Perustelen luennossa sitä, miksi pelkkä myynti-ilmoitus lehdessä tai internetin kauppasivulla ei saavuta enää koko kohderyhmää. Sisältö pureutuu siihen, miten kasvattaja voi terävöittää varsojensa markkinointia uuden ajan internetissä.

Luennolla käyn läpi perusteet siitä, miten verkostoissa voi varsaansa markkinoida, kuinka rakentaa nykyisiä ja uusia asiakkaita paremmin palvelevat internet-sivut, kuinka olla paremmin hakukoneen löydettävissä, miten tehostaa kansallista ja kansainvälistä markkinointia sekä verkostoitua muiden kanssa (harrastajat, pro-amatöörit sekä ammattilaiset).

Annan käytännön vinkkejä ja esimerkkejä, miten markkinoinnin sosiaalisessa mediassa voi aloittaa hyvin pienellä työllä. Osa toimenpiteistä vaatii vain hieman aikaa, ei välttämättä yhtään rahaa. Annan myös ohjeita sosiaalisen median markkinointisäännöistä; miten välttää pahimmat mokat. Teen lisäksi ehdotelman siitä, miten potentiaalisten asiakkaiden ja pelaajien mielenkiintoa on mahdollista kasvattaa.

Valmentajana hevoskauppias

Hevosurheilun 6.2. artikkeli Hevoskauppa hallitsee valmennuksia? kertoo norjalaisessa ratsastusurheilussa keskustelun keskiöön nostetusta aiheesta: hevoskauppias maajoukkuevalmentajana. Voiko maajoukkuevalmentaja olla puolueeton valmentaja ja myydä samalla valmennettaville hevoset. Artikkelissa pohditaan lisäksi, onko syytä miettiä samaa myös Suomessa.

Tätiratsastajan mielestä on erittäin tärkeää, että tällainen aihe nostetaan julkiseen keskusteluun. Onhan se nyt selvä, että etenkin kun kyseessä ovat poni- ja junioriratsastajat, näitä jääviysasioita on mietittävä, oikeasti. Valmentajana ei voi toimia sama henkilö, joka myy ratsastajille hevoset. Miksikö ei?

Ensinnäkin on todennäköistä, että hevosen tai ponin oston rahoittavat henkilöt, jotka tietävät, että hevosella on sekä etu- että takapää. Toinen puree ja toinen potkii. Ts. poni-isiltä ja -äideiltä saattaa puuttua kokonaan tietämys itse hevosista ja koko urheilusta. Miten tällaiset henkilöt voisivat ikinä olla kykeneviä arvioimaan, mikä poni tai hevonen heidän lapselleen soveltuu? Tämä tehtävä on siis jätettävä valmentajalle, johon on vanhempien luottaminen.

Mutta entäpä, jos valmentaja on hevoskauppias, joka myy valmennettavalleen hevosen? Onko valmentaja todella myynyt sen parhaan ja sopivimman? Voiko oman, taloudellisen hyödyn sivuuttaa täysin? Eri asia on, jos kyseessä on kokenut senioriratsastaja. Hän on yleensä kykenevä arvioimaan omat taitonsa suhteessa hevoseen sekä siihen, että myyjänä toimii hänen valmentajansa.

Entäpä sitten jos valmentaja onkin vielä maajoukkuevalmentaja? Valmentaja, joka lupaa myydessään hevosen, että jos tämän hevon ostaa on maajoukkueessa tai ainakin maajoukkueen valmennusrenkaassa? Paha paikka sekä poni-juniorille että hänen mistään-mitään-tietämättömille vanhemmilleen. Olisihan se todella jotain; päästä sinne maajoukkueeseen.

Maajoukkuevalmentajan elinkeinoon ei voi puuttua. Elää hänenkin täytyy. Voisiko kuitenkin sitä rajoittaa, että valmentaja ei saa myydä hevosia valmennettavilleen? Tämänkin kieltäminen voi olla vaikeaa jo valmennussuhteen määrittelyn vuoksi. Joka tapauksessa on hyvä, että asia on nostettu esiin.

Tätiratsastajan valmentaja on pysynyt samana juniorivuosista alkaen. Tärkein tekijä valmennussuhteen jatkumiselle on ollut luottamus, luottamus valmentajan sanaan. Valmentaja ole koskaan yrittänyt myydä valmennettavalleen mitään, ei edes seuraavaa valmennusta. Monesti valmentaja onkin kertonut miettineensä, vieläkö se mahtaa se tämän valmennuksen jälkeen tulla… Aina on tullut, entistä sisuuntuneempana.

FWB:sta Hannoveriin

Eilen, tammikuun viimeisenä päivänä pidettiin Suomen Hannover-yhdistyksen perustamiskokous Ypäjällä. Oletan ainakin näin tapahtuneen. Yhdistyksen puuhaihmisinä toimivat kadehdittavan aktiiviset ratsuhevoskasvattajat. On hienoa, että jollakin löytyy vielä energiaa kasvatukseen liittyvään yhdistystoimintaan jokapäiväisen hevostelun lisäksi. Kaikenlainen tiedon hankinta ja sen mahdollistaminen esimerkiksi koulutusten sekä opintomatkojen muodossa on pelkästään suomalaista ratsukasvatusta edistävä asia. Joten onnea ja menestystä Suomen Hannover-yhdistykselle!

En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä sitä, että Hannover-yhdistyksen perustajajäseniin lukeutuu viimevuonna Suomen ratsujalostusliiton (RJL) hallitukseen valittu Helena Niiranen. Totta kai, on hyvä asia, että Suomen ratsujalostuksen kannalta merkittävässä asemassa oleva ihminen on kiinnostunut FWB:n ulkopuolisista asioista, laajemmalla sektorilla. Mutta Hannover on kuitenkin Suomessa FWB:n kanssa kilpaileva kantakirja, ja RJL on FWB:n etu- sekä rotujärjestö.

Siksi Niirasen aktiivisuus uudessa Hannover-yhdistyksessä herättää Tätiratsastajassa hieman hämmennystä. Pitäisikö se tulkita RJL:n virallisena tukena ja hyväksyntänä kaikille Suomessa olemassa oleville ja tuleville ratsuhevoskantakirjoille? Vai onko niin, että edes RJL:n hallituksen jäsenet eivät enää usko FWB:iin mahdollisuuksiin? Pohtia voi myös sitä, onko Niirasen Hannover-aktiivisuus henkilökohtainen kannanotto RJL:n toimintaa kohtaan, sillä mikä liekään yksittäisen jäsenen vaikutusmahdollisuus ko. yhdistyksessä. (Kiitos ja anteeksi, että tätiratsastaja jälleen kerran löysi sisäisen mattieskohytösensä :)).

Suomessa on nyt sitten mahdollisuus kantakirjata ratsuhevosensa ainakin FWB-, Oldenburg-, KWPN-, Trakehner- sekä Hannover-kantakirjoihin. Korjaa jos olen väärässä. Se on pelkästään hieno asia, että valinnan mahdollisuuksia on. Tulevaisuus näyttää, osoittautuuko keski-eurooppalaisiin kantakirjoihin liittyminen kasvattajalle taloudellisesti kannattavammaksi kuin kotimaisessa FWB:ssä pysytteleminen. Ajatuksena siis on, että esim. Hannover menee paremmin kaupaksi kuin FWB. Luulenpa kuitenkin että Suomessa syntynyt Hannover on samanlainen kummajainen Euroopassa kuin FWB:kin. Hyvälle hevoselle löytyy aina markkinat edusti se sitten, mitä tahansa kantakirjaa: Hyvän tilastonkin saa kaupaksi hyvään hintaan.

Mielestäni uusia mahdollisia markkinakanavia tärkeämpi asia FWB:n kanssa kilpailevissa kantakirjojen rantautumisessa Suomeen on se, että niihin on mahdollista saada hevosia, joita FWB ei hyväksy. Esimerkkitapauksena voidaan pitää Osmiumia. Olisihan se suorastaan noloa, että ne olisivat jääneet täällä koto-suomessa tilastoiksi. Eikä tätiratsastaja olisi halunnut Larsonkaan jälkeläisiä tilastorekisterissä nähdä.

Kuusi viikkoa oripäiviin

Viikko vähemmän kuin viimeviikolla.

Mitään erityistä ei ole ehtinyt tapahtua viikon aikana. Se on hyvä asia, että suunta ei ole ainakaan ollut alaspäin. Harjoitukset sujuvat mukavasti, etenkin kun on kyse ratsastamisesta. Sanotaanko näin, että kaasu ja jarru ovat löytyneet mutta ohjaustehostinta pitää vielä säätää. Vaihteitten vaihtokaan ei vielä ihan suju portaittain vaan ykkösestä saattaa mennä suoraan vitoselle. Siis hienosäätöä vaille valmis :).

Tässä vaiheessa (kun on jo ilmoittanut oriinsa oripäiville) on erittäin sopiva aika pohtia sitä, että miksi ilmoittaa 3-vuotias ori esitarkastettavaksi. Mitä hyötyä esitarkastuksesta edes on? Jos ori hyväksytään esitarkastuksessa, mutta ei saa astutuslupaa, mitä se hyödyttää? Ei kai mitään. Seuraavana vuonna ori on tuotava suorituskyvyn kokeeseen, jos mielii saada sille astutusluvan. 4-vuotias ei saa käsittääkseni mitään etua siitä, että se on hyväksytty 3-vuotiaana esitarkastuksessa. Siis what's the Point?

Tämä erittäin korkeaa ajattelun tasoa vaativa pähkäilyni tulos on se, että orin esitarkastus on yhtäkuin ei mitään. Eikös 3-vuotiaiden esitarkastus ole tavaallaan sama asia kuin 3-vuotiaiden suorituskyvyn koe, jonka seuraksena ori saa joko vuoden astutusluvan tai ei? Muulla eli esitarkastuksella ei käytännössä ole mitään merkitystä.

Tästä kaikesta lopputuloksena on se, että ajatteleminen ei sovi kaikille. Ei kun jatkamaan harjoituksia.

Ajatuksia tädin päästä

Mistä päästä? Sitä ei täti itsekään tiedä.
Tätiratsastaja päätti aloittaessaan päiväkirjansa kirjoittamisen, että vastaisi ainoastaan sellaisiin päiväkirjamerkinnöistänsä tulleisiin kommentteihin, jotka on jätetty tänne tädin blogiin, omalla nimellä. Täti ei aio osallistua edelleenkään anonyymiin keskusteluun, joka on virinnyt tästä kirjoituksesta http://tatiratsastajanpaivakirja.blogspot.com/2009/01/se-en-ollut-min.html .

Täti haluaa kuitenkin anonyymia keskustelua seuranneena kommentoida ja selventää omia tarkoitusperiään. Täti ei ole auktoriteetti, asiantuntija eikä muutenkaan ansioitunut millään elämän alueella. Täti on vain ehdoton demokratian ja sananvapauden kannattaja sekä puolustaja. Asioista pitää voida keskustella julkisesti ja avoimesti. Erilaisia näkökulmia ja katsantokantoja on voitava tuoda esiin. Muuten toiminta vaikuttaa neuvostoliittolaiselta tai pikemminkin nyky-venäläiseltä.

Meillä ratsumaailmassa on totuttu siihen, että jos kyseenalaistaa päättäjien tai vallankahvassa olevien toimintaa, syyllistyy johonkin täysin ala-arvoiseen. Lautakunnat, toimikunnat ja muut kerhot kun toimivat vapaaehtoisvoimin. Ja kun toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, toimintaa eikä toimijoita ei saa kriittisesti arvioida. Totuushan on kuitenkin se, että vapaaehtoisillakin on valtaa, jota he käyttävät. Ja kun kyseessä on monella toimijalla myös taloudellisista intresseistä eikä vain kivasta kerhopuuhastelusta, on eri toimijoiden toimintaa voitava tarkastella myös tässä valossa. Täti haluaa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että säännöt olisivat samat kaikille.

Täti kirjoittaa omia ajatuksiaan, päätelmiään ja pohdintojaan. Hän kirjoittaa omalla nimellään täysin julkisesti. Siihen ei moni ratsukasvatusihminen ole kuitenkaan halunnut tai uskaltanut lähteä. Se mielestäni kertoo tilanteesta aika paljon.

Lama latistaa vuoden 2009 oripäiviä

Tätiratsastaja täällä taas tutkailee Hevosurheilun perjantainumeroa 23.1.2009. Muutama numero ehti mennä ohi, kun tädin oli keskityttävä kirjoittamaan oikeita juttuja oikeisiin lehtiin. Tämä täällä on siis pelkkää hölynpölyä ;).

Mutta asiaan. Tänään HU:ssa julkaistiin lista vuoden 2009 oripäiville ilmoitetuista oreista Reiska mukaan lukien. Jotenkin listan lukemisesta tuli aika juhlava tunne: minun, harrastelijakasvattajan, varsani nimi luki listassa. Sinä lukijani, saatat ajatella, että eihän tuolle listalle pääsemiseksi vaadita kuin ilmoittautuminen. Siinä oletkin täysin oikeassa. Ei vaadita muuta. Olen kuitenkin käynyt läpi oman kasvattajan kiirastuleni ja pohtinut todella, onko minun omassa puska-metsä-pelto-amatööri-orivarsassani mitään sellaista, minkä orilautakunta haluaisi nähdä parin minuutin ajan. Päädyin siihen, että kyllä siinä ainakin minuutiksi katsottavaa riittää.

Monista radiossa ja tv:ssa pyörineistä "Älä ruoki lamaa"-mainoksista huolimatta lamaa ruokitaan tänä vuonna oripäivillä oikein kunnolla: viime vuoden ennätysoripäivistä tiputusta tulee roimasti. Kun vuonna 2008 oripäiville ilmoitettiin lähes 60 oria, tänä vuonna ilmoittautuneita on vaivaiset 21 oria. Määrä on kutistunut kolmannekseen.

Nyt kannattaisi arvoisan orilautakunnankin osallistua laman taltutustalkoisiin ja hyväksyä mahdollisimman monta kotimaassa astuvaa oritta. Se nimittäin on selvä, että ulkomaisten siirto-oriitten käyttö tulee tänä vuonna romahtamaan. Edulliset, kotimaiset oriit voisivat hieman paikata muuten synkkää tilannetta. Jos tarjolla on oikeasti edullisia vaihtoehtoja, joissa muut kulutkaan eivät nouse tähtitieteellisiksi, voidaan puoliveriratsuvarsojen syntyvyys taata vuonna 2010 edes jollain tasolla.

Seitsemän viikkoa oripäiviin

Seitsemän viikkoa oripäiviin. Reiskaa on valmisteltu koitokseen lokakuusta saakka enemmän ja vähemmän järjestelmällisesti: Reiska hyppää kerran viikossa tai kahdessa, pari kertaa kuussa sillä on ns. kehätreenit, tällä hetkellä ratsastusta on pari-kolme kertaa viikossa, kerran viikossa on juoksutusta vapaana hallissa ja muuten se painii aamusta iltaan kahden muun orikaverin kanssa (kesällinen ja 2-vuotias). Tässä Reiskan tämän hetkinen treeniohjelma pääpiirteittäin.

Hyppääminen kujassa sujuu oikein hyvin. Olen nostanut muutamana viimeisenä kertana okserin 120 cm:iin, joka ei tuota pojalle mitään vaikeuksia. Pikemminkin ongelmana on ylihyppääminen, jolle minä en ainakaan osaa tehdä mitään. Reiska hyppää rohkeasti ja erittäin varovainen.

Kehätreenit sujuvat myös hyvin, ja mieheni Villen kunto on kohentunut huomattavasti syksystä. Kyllä siinä saa pitkäkin mies pistää töppöstä toisen eteen, että ravi on tarpeeksi näyttävää.

Ratsastamista pitää harjoitella vielä runsaasti. Tosin, ratsastuskoehan on vain jalostusluvan saaville oreille, joten en tästä jaksa ihmeemmin stressata. Jos sellainen ihme kuitenkin tapahtuisi, Tepa esittänee Reiskalla kaikki mahdolliset ja mahdottomat kevätjuhlaliikkeet tuomarien iloksi :).

Tosiaan siinä seitsemässä viikossa pitäisi vielä pystyä tekemään vielä seuraavat asiat:

• Saada Reiska toimimaan ratsastajan alla itsenäisesti,
• harjoitella hyppäämistä vieraassa ympäristössä,
• nyppiä rokkitukka,
• hävittää kolmesenttinen talvikarva

Kasvattivierailu ja oripäiväpohdintaa

Hertta (Neblina http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=598120), joka on kasvattini yhdessä Piia Wilpolan kanssa, on ohikulkumatkan välipysäkillä täällä meillä Huittisissa. Olipas vaikeasti sanottu. Hertta jatkaa matkaansa ensi sunnuntaina, päätepysäkkinä on Piian uusi talli Korpilahdella.

Hertta on Noblessen varsa Masterista. Piia osti Noblessen minulta aikanaan kantavana.
Tamma on nyt 2-vuotias, musta ja mukavan näköinen kouluhevosen alku. Se on myös myytävänä.

Huomenna on viimeinen ilmoittautumispäivä kevään oripäiville. Taidan ilmoittaa Reiskan. Toistaiseksi ainakin näyttää siltä, että Reiska olisi maaliskuussa oripäivien edellyttämässä kunnossa. Mutta sen lopullisen tilanteenhan näkee vasta sitten myöhemmin. Nyt on nyt ja silloin on silloin. Jos en muuta tästä hevosmaailmasta ole oppinut niin ainakin sen, että parissa kuukaudessa ehtii tapahtumaan paljon.

Kalle-kaulushaikara vuokrasi karsinan

Kyllä meillä joskus asui vähän aikaa kanahaukan poikanen saunassa mutta nyt tallissa asuu kaulushaikara. Yksi karsinapaikka oli vapaa, ja mies päätti asuttaa siihen löytämänsä loukkaantuneen kaulushaikaran. Seuranaan karsinassa haikaralla on kolmessa pesuvadissa eläviä kaloja, joita kaveri sitten ensi nälkäänsä pyydystää ja sitten mutustelee. Kalan on kuulemma oltava takuu tuoretta. Onneksi joku oli käynyt pilkillä tänään.

Eipä tuo veikeä otus meillä kauaa vanhene, sillä ilmeisesti jo huomenna se saa linja-auto kyydin Korkeasaareen, jossa se elelee siipirikon elämää eläintarhan vierailijoiden ilona.

Hevot eivät uudesta asukista sen kummempia piitanneet vaan jatkoivat entiseen malliin. Yleensä kaikille muutoksille yliherkkä Durandokaan ei saanut mitään stressioireita vaan olla möllötteli tyytyväisenä toipilaan elämäänsä. Durandon terapiaratsastus sujui tänään suhteellisen hyvin vaikka priimaksi pollea ei voi vieläkään edes hyvällä tahdolla kutsua.

"Lunta tulvillaan...

