Ypäjätreenit vihdoinkin

Kerättyään riittävästi rohkeutta ja tsemppihenkeä tätiratsastaja sai kuin saikin laitettua trailerin auton perään, lastattua pollensa koppiin ja käännettyä auton nokan kohti Ypäjää.

Yli puoli vuotta pääsi vierähtämään ilman valmennuksen valmennusta, joten kyllä sitä automatkalla tuli muutamaan kertaan mietittyä, että mitähän tästä taas tulee. Durandoakaan kun ei ole kuljetettu koko talvena muualle kuin klinikalle ja takaisin, saatika että olisin ratsastanut D:tä muualla kuin kotona. Pikku-D voi myös tunnetusti olla hieman virma vieraissa paikoissa (sanoo hän joka siis tippui viimeisissä kisoissa verryttelyssä).

Valmennus sujui ennakko-odotuksista huolimatta ihan leppoisasti. Täytyy sanoa, että K.N. oli varsin kiltti meille. K.N. alkaa ilmeisesti pehmetä iän myötä tai sitten hän ajatteli, että jos nyt sanoo ihan suoraan, niin näitä ei taas vähään aikaan näy. Ei vaan, kyllä K.N. tietää, että palaan aina takaisin Ypäjälle sanottiin mitä hyvänsä :).

Emme me D:n kanssa tietenkään mitään ylistävää palautetta saaneet, vaan pikimminkin ajatuksen siitä, että aika pitkä matka olisi vielä kisoihin edessä. Niin eikä niitä vaihtojakaan kai kannattaisi hirveästi harjoitella, kun sinne vaativaankin on vielä pitkä (lue valovuoden pituinen) matka. Perusasioissa riittää niin paljon hiomista: kaula pitää saada pidemmäksi, nenä paremmin eteen, ratsastajan jalkojen paino jalustimiin, istunta hiljaisemmaksi laukassa, käsi ei saa vetää kun kääntää jne. ja jne. eli back to the basics.

Valmennus oli kuitenkin positiivinen kokemus; jäin henkiin enkä saanut fyysisiä enkä henkisiä vaurioita. Paitsi että henkinen puoli koki kovan kolauksen muissa kuin valmennukseen liittyvissä asioissa. Huonon ilman vuoksi olimme vanhalla maneesilla, jossa on hyvät peilit. Kun näin itseni Pikku-D:n selässä, melkein tipuin järkytyksestä.

Kouluratsastajan pitäisi näyttää sirolta ja jotenkin elegantiltakin, ja minä näytin lähinnä itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä! Hetken mietin, olisiko niin, että peilit leventävät. Mutta ei, muut ratsastajat näyttivät ihan yhtä hoikilta sekä peileistä katsottuna että livenäkin. Että se siitä…

Nyt on pakko lähteä lenkille. Huomenna aion pistellä viisi kilometriä vaikka väkisin.