Durandon kunto on minulle edelleen arvoitus. Välillä se on oikeinkin hyvä ja seuraavana päivänä vähemmän hyvä. Toisaalta viimeisen klinikkareissun jälkeen se on ollut selvästi parempi.
Huonompina päivinä Durandon liikuminen on kankeaa eikä se halua liikkua eteenpäin. Lisäksi näinä päivinä oma oikea kylkeni kipeytyy. Hyvinä päivinä kuten tänään kylki ei tule kipeäksi ja hevonenkin haluaa mennä.
Hevosella, jolla on köpötelty puolisen vuotta, ei voi kauheasti revitellä. Ratsastus onkin enemmän kunnon kohotusta, pienissä pätkissä: suoria uria, vähän ympyröitä ja lisääntyvässä määrin siirtymisiä. Positiivista on, että Durandon kanssa voi tehdä nyt niitä siirtymisiä. Ne eivät oikein onnistuneet talvella, ei hitaammasta nopeampaan askellajiin eikä toisinkaan päin.
Tänään sain jopa hetken fiilistellä ja tunnustella omaa ratsastustani. Kun hevonen liikkuu hyvin, voi miettiä omaa istuntaansa: istuiluita, jalkojen ja käsien asentoa jne. Sain varmaan kipinän tähän itsetutkiskeluun katseltuani sekä lauantaina että sunnuntaina eliittihuutokauppaa. Huutokaupan saksalaisratsuttajien istunnat ovat jotain tavoittelemisen arvoista.
Saas nähdä kuinka huomenna sujuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti