Viikko vähemmän kuin viimeviikolla.
Mitään erityistä ei ole ehtinyt tapahtua viikon aikana. Se on hyvä asia, että suunta ei ole ainakaan ollut alaspäin. Harjoitukset sujuvat mukavasti, etenkin kun on kyse ratsastamisesta. Sanotaanko näin, että kaasu ja jarru ovat löytyneet mutta ohjaustehostinta pitää vielä säätää. Vaihteitten vaihtokaan ei vielä ihan suju portaittain vaan ykkösestä saattaa mennä suoraan vitoselle. Siis hienosäätöä vaille valmis :).
Tässä vaiheessa (kun on jo ilmoittanut oriinsa oripäiville) on erittäin sopiva aika pohtia sitä, että miksi ilmoittaa 3-vuotias ori esitarkastettavaksi. Mitä hyötyä esitarkastuksesta edes on? Jos ori hyväksytään esitarkastuksessa, mutta ei saa astutuslupaa, mitä se hyödyttää? Ei kai mitään. Seuraavana vuonna ori on tuotava suorituskyvyn kokeeseen, jos mielii saada sille astutusluvan. 4-vuotias ei saa käsittääkseni mitään etua siitä, että se on hyväksytty 3-vuotiaana esitarkastuksessa. Siis what's the Point?
Tämä erittäin korkeaa ajattelun tasoa vaativa pähkäilyni tulos on se, että orin esitarkastus on yhtäkuin ei mitään. Eikös 3-vuotiaiden esitarkastus ole tavaallaan sama asia kuin 3-vuotiaiden suorituskyvyn koe, jonka seuraksena ori saa joko vuoden astutusluvan tai ei? Muulla eli esitarkastuksella ei käytännössä ole mitään merkitystä.
Tästä kaikesta lopputuloksena on se, että ajatteleminen ei sovi kaikille. Ei kun jatkamaan harjoituksia.
4 kommenttia:
Ehkäpä sen 3-vuotiaiden esitarkastuksen pointti on se, että ne oriit, jotka eivät sitä läpäise muuttuisivat sen kummemmitta jossitteluitta ruuniksi lähitulevaisuudessa eli pian ko. tarkastuksen jälkeen. Näin meillä toimittiin. Ja eipähän kukaan ole päässyt sanomaan, entäpä jos... Hyvä näin, kun tämä ruuna (ja ruuna yleensäkin) on mitä mukavin ratsuhevosen alku!
No, eipä päässyt tätiratsastajan logiikalla noin pitkälle :). Kiitos avusta. Ehkäpä se on hienovarainen tapa ilmaista, että kiitos mutta ei kiitos. Jos nyt sitten ei satu asiaa ymmärtämään.
Ruuna on minunkin mielestäni paras ratsu, joten tästä voit päätellä myös sen miten Reiskan oripäivien jälkeen käy, esitarkastettuna tai ilman.
Hassua sinänsä ja ei asiaan liity sitten yhtään, mutta myös meiltä löytyy Reiska, punainen ratsun alku vm. 2005. :)) (Myös muut "pojat" ovat saaneet jokaisen suuhun sopivat lempinimet, meillä siis myös Asko ja Tane :D)
Luin aikoinani suomen kieltä Turun yliopistossa. Liekö siitä sitten jäänyt joku "pakottava tarve" nimetä varsoja perinteisillä suomalaisilla lempinimillä?
On Nooraa, Pirkkoa, Siiriä, Reinoa (nyk. Reiska) Ja Tomppaa (tämä ei kyllä ole aivan niin perinteinen, mutta suomalainen väännös kuitenkin).
Lähetä kommentti