Ensi viikonlopulla suuntana on jälleen Kasvattajapäivät-häppening Ypäjällä. Jotenkin tuntuu, että vuosi on vierähtänyt ihan hirvittävän nopeasti, ja taas ollaan vuosikalenterin kohdassa Kasvattajapäivät.
Omia varsojahan meiltä ei nyt tänä vuonna tule, mutta kolme muiden varsaa meidän tallista on tulossa, kaksi tamma ja yksi ori. Kolmikko on ollut nyt muutaman viikon täällä laiteltavana. Molemmat tammat toimivat ihan superhyvin ja alkavat olla näyttämiskunnossa noin niin kuin ulkoiselta olemukseltaankin.
Sulo-oria sen sijaan täytyy vielä hieman viimeistellä ensi viikon aikana. Sulolla on hieno ravi, jonka esiin saattamiseen tarvitaan toistaiseksi 2,5-metrinen ”taikasauva”. Sauvaa on heilauteltava sopivin väliajoin takajalkojen takana, mikä tarkoittaa sitä, että saan myös itse pistellä melko rivakasti töppöstä toiseen eteen pysyäkseni vauhdissa. Mutta vielä on treeniaikaa jäljellä.
Sulon ulkoinen olemus on myös viimeistelyn tarpeessa, sillä se ei ole vieläkään luopunut talviturkistaan kokonaan. Toisaalta sen ymmärtää; ”Siperia” kun on opettanut poikaa varsin kovalla kädellä. Meille tuotiin itsevarma laumanjohtaja, joka oli tottunut olemaan ylipäällikkö.
Reiska ja Tomppa ovat kollegiaalisesti pistäneet isottelijan järjestykseen, ja Sulo onkin laumassa nykyisin hylkiöosastossa. Vain Topi kelpuuttaa sen hetkeksi vierelleen. Lienee siis selvää, että orin hormonituotantokaan ei ole päässyt nousuun lainkaan, eikä karva näin ollen ole ainakaan vielä saanut näyttävää orisilausta.
Näillä siis mennään kohti ensi viikonloppua.
Ai niin, unohtui ihan mainita, että D menee edelleen mukavasti. Muutama viikko niin uskaltaudun taas valmennukseen. Harkitsen myös pian laukanvaihtotreenin aloittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti