Selvisimme kuin selvisimmekin Durandon kanssa hengissä valmennuksesta. Ypäjän estehallin turvalliset olosuhteet loivat meille siihen hyvät edellytykset. Valmennus sujuikin noin niin kuin teknisesti ottaen ihan hyvin, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että ei ollut liian lähelle tulevia suomenhevosia eikä siten mitään katapulttihyppelöitäkään.
Yhteenvetona valmennustunnista todettakoon, että emme päässeet ylpistymään liioista kehuista:). Kuten arvata saattaa, istuntani oli juuri niin kehno kuin aikaisemmin arvelin: jalat heiluivat, kädet heiluivat, polvet puristivat ja istunta on liian takakenossa ( Onneksi korvani sentään olivat hiljaa ja samassa asennossa:)).
Kyllä se Durando hyvin liikkui (kymmenen sekunnin pätkissä, ehkä kaksikin kertaa). Jäämme harjoittelemaan herkempää reagointia, eteenpäin pyrkimystä, pidempää muotoa ja suorempaa kaulaa. Jep jep, taidan liittyä Merkilliset masokistit ry:n riveihin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti