Hevosurheilun 6.2. artikkeli Hevoskauppa hallitsee valmennuksia? kertoo norjalaisessa ratsastusurheilussa keskustelun keskiöön nostetusta aiheesta: hevoskauppias maajoukkuevalmentajana. Voiko maajoukkuevalmentaja olla puolueeton valmentaja ja myydä samalla valmennettaville hevoset. Artikkelissa pohditaan lisäksi, onko syytä miettiä samaa myös Suomessa.
Tätiratsastajan mielestä on erittäin tärkeää, että tällainen aihe nostetaan julkiseen keskusteluun. Onhan se nyt selvä, että etenkin kun kyseessä ovat poni- ja junioriratsastajat, näitä jääviysasioita on mietittävä, oikeasti. Valmentajana ei voi toimia sama henkilö, joka myy ratsastajille hevoset. Miksikö ei?
Ensinnäkin on todennäköistä, että hevosen tai ponin oston rahoittavat henkilöt, jotka tietävät, että hevosella on sekä etu- että takapää. Toinen puree ja toinen potkii. Ts. poni-isiltä ja -äideiltä saattaa puuttua kokonaan tietämys itse hevosista ja koko urheilusta. Miten tällaiset henkilöt voisivat ikinä olla kykeneviä arvioimaan, mikä poni tai hevonen heidän lapselleen soveltuu? Tämä tehtävä on siis jätettävä valmentajalle, johon on vanhempien luottaminen.
Mutta entäpä, jos valmentaja on hevoskauppias, joka myy valmennettavalleen hevosen? Onko valmentaja todella myynyt sen parhaan ja sopivimman? Voiko oman, taloudellisen hyödyn sivuuttaa täysin? Eri asia on, jos kyseessä on kokenut senioriratsastaja. Hän on yleensä kykenevä arvioimaan omat taitonsa suhteessa hevoseen sekä siihen, että myyjänä toimii hänen valmentajansa.
Entäpä sitten jos valmentaja onkin vielä maajoukkuevalmentaja? Valmentaja, joka lupaa myydessään hevosen, että jos tämän hevon ostaa on maajoukkueessa tai ainakin maajoukkueen valmennusrenkaassa? Paha paikka sekä poni-juniorille että hänen mistään-mitään-tietämättömille vanhemmilleen. Olisihan se todella jotain; päästä sinne maajoukkueeseen.
Maajoukkuevalmentajan elinkeinoon ei voi puuttua. Elää hänenkin täytyy. Voisiko kuitenkin sitä rajoittaa, että valmentaja ei saa myydä hevosia valmennettavilleen? Tämänkin kieltäminen voi olla vaikeaa jo valmennussuhteen määrittelyn vuoksi. Joka tapauksessa on hyvä, että asia on nostettu esiin.
Tätiratsastajan valmentaja on pysynyt samana juniorivuosista alkaen. Tärkein tekijä valmennussuhteen jatkumiselle on ollut luottamus, luottamus valmentajan sanaan. Valmentaja ole koskaan yrittänyt myydä valmennettavalleen mitään, ei edes seuraavaa valmennusta. Monesti valmentaja onkin kertonut miettineensä, vieläkö se mahtaa se tämän valmennuksen jälkeen tulla… Aina on tullut, entistä sisuuntuneempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti