Oli mukava palata sateiseen koti-Suomeen helteisestä Egyptistä. Oikeasti. Viikon pilvetön auringon porotus sai kaipaamaan jopa sadetta. Taidan olla aika kummallinen ihminen.
Kamelillakin tuli ratsastettua. En kuitenkaan vaihtaisi ihan vielä Durandoa dromedaariin vaikka kamelin kyyti oli tasaista. Passi käynti näyttäisi erittäin pahalta kouluradalla eikä rollkuuri väärin päin olisi ainakaan klassisen kouluratsastuksen harrastajien mieleen.
Hevosen selkään en ole vielä päässyt. En säästynyt "faaraon kiroukselta" vaikka en edes käynyt lähelläkään pyramideja. Ei mahda mitään. Toivottavasti tästä toipuu pian.
Kotiin paluu oli kerrankin kivaa, kun tiesi että hevoset eivät saaneet pakollista seisokkia lomani ajaksi. Tepa ja Sanni huolehtivat liikutuksesta. Durando oli durandomaiseen tapaansa stressaantunut poissa olostani. Se vihaa kaikenlaisia muutoksia laumassaan ja minun puuttumiseni on sille iso muutos. Ensi töikseen D järjesti Tepan tutkimaan maneesin pohjan koostumusta. Nyt sitten tietää Tepakin, miksi vältän viimeiseen asti tilanteita, joissa D laittaa kannat kattoon. Niissä hypyissä on mahdotonta pysyä kyydissä.
Pirkko kunnostautui esteratsuna ja ylitti Tepan kanssa estesarjan! Vielä kuukausi sitten olimme lähes varmoja, että tamma ei tule ikinä hyppäämään kahta peräkkäin laitettua estettä. Tepa pitkäpinnaisuus Pirkon kanssa on tuottanut siis tulosta. Itse en viitsisi edes yrittää tilanteessa, jossa hevonen ei mene edes toiseen päähän hallia nähdessään pystytetyn esteen. Mutta nyt Pirkko menee jopa kaksi estettä, hip hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti