On se vaan valitettavaa, kun työt häiritsevät harrastuksia. En ole viime viikkoina juurikaan kerinnyt ratsastamaan enkä kirjoittamaan, kuten päiväkirjamerkinnöistäkin käy ilmi.
En oikein edes tiedä, mistä kaiken kertomisen aloittaisi. Niin paljon on ehtinyt tapahtua hevosrintamalla. Jos nyt vaikka sitten aloittaisi jotenkin näistä "kohokohdista".
Luvian kansallisissa kävi se mitä ei ennen ole käynyt: menin ja tipuin. Saavutus kai sekin, kun onnistuu lentämään koulukisoissa. Durando kävi verkassa kuumana ja sinkosi minut maatakiertävälle radalle. Ennen kuin huomasinkaan tutkin Luvian ratsastuskentän pohjan koostumusta.
Onneksi minulla oli kannustusjoukot mukana. Poikani Konsta totesi yks'kantaan: "Äiti mä arvasin että sulle käy noin." Että näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti