Tänään oli viimein se päivä, kun Reiska korkattiin ratsuhevosena. Kippis sille! Kippasin kuin kippasinkin Tepan kyytiin ihan onnistuneesti. Vielä ei voi puhua ratsastamisesta, mutta selässä on käyty ja pysytty :).
Reiskan kanssa on pakko edetä varovaisesti. Se on kuuliainen mutta erittäin arka hevonen, joka pelästyessään pystyy aika rajuun menoon. Reiska on takuulla kiltein koulutuksessani ollut varsa; arkuutensa vuoksi sille ei tulisi edes mieleen kyseenalaistaa, kuka tätä orkesteria oikein johtaa. Mutta pelästyttää sitä ei saa millään äkkinäisellä toiminnalla. Kaikkiin uusiin asioihin on otettava aikaa. Niinpä ratsastuskin on varmaan vielä kuukauden verran selässä istumista ja käyntiä talutuksessa niin kaun, ettei poikaa enää paino selässä pelota.
Durando alkaa olla jo oikein hyvä. Intoa riittää ja liike on jo lähes entisenlainen. Kaarteet tuottavat vielä vaikeuksia. Täytyy ottaa vielä melko rauhallisesti ensi viikkoon saakka, jolloin toivottavasti saadaan terveen hevosen paperit ultrassa.
Perjantaina Durando saa kiropraktisen hoidon. Uskoisin sen auttavan Durandoa suoristumaan pitkän vaseman kyljen säästelyn jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti