Tätiratsastaja tuli takaisin

Toukokuussa syntynyt tammavarsa "Sissi"

Lähes kaksi vuotta on vierähtänyt siitä, kun kirjoitin tänne mitään. Miksi näin? Siksi että alkoi tuntua siltä, ettei näissä omissa hevoshommissa (jälleen kerran) ole järjen hiventäkään. Durandon kanssa oli pakko luovuttaa ja tunnustaa, että sen vatsalihasvamma ei tule kestämään vaativien luokkien vaatimaa kokoamista.  Jälleen kerran kisahaaveet siis karahtivat pahasti karille. Nuoret toki kasvoivat ja kehittyivät, mutta ei siitä helposta Ö:stä ja ”kamikatse-liidosta” jaksa vuosi toisensa perään innostua. Mutta mitä näitä vatvomaan. Mennään mieluummin siihen, miksi herätin Tätiratsastajan taas henkiin.

Tätiratsastajalla on kolme ratsastettavaa hevosta: Durando, Tomppa ja Reiska. Se tekee tätiratsastelusta sikäli hankalaa, että pitäisi ratsastaa melko paljon, enemmän kuin tätiratsastelun sääntökirja sallii ja ehdottomasti enemmän kuin edelleen (jatkuvassa) kasvussa oleva ahteri pystyy kestämään. Onneksi sentään ei tarvitse aina jyystää itse, vaan voi turvautua sijaiskärsijän apuun. Kiitos Emmin.

Tällä hetkellä meneillään on kesälomaprojekti, jonka seurauksena toivottavasti Reiskasta on saatu suurin höyry ulos ja sillä voi oikeasti alkaa harjoittelemaan juttuja. Kapasiteettiä ja liikettä on, mutta ei hermoja. Niinpä olemmekin Emmin kanssa päässeet harjoittelemaan helpon Ö:n sijaan piffiä, paffia ja laukanvaihtoja. Ei hullummin 5-vuotiaalta hevoselta vai mitä? Mitä siitä vaikka jää nuo helpot kuviot treenaamatta. Tätiratsasteluunhan kuuluu perinteisesti pitää tähtäin korkealla, joten sen voi hyvin siirtää suoraan GP-luokkiin.

Tomppa 4 v. taas on isänsä, joka siis on Durando, tapaan simppeli saksalainen kaveri. Se ei turhista hötkyile eikä höyryä. Ei tarvitse juurikaan mistään huomautella, mutta kun huomautellaan, huomautellaan kunnolla ja selkeästi.  Selvää tätiratsuainesta siis.

Tänään en jaksa kirjoitella kuulumisia tämän enempää. Operaatio hiertymien rasvaaminen odottaa ja sen jälkeen unet.