Mistä tietää että on hinkannut tarpeeksi koulukuvioita kentällä? Siitä, kun oma takamus näyttää siltä, kun sitä olisi vedelty hiomakoneella, karkeimmalla versiolla. Empä voi sanoa olleeni yleensä kovin iloinen näistä istumalihaksiini kohdistuneista "rasitusvammoista". Nyt kuitenkin tuntuu siinä mielessä hyvältä, että on päässyt ratsastamaan niin paljon, että sinkkivoiteilla sun muilla rasvoilla on taas käyttöä :). Mutta ei mennä sen enempää yksityiskohtiin.
Durando alkaa siis olla taas iskussa. Väistöt alkavat sujua, samoin siirtymiset, laukka pyörii paremmin ja ruuna on muutenkin innokkaampi tekemään töitä. D myös vertyy nopeasti eikä sen liikkuminen muistuta enää Wilson Kirwaa Paso Doblen pyörteissä.
Itselläni on kuitenkin se ajatus, että tällä kaudella en Durandolla starttaisi. Sen lihaskunto on kuitenkin vielä heikko, eikä mitään kehitystä muutenkaan ole talven aikana tullut. Ajattelin keskittyä mieluummin uusien asioiden opettamiseen. Jos vaikka saisi laukanvaihdot kesän aikana sujumaan, ja sitten katsoisi myöhemmin syksyllä jos joihinkin karkeloihin osallistuisi.
Kuukausi pitäisi vielä kuntoa kohottaa ennen kuin uskaltaudun treeneihin. Puoli vuotta on viime kerrasta vierähtänyt. En todellakaan usko, että Kerstin-täti paljon päätäni silittelee, korkeintaan vastakarvaan. On siis parempi mennä paremmassa kunnossa, niin että edes kunto kestää vaikka meno ei muuten kaksiselta näyttäisikään.
Tänään oli kuitenkin sellainen päivä, että en päässyt harjoittamaan kaipaamaani keskivartalokuorintaa, koska jälleen kerran sekä D että Reiska olivat vapautuneet yhdestä etukengästä. Että se voikin olla ärsyttävää. Miksi nuo pollet eivät voi arvostaa sitä, että joku tekee niille pedikyyrin kerran kuussa. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa astella siihen tapaan tuolla tarhassa, ettei sotke omien kynsiensä päälle. Nii-in!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti