Sissi missikisoissa

Ensimmäisen kerran koko kasvattajahistoriani aikana (no joo, on se aika tynkä mutta kuitenkin) vein maitovarsan näyttelyihin. En tiedä, mistä moinen innostus ja suoranainen uhkarohkeus oikein virisi mutta luultavasti kasvattamani kesällisen tammavarsan Florecienten ostanut Emmi oli ehkä riittävän määrätietoinen ja ilmoitti sinnikkäästi ”Sissin” viikonloppuna Ypäjällä järjestettyyn EBEF - European Breeding Event Finlandiin 2011.

Kuva: Emilia Nisu

Epäluuloisuuteni kaikkeen maitovarsahässäkkään johtunee siitä, että kaikki tähänastiset varsan kuljetuskokemukset ovat olleet niin kammottavia, että en ole halunnut leikkiin ryhtyä. Ei esimerkiksi tarvitse mennä kuin kesä taaksepäin, niin muistuu mieleen, kuinka Tuukka-varsaa vietiin klinikalle. Ville joutui matkustamaan kopissa koko matkan (toivottavasti tätä ei lue kukaan virkaintoinen poliisi. Kaikennäköisiä omalla kuvalla varustettuja maksulappuja tippuu muutenkin postiluukusta ihan riittävän usein). Tuukka kun keksi leikkiä kopissa oravaa ja kiipesi kopissa kaikkea mahdollista ja mahdotonta pitkin: välillä laidan yli, ruokinta pöydälle, puomin yli, seiniä pitkin jne. Loppu viimeksi se taisi matkustaa etujalat Ville sylissä. Jep, toimivaa ja turvallista hevosen kuljetusta.

En siis varsinaisesti jännittänyt koko näyttelyssä muuta kuin sitä kuljetusta. Villekin ilmoitti, että häntä ei sinne koppiin enää laiteta. Kumma tyyppi. Ei ole nykyajan miehissä enää sellaista taistelutahtoa ja ryhmähenkeä kuin muskettisotureilla: Kaikki yhden ja yksi mies kaikkien vaimon hevosten puolesta…

Lopulta se kuljetus sujui sitten kuin oppikirjoissa, eikä kopissa tapahtunut ajonaikana minkäänlaista liikehdintää. Mutta se lastaus olikin sitten ihan oma operaationsa, jonka vuoksi myöhästyttiin koko geimeistä. Ei mennyt Sissi suosiolla koppiin edes äitinsä perässä. Yritettiin Villen kanssa kantaa varsa sinne, mutta ei riittäneet enää meikäläisen voimat neljäkuisen varsan kantamiseen. No, vinssattiin varsa sitten koppiin köysi apuna. Aikaa siinä vaan paloi sen verran, että oli pakko saapua näyttelyyn muodikkaasti puolituntia myöhässä.

Onneksi ei kuitenkaan luovutettu, sillä arviot varsasta olivat aivan loistavat. Floreciente sai kaikkien tuomareiden keskiarvoksi 7,86. Dr. Ludwig Christmann (Hannoveraner Verband) antoi Sissille päivän parhaat pisteet, joita tavaan vieläkin hurmosta muistuttavassa tilassa viiden minuutin välein.

Rakenne: Hyvin kehittynyt kaunis pää ja suuret silmät, kaunis ylälinja ja hyvä lautanen 8,5

Liikkeet: Oikein hyvä käynti – hyvä yliastunta, aktiivinen takaosa 8,5

Yleisarvio: Erittäin hieno varsa! 9

Eipä tähän ole mitään lisättävää. Joskus tämäkin harrastus  voi näyttää hyvät puolensa :).

Durando muutti uuteen kotiin

Pakkasin Durandon eilen traileriin itselleni viimeistä kertaa. Fiilikset olivat aika apeat, kun istahdin lastauksen jälkeen kuskin paikalle. Viitisen minuuttia siinä istuskelin starttaamatta ja mietiskelin niitä viittä vuotta, jotka Durando oli minulla ollut. Muistin jopa sen kerran, jolloin ratsastin sillä ensimmäisen kerran. Olin lupautunut kokeilemaan Hanna Paloksen saksasta tuotua 4-vuotiasta oria. Hanna kuskasi oriin meille ja minä ratsastin ja jännitin mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään ja tykästyin heti nuoreen, kauniiseen mustaan ja erittäin yhteistyöhaluiseen oriin. Ja niin Durando muutti meille.
 

Ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen on tapahtunut paljon: surullisen kuuluisat oripäivät, Durandon kaksi jälkeläistä, ruunaus, valmentautumista, kilpailuja, vatsalihaksen repeytyminen, klinikkareissuja, kuntouttamista, toisin sanoen ikimuistoisen ihania hetkiä ja karvaita pettymyksiä.

En voi sanoa olevani ihminen, joka kiintyy hevosiin kuin koiriin. Hevosia on elämässäni tullut ja mennyt. Siihen on ollut pakko oppia. Tavallisella, työssäkäyvällä ihmisellä ei vain ole varaa keräillä hevosia kuten postimerkkejä. Durandoon kiinnyin kuitenkin aivan erityisellä tavalla, ehkä siksi että se oli varsinkin nuorena orina ns. yhden ihmisen hevonen ja kovin seurallinen, jota se toki on edelleen.

Siksi traileri perässä, Durando kyydissä kotipihasta kääntyminen tuntui aika karulta, kuin olisi ystävänsä myynyt. Mutta asiat on kuitenkin ajateltava järkevästi eikä minulla ollut käyttöä hevoselle, jolla en voisi kilpailla tavoitteellisesti. Lisäksi työssä käyvän, perheellisen ihmisen aika on rajallista, joten Durandolta liikenevä aika siirtyy nuoremmille hevosille. (Joku saattoi luulla, että kirjoitan tähän perheelle mutta ehei, hevosiin käytettävä aika on vakio eikä vähene ennen kuin talli on tyhjä. Näin se vaan menee :/ )

Durandon myyminen ei kuitenkaan ole pelkästään surullinen asia, sillä onnistuin löytämään sille parhaan mahdollisen uuden omistajan. Tiedän että Durandosta ei ole pidetty koskaan niin hyvää huolta, kuin Saija, sen uusi omistaja, tulee pitämään. Olen siis aivan äärimmäisen iloinen siitä, että kaikkien mutkien jälkeen Durando päätyi Saijan ensimmäiseksi omaksi hevoseksi. Toivon että Saijalle on yhtä paljon iloa Durandosta kuin minulle on ollut ja tietenkin vähemmän sitä murhepuolta.

Durandon elämää voi tästä eteenpäin seurata Pientä puhetta -blogista.

Kengitysongelma

Noin 20 vuotta olen painiskellut kokolailla samaan kengitykseen liittyvän ongelman kanssa, nimittäin sen ongelman että kengittäjää ei näy eikä kuulu. Kengittäjä lupaa tulla maanantaina, mutta sitä kengitykseen sopivaa maanantaita ei vain koskaan tule. Kengittäjä ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Ei vaikka pyydän kauniisti, suorastaan rukoilen ja anelen. Ja voin vakuuttaa, että tämä sama kaava on toistunut lähes poikkeuksetta jokaisen 20 vuoteen mahtuneen kengittäjän kanssa, joten yksittäistä kengittäjää tästä kirjoituksesta on turha syyllistää.

Olen oikeasti miettinyt, että lukeeko Kengityksen alkeet aloittavalle kengittäjälle -oppaassa, että sovittu kengitysaika on vain viitteellinen, ei koskaan sitova. Olen myös melko varma siitä, että kengittäjäkurssin ensimmäinen teorialuento käsittelee asiakkaiden puheluihin vastaamista tai oikeastaan sitä, milloin niihin ylipäätään kannattaa vastata. Todennäköisesti kengittäjät on ohjeistettu vastaamaan puheluihin tai tekstiviesteihin vain siinä tapauksessa, että asiakas on erittäin hyvännäköinen, rikas ja hyvällä rintavarustuksella siunattu, pitkätukkainen blondi. Minulla ei toisinsanoen ole yhden yhtäkään mahdollisuutta päästä tähän "vastataan" -listaukseen.

Lisäksi olen miettinyt, mitä ihmettä sitä voisi tehdä vielä saadakseen kengittäjän vielä tontilleen, kun lähes kaikkea on jo kokeiltu? On levitetty punaista mattoa, tilattu kengitystaukoja varten Nightwish soittamaan alkuperäisessä kokoonpanossaan Sleeping Sunia ( Sillä jopa Tarja Turunen ymmärtää, miten vaikeaa on pitää kengittäjä tyytyväisenä) ja tehty perimmäisestä karsinasta uima-allasosasto porealtaineen, jotta kengittäjä voi virkistäytyä tarpeen vaatiessa. Huom! Pullakahvit ja laskunmaksu käteisellä ovat vakio, eivät mitään erikseen tarjottavaa ekstraa.

Jotenkin tuntuisi  jopa ihan hyvältä ja reilulta saada edes tällainen vastaus: ”Ei, en aio enää koskaan tulla teille kengittämään niitä sinun p**koja kaakkejasi ja oikeastaan sinäkin olet yksi perin v-mäinen akka, jota haluan nähdä vielä vähemmän.” Se olisi ainakin vastaus. Ja ihan vakavasti ottaen, minusta olisi ihan reilua kertoa asiakkaalleen, ettei aio tulla ja jos aikoo, niin milloin. On kai kengityskin asiakaspalveluammatti vai onko?

Ja ei, tästä kirjoituksesta ei voi mitenkään päätellä, että olen äärimmäisen harmistunut ja kiukustunut siitä, että pari ruunaa on seissyt kaksi viikkoa ilman kenkiä laitumella tekemättä yhtikäs mitään.

Onnellisia "osumia"

Loma on yli puolen välin. Aika kuluu liian nopeasti. Siitä huolimatta kaikennäköistä on ehtinyt sattua ja tapahtua. Tässä pari tapahtumaa mukavimmasta päästä:

Pirkko on jälleen tiine. Ensimmäinen siemennys meni ajallisesti nappiin mutta tyhjäksi vain jäi. Pirkko oli ovuloimassa siemennyshetkellä ja jäi näin tiinehtymättä Johnssonista. Kehotin tamman liisaajaa Miiaa vaihtamaan oria saman tien, sillä Pirkko on tiinehtynyt niin hyvin, että tällaisella ”osumalla” olisi pitänyt tiinehtyä takuuvarmasti. Joko Johnssonin siemen ei ollut hyvää (en tiedä kun sitä ei tutkittu) tai sitten ori ei vain sopinut tammalleni.

Miia vaihtoikin onneksi toiseen oriin, Florencioon ja heti napsahti, vaikka ei oikein olisi pitänyt. Pirkko oli nimittäin jo ovuloinut siemennysvaiheessa. Kirjallisuuden mukaan tiinehtyminen voi tapahtua kuutisen tuntia ovuloinnin jälkeen. Tämä on jo toinen kerta, kun Pirkko tiinehtyy ovuloituaan. Tuukkahan sai alkunsa myös tällaisen siemennyksen jälkeen. Jotenkin vaan en usko tuohon kuuteen tuntiin, sillä kaksi osumaa kuuden tunnin sisään siirto-oreilla ei tunnu mahdolliselta. Yksilöllistä vaihtelua ovuloinnin jälkeisellä tiinehtymisellä täytyy olla.

Mutta väliäkö sillä miten tiinehtyi, kunhan tiinehtyi J.

Toinen mukava asia se, että Sissi-varsalla on nyt uusi omistaja. Paperit Sissistä tehtiin eilen ja Emmi on nyt onnellinen varsan omistaja. On onnellista saada myytyä varsa ihmiselle, joka pitää siitä varmasti hyvää huolta mutta myös tulee viemään sitä tavoitteellisesti eteenpäin. On myös mukavaa, että Sissi jää vielä vieroituksenkin jälkeen meille ainakin toistaiseksi asustelemaan, niin varsan kasvamista saa seurata ihan läheltä.