...on raikas talvi sää. Ei liinakkommekaan nyt enää talliin jää." Ja se siitä joulusta sitten, onneksi. Liika lomailu ei tee hyvää ruumiille (pitäisikö mennä rasvaimuun?) eikä etenkään mielelle (Miksi joku on jättänyt keittiönpöydälle psykiatrin puhelinnumeron?). Tavallinen arki naisen tiellä pitää ja hevosen selässä, sanon minä.

Lunta siis on tullut sen kaksi senttiä, niin että näyttää siltä että on talvi. Liinakotkaan eivät tänään talliin jääneet (lue viisi rautiasta ja kaksi mustaa) vaan pääsivät kaikki lenkkeilemään. Rautias nro 1 eli Reiska sai taas kuskin kyytiinsä ja tällä kertaa mentiin oikein monta kierrosta käyntiä. Hyvin meni.

Mustahevonen liikkui tänään hieman paremmin ja innokkaammin. Toivottavasti lihasongelmat alkavat vihdoin hellittää. Olisi kyllä syytä tulla sen käänteen parempaan. Pilotti alkaa muuten olla valmis vaihtamaan hevoset kuntopyörään tai sykemittariin.

Se en ollut minä!

Uskokaa nyt jo, se en ollut minä! Näin vakuuttelee Hevosurheilun 31.12. kirjoitus Markus Lindblomista. Kirjoitus käsittelee yleisesti suomalaista ratsukasvatusta mutta jutun ”pointti” on selvä: Markus Lindblom haluaa pestä kätensä nyt tänä vuonna voimaan tulleiden oripäivien uudistuksista. Hän sanoo jutussa ”ei” uudistuksille, koska hänen mielestään entisessä systeemissä ei ollut mitään vikaa.

Lindblomin vakuuttelu vanhan systeemin toimivuudesta tuntuu lähinnä kornilta, sillä selvää on että Lindblom kuuluu Ratsujalostusliiton vaikutusvaltaisimpiin taustavaikuttajiin. Ja on todellakin selvää, että hän on ollut tietoinen ja vaikuttamassa ainakin taustalla nyt voimaan tulleisiin uudistuksiin. Lindblom tuntuu haluavan vakuuttaa lukijan siitä, etteivät uudistukset tulleet siitä syystä, mitä tapahtui Lindblomin hevoselle viime vuonna suorituskyvyn testissä.

Onhan se melkoinen yhteen sattuma, että juuri viimevuotisen tapahtuman jälkeen testejä muutetaan, kun niitä olisi pitänyt ja voinut muuttaa aikoja sitten. Kertauksen vuoksi: Lindblomin Quali Quanti ei toiminut testiratsastajansa alla ja oli haluton yhteistyöhön. Testiratsastaja ei halunnut jatkaa mahdotonta tehtävää. No, Quali Quanti hyväksyttiin kuitenkin. Lindblom syyttää jutussa levotonta, liikehtinyttä yleisöä. Minun silmiini (olin paikalla) Quali Quanti oli valmistelematon. Oman ratsastajansa alla se ei näyttänyt yhtään sen valmistellummalta. Edes kuski ei päässyt kyytiin ilman avustajia, vaikka säännöissä nimenomaan sanotaan, että selkään on mentävä ilman kiinnipitäjää.

Quali Quanti hyväksyttiin ja oritesti muutettiin täksi vuodeksi niin, ettei testiratsastajaa enää ole koulukokeessa estehevosille ja päinvastoin. Ei ihme että Lindblomilla on tarve puolustaa vanhaa systeemiä. Muuten näyttäisi pahalta.

Uudistus tulee joka tapauksessa tarpeeseen oli se sitten tapahtunut herra Lindblomin myötävaikutuksella tai ei. Toivon hartaasti, että jalostukseen hyväksytään näin enemmän oreja. Ainoastaan Suomessa astuvien ja myös edullisten orien määrää kasvattamalla myös syntyvien varsojen määrän on mahdollista lisääntyä. Kyllä, olen todella sitä mieltä, että suuresta määrästä tulee suuremmalla todennäköisyydellä huippuja.