Astuttaako vai eikö astuttaa?

Astuttaako vai eikö astuttaa? Kas siinä pulma...ratkaistavaksi ennen kevättä. Olen toden teolla miettinyt, mitä Pirkko-tammani kanssa tekisin. Tässä vaiheessa on kuitenkin täysin selvää, että minulle siitä ei ratsua tule. Syy: Pirkon ja minun maailmat eivät syystä ja toisesta kohtaa. Ja jos kohtaavat, puhutaan hyvin ohikiitävistä hetkistä. Tepa kyllä jaksaa Pirkon säntäilyä ja muuta höyryämistä. Minä en. Olen siihen liian vanha ja liian kärsimätön. Pirkosta ei siis tule tätiratsua, koskaan.

Tämä vuosi oli varsaton vuosi pitkään aikaan. Ei ollut mitä odottaa. Ensi vuonna pitäisi taas ryhtyä astutuspuuhin, oli tamma sitten Pirkko tai ei. Jos riittävän hyvä liising-tamma löytyy, voisi sitäkin harkita. Tosin riittävän hyvä tarkoittaa jo niin hyvää, että tarjokkaita tuskin muodostuu jonoksi asti. Mutta jos joku hyvän periyttäjätamman omistaja tämän lukee, kiinnostusta voisi liisinkiin löytyä.

Pirkon astuttamista tukee se tosiasia, että kuten olen täällä aikaisemminkin kirjoitellut, Tomppa on paras varsa, joka meillä on syntynyt. Durando ei ole maailmanluokan ori eikä ori ollenkaan. Jos näinkin vaatimattomasta orista nyk. ruunasta tulee niin hyvä kuin Tomppa, mitä jättäisikään se maailmanluokan ori? Toisaalta Tomppa on linjasiitoksen tuotos, joten tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä.

Tietysti sitä tekisi mieli jatkaa omaa ja hyväksi todettua tammalinjaa. Pirkon emä Noblesse on AB-palkittu. Kaikki Noblessen varsat ovat olleet keskiarvoa parempia. Toisaalta Pirkko voisi hyvin menestyä kilpakentillä ensi kesänä nuorten hevosten luokissa...

Yksi vaihtoehto voisi olla, että veisi Pirkon astuttettavaksi esim. Saksaan, jolloin voisi käyttää myös sellaisia oreja, joiden sperma ei kestä siirtoja. Voisihan sitä ensi kesän lomareissun tehdä vaikkapa Saksaan.

Olen kuitenkin kahden vaiheilla tämän astutusasian kanssa, joten kysympä mielipidettä vielä Sinultakin, hyvä lukijani. Äänestä puolesta tai vastaan!