Jälleen on yksi kilpailu onnistuneesti takana. Durando oli jälleen radalla yhteistyöhaluinen ja virkeä. Tuomarit eivät tosin arvostaneet suoritustamme sellaisilla megalomaanisilla kehuilla ja pisteillä kuin viimeksi(minkäs tekee kun tuomarit on täysiä puusilmiä :)). Olimme kuitenkin toisia helpossa A:ssa ihan kelpo tuloksella 63 % ottaen huomioon, että keskiravi meni täysin pipariksi.
Pirkko ja Sanni olivat samassa heille jo vaikeassa luokassa puolen välin tietämillä hyvällä 59 % tuloksella. Pirkko sai kehuja hienoista liikkeistään.
Tärkeimmät asiat jatkon kannalta ovat Pirkon osoitetusti hyvä ”kisapää” ja Durandon muuttuminen virkuksi myös kisapaikalla. Olen kovasti yrittänyt analysoida, mistä tämä Durandon muutos johtuu. Analyysini ei ole ainakaan vielä johtanut mihinkään yhteen selvään ratkaisuun, ehkä sen selvittämiseen tarvitaan kolmannen asteen yhtälöitä, joiden selvittämiseen aivojeni rakenne ei sovellu. Tässä kuitenkin ovat tämänhetkiset suosikkini Durandon positiiviselle muutokselle:
Durando on vain tullut siihen tulokseen, että kisoissa ravaaminen on kivaa ja tätikin on aina niin tyytyväinen; täti on oppinut valmistelemaan hevosensa kilpailuihin oikein; Durando on saanut puuttuvaa kisarutiinia tai mieheni Villen kisa-aattoiltana valmistama ja Durandolle syöttämä nokkossoppa on jotain ihme ainetta, joka saa hevosen lentämään (jos näin niin, laitan patenttihakemuksen heti vetämään).
Nyt täti on päättänyt uskaltautua oikein kansallisiin. Hän pakkaa autoon Durandon sekä Pirkon ja suuntaa kohti Ylistaroa vajaan kahden viikon kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti