Kaikille epätietoisille kerrottakoon, että hevoseni Durando (i: Don Gardinale, ei: Placido) on ollut koko talven enemmän tai vähemmän telakalla erinäisten, lähinnä lihasvaurioiden vuoksi. Nyt D:n pitäisi olla taas iskussa, mutta edelleen se kärsii ainakin kipeästä selästä. Deen liikkumista kun seuraa, ei voi olla vertaamatta sitä Tanssii tähtien kanssa Kanki Kaikkoseen: välillä tahdissa, välillä ei. Liikettä ja potentiaalia on, mutta lihaskunto pettää ja aiheuttaa jatkuvasti kramppeja sekä lievää hyytymistä kesken kaiken.
Ja nyt Deelle alias Kanki Kaikkoselle sitten pitäisi hankkia uusi satula, sillä mitä ilmeisimmin vanha kaiken nähnyt ja kokenut luottosatulani on tullut pulskistuvalle ruunalleni pieneksi. Eipä sitä enempää voi Kaikkoselle enää kankeutta aiheuttaa, joten satulakauppaan on mentävä tai paremminkin kauppa pyydettävä kotiin.
Huomenna satulakaupan pitäisi tuohon pihaan ilmestyä, ja minua jännittää koko homma. Uskokaa tai älkää, satulan valinta ei ole helppoa, sillä tuleehan siinä istuttua enemmän kuin kotisohvalla. Mielessäni on vielä ne satulat, jotka ovat aiheuttaneet minulle sellaiset hiertymät, että bikineihin pukeutuminen olisi aiheuttanut yleisellä rannalla shokin. Illat sitten kuluivatkin hieroessa verestävään takamukseeni mitä kummallisimpia rohtoja: sinkkivoiteista haavasalvoihin. Niin että satulalla on väliä, myös tädin takamukselle.
Toiveenani olisikin löytää pehmeä penkki, jossa on riittävästi tartuntapinta-alaa. Mukavaa olisi, jos satulassa vielä olisi sopivasti erilaisia tukia ja toppauksia, niin että harjoitusravissa istuminen alkaisi näyttää vaivattomalta (lisättyä ravia varten asennutan kahvan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti