Mistä päästä? Sitä ei täti itsekään tiedä.
Tätiratsastaja päätti aloittaessaan päiväkirjansa kirjoittamisen, että vastaisi ainoastaan sellaisiin päiväkirjamerkinnöistänsä tulleisiin kommentteihin, jotka on jätetty tänne tädin blogiin, omalla nimellä. Täti ei aio osallistua edelleenkään anonyymiin keskusteluun, joka on virinnyt tästä kirjoituksesta http://tatiratsastajanpaivakirja.blogspot.com/2009/01/se-en-ollut-min.html .
Täti haluaa kuitenkin anonyymia keskustelua seuranneena kommentoida ja selventää omia tarkoitusperiään. Täti ei ole auktoriteetti, asiantuntija eikä muutenkaan ansioitunut millään elämän alueella. Täti on vain ehdoton demokratian ja sananvapauden kannattaja sekä puolustaja. Asioista pitää voida keskustella julkisesti ja avoimesti. Erilaisia näkökulmia ja katsantokantoja on voitava tuoda esiin. Muuten toiminta vaikuttaa neuvostoliittolaiselta tai pikemminkin nyky-venäläiseltä.
Meillä ratsumaailmassa on totuttu siihen, että jos kyseenalaistaa päättäjien tai vallankahvassa olevien toimintaa, syyllistyy johonkin täysin ala-arvoiseen. Lautakunnat, toimikunnat ja muut kerhot kun toimivat vapaaehtoisvoimin. Ja kun toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, toimintaa eikä toimijoita ei saa kriittisesti arvioida. Totuushan on kuitenkin se, että vapaaehtoisillakin on valtaa, jota he käyttävät. Ja kun kyseessä on monella toimijalla myös taloudellisista intresseistä eikä vain kivasta kerhopuuhastelusta, on eri toimijoiden toimintaa voitava tarkastella myös tässä valossa. Täti haluaa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että säännöt olisivat samat kaikille.
Täti kirjoittaa omia ajatuksiaan, päätelmiään ja pohdintojaan. Hän kirjoittaa omalla nimellään täysin julkisesti. Siihen ei moni ratsukasvatusihminen ole kuitenkaan halunnut tai uskaltanut lähteä. Se mielestäni kertoo tilanteesta aika paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti