Viikonlopun puuhasteluja

Viikonlopun koitokset ovat onnellisesti ohi. Eilen illalla tätä kirjoittaessani, jäin oikein pohtimaan, että kyllä ihmiseltä täytyy puuttua elämästä haasteita. Miten muuten on selitettävissä se, että aivan vapaaehtoisesti lähtee ensin lauantaina teinin kanssa kisoihin ja sunnuntaina vielä lisää haastekerrointa kuljettamalla kerrostalon kokoisen, kesällisen orivarsan näyttelyihin? Molemmista silti selvitty ja ihan kunnialla.

Viikonloppu meni siis varsin mukavasti, vaikka keikkein kirkkaimmat mitalit jäivät saamatta. Veera ratsasti hienosti poninsa Lounais-Suomen aluemestaruushopealle. Kulta jäi vain pisteen päähän, mikä tietysti jäi vähän harmittamaan sekä kuskia että valmentajaa. Mutta minusta hyvä rata on aina hyvä rata, vaikka sillä ei aina voittaisikaan. Olin erityisen tyytyväinen Veeran ja ponin laukkaohjelmaan, sillä ensimmäistä kertaa poni laukkasi kuten treeneissä kotona eikä jännitys tehnyt siitä lyhyttä.

Sunnuntaina eniten jännitti tosiaan se kuljetus. Mutta kuinka ollakaan Aapo-varsa soljahti koppiin emänsä perässä (lastausaika 10 s.) ja seisoi kopissa tyynen rauhallisesti Ypäjälle ja takaisin. Itse EBEF-showssakin meni hienosti. Aapo oli ryhmänsä paras ja pääsi Best in Show -kehään. Vaikka sieltä ei sitten mitaleita tullutkaan, jo tämä oli mielestäni hieno saavutus kovatasoisessa porukassa. Aapon (Floris Avenue) tulokset löytyvät tästä.

*Huomaa kasvattajan emäntäasento. En kestä. Kaikkia vaan ei ole tehty filmitähdiksi.