Sissi                             Kuva: Emilia Nisu

Kesälomaprojektien lähtötilanne - Video check

Tomppa näyttää nyt tältä 4-vuotiskesänään. Tavoitteena pidän sitä, että saisin ruunan kunnon kasvamaan lomani aikana sen verran, että polle jaksaisi pidempään kuin 20 minuuttia menemättä maitohapoille. Tompan peruskunto aivan olematon omasta laiskuudestani johtuvista syistä. Toisaalta ei ole mikään kiire. Tilastorupuruunat eivät pääse edes laatuarvosteluun.

Mitä tähänkin nyt sanoisi? Kivoja ympyröitä... Kuukauden päästä voisin pystyä samaan harjoitusravissa :). Reiskan kanssa ei voi (ainakaan näillä taidoilla) ottaa muuta tavoitetta kuin sen, että saisi ohjien toiseen päähän edes gramman sadasosan. Tyhjä ja jännittynyt lentävä hollantilainen. Ei onnistu nenä eteen ja kaula pitkäksi. Ratsastan siis justiinsa siinä muodossa, kuin saan edes jonkilaisen tuntuman ruunan suuhun. 

Durando on hyvässä kunnossa, koska olen vihdoin oppinut tietämään, missä sen rajat ovat: Ei liikaa kokoavaa työskentelyä eikä takaosan "ahdistelua". Kaivoin laukanvaihdot pitkästä aikaa esiin ja ajattelin, että voisi tehdä niistä sujuvat kesäloman aikana. Kisoihin en itse ruunaa enää vie, mutta katsotaan jos tuo Emmi taas menisi alueen aikuisratsastusmestaruuksiin (vaimitkänenytoli).

Tätiratsastaja tuli takaisin

Toukokuussa syntynyt tammavarsa "Sissi"

Lähes kaksi vuotta on vierähtänyt siitä, kun kirjoitin tänne mitään. Miksi näin? Siksi että alkoi tuntua siltä, ettei näissä omissa hevoshommissa (jälleen kerran) ole järjen hiventäkään. Durandon kanssa oli pakko luovuttaa ja tunnustaa, että sen vatsalihasvamma ei tule kestämään vaativien luokkien vaatimaa kokoamista.  Jälleen kerran kisahaaveet siis karahtivat pahasti karille. Nuoret toki kasvoivat ja kehittyivät, mutta ei siitä helposta Ö:stä ja ”kamikatse-liidosta” jaksa vuosi toisensa perään innostua. Mutta mitä näitä vatvomaan. Mennään mieluummin siihen, miksi herätin Tätiratsastajan taas henkiin.

Tätiratsastajalla on kolme ratsastettavaa hevosta: Durando, Tomppa ja Reiska. Se tekee tätiratsastelusta sikäli hankalaa, että pitäisi ratsastaa melko paljon, enemmän kuin tätiratsastelun sääntökirja sallii ja ehdottomasti enemmän kuin edelleen (jatkuvassa) kasvussa oleva ahteri pystyy kestämään. Onneksi sentään ei tarvitse aina jyystää itse, vaan voi turvautua sijaiskärsijän apuun. Kiitos Emmin.

Tällä hetkellä meneillään on kesälomaprojekti, jonka seurauksena toivottavasti Reiskasta on saatu suurin höyry ulos ja sillä voi oikeasti alkaa harjoittelemaan juttuja. Kapasiteettiä ja liikettä on, mutta ei hermoja. Niinpä olemmekin Emmin kanssa päässeet harjoittelemaan helpon Ö:n sijaan piffiä, paffia ja laukanvaihtoja. Ei hullummin 5-vuotiaalta hevoselta vai mitä? Mitä siitä vaikka jää nuo helpot kuviot treenaamatta. Tätiratsasteluunhan kuuluu perinteisesti pitää tähtäin korkealla, joten sen voi hyvin siirtää suoraan GP-luokkiin.

Tomppa 4 v. taas on isänsä, joka siis on Durando, tapaan simppeli saksalainen kaveri. Se ei turhista hötkyile eikä höyryä. Ei tarvitse juurikaan mistään huomautella, mutta kun huomautellaan, huomautellaan kunnolla ja selkeästi.  Selvää tätiratsuainesta siis.

Tänään en jaksa kirjoitella kuulumisia tämän enempää. Operaatio hiertymien rasvaaminen odottaa ja sen jälkeen unet